Ero sivun ”Michelangelo Antonioni” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Kriitikosta elokuvaohjaajaksi: typos |
→Läpimurto: olisko näin parempi |
||
Rivi 47:
Vaikka Antonionin aikaisimmassakin elokuvassa oli jo nähtävissä hänen omanlainen tyylinsä, vuonna 1957 ensi-iltansa saanutta ''[[Huuto (vuoden 1957 elokuva)|Huutoa]]'' pidetään uuden vaiheen alkuna. Sen jälkeen Antonioni keskittyi erityisesti muodollisiin ja tyylillisiin kokeiluhin sekä vieraantumisen teemaan.<ref name="moliterno12"/> ''Huuto'' oli myös ensimmäinen elokuva, jossa näytteli Antonionin 1960-luvun luottokasvo [[Monica Vitti]].<ref name="lyman"/>
''Huutoa'' seuranneita kolmea elokuvaa, ''[[Seikkailu (vuoden 1960 elokuva)|Seikkailua]]'' (1960), ''[[Yö (Antonionin elokuva)|Yötä]]'' (1961) ja ''[[Kuumetta]]'', pidetään eräänlaisena trilogiana, koska niiden tyyli, yhteiskunnallinen asetelma, teema, juoni ja erityisesti Monica Vittin esittämä hahmo ovat yhtenäiset.<ref name="brown"/> Kaikki kolme elokuvaa käsittelevät modernissa maailmassa tapahtuvaa vieraantumista ja yksinäisyyttä; niiden keskeisimpinä aiheina ovat kommunikaation kuilu
Antonioni oli 1960-luvun puolivälissä maailman tunnetuimpia ja ristiriitaisimpia elokuvaohjaajia. Hänen elokuviansa esitettiin säännöllisesti elokuvajuhlilla, ja hän oli lukuisien esseiden ja lehtijuttujen aiheena. [[Hollywood]]issakin kiinnostuttiin Antonionista, joka teki [[Metro-Goldwyn-Mayer]]in kanssa sopimuksen kolmesta elokuvasta. Hänen ensimmäinen elokuvansa MGM:lle oli Englannissa kuvattu ''[[Blow-Up – erään suudelman jälkeen]]'', jonka pääosissa oli brittinäyttelijät [[David Hemmings]] ja [[Vanessa Redgrave]]. Elokuva oli tyylillisesti perinteisempi ja nopeatempoisempi kuin Antonionin aiemmat elokuvat, ja se oli myös hänen uransa taloudellisesti menestynein.<ref name="lyman"/> Elokuva oli satiirinen kuvaus Lontoosta, ja se vaikutti merkittävästi myös niin kutsuttuun ”[[Uusi Hollywood|uuteen Hollywoodiin]]”.<ref name="alanen36"/> ''Blow-Up'' voitti Cannesin elokuvajuhlien [[Kultainen palmu|Kultaisen palmun]] ja oli ehdolla kolmeen [[Bafta-palkinto]]on, kahteen [[Oscar-palkinto]]on ja [[Golden Globe]]en. Lisäksi se voitti Italiassa parhaan vieraskielisen elokuvan Nastro d’argenton.<ref name="moliterno13">Moliterno, s. 13.</ref>
| |||