Ero sivun ”Suonikylä” versioiden välillä

Suonikylän siida kuului [[Venäjä]]lle aina vuoteen 1920, jolloin suurin osa sen alueesta siirtyi [[Tarton rauha]]n myötä Suomelle. Talvikylä jäi rajanvedossa Venäjän puolelle, mutta pääosa sukujen nautinta-alueista Suomen puolelle. Suomen puolelle rakennettiin uusi talvikylä ja Suonikylän yhteisöstä tuli Suomen kansalaisia. Suonikylää on luonnehdittu perinteisen kolttasaamelaisen kulttuurin keskukseksi.

Toisen maailmansodan takia Suonikylän koltat joutuivat lähtemään kotiseudultaan. Suomen valtio asutti heidät sodan jälkeen [[Inari]]in [[Sevettijärvi|Sevettijärvelle]]. Suonikylässä sijddallasiidalla oli valta tietyssä puitteissa osoittaa maa-alueita perheiden käyttöön ja siirtää niitä perheeltä toiselle. Muutama kahden hehtaarin tontti tupasineen oli laihavähäinen korvaus sen 5000 km2km²:n alueen menetyksestä, jonka Suonikylän koltat kokivat II maailmansodan seurauksena. Suonikylän sijdda omistaneen nuo maat, koska niitä ei ollut käyttänyt ja hallinnut kukaan muu. Ainoa suomalainen oli Suonikylässä koulun opettaja, ja sen lisäksi joitakin virkamiehiä kävi silloin tällöin. Muuten suonikyläläiset elivät omassa autonomiassaan.

Suonikylä oli lähes kokonaan Petsamon ortodoksisten kolttien asuttama kylä. Vuoden 1929 henkikirjoituksen mukaan kylässä oli 168 asukasta, jotka kaikki olivat kolttasaamelaisia.<ref name="Kuusikko_125-126">{{Kirjaviite | Tekijä = Kuusikko Kirsi | Nimeke = Petsamolainen yhteiskunta | Vuosi = 1999 | Sivu = 125–126 | Selite = Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) ''Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944'' | Julkaisupaikka = Rovaniemi | Julkaisija = Petsamo-seura | Tunniste =ISBN 952-91-0873-7 }}</ref> Ainoa suomalainen oli Suonikylässä koulun opettaja.