Avaa päävalikko

Muutokset

244 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
korjattu yksi kohta lähteenmukaiseksi ja siirretty loogisempaan paikkaan artikkelissa; noista Turun mellakoista voisi ehkä jopa tehdä oman artikkelinkin
==Elämä==
===Nuoruus===
Kivimäen vanhemmat olivat satakuntalainen kansakoulunopettaja Frans Mikko Kivimäki ja Mathilda Josefina Broman.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=654|nimi=Kivimäki, Toivo Mikael|tekijä=Mikko Uola|osa=5|ajankohta=13.10.2004|sivu=221–225}}</ref> Kivimäen sukunimi tuli [[Kokemäki|Kokemäellä]] [[Kokemäenkartano]]n mailla sijainneesta Stenbackan torpasta, josta hänen isänsä oli ollut lähtöisin.<ref>Kivimäki 1965, s. 13.</ref> Tarvasjoella syntynyt Kivimäki kirjoitti ylioppilaaksi [[Tampereen reaalilyseo]]sta vuonna 1905. Hän pääsi yliopistoon vapaaoppilaspaikalta ja sai rahoitettua lakiopintonsa yksityisellä opintolainalla. Opiskeluvuosinaan hän oli mukana [[Suomalainen puolue|Suomalaisen puolueen]] toiminnassa.<ref name="KB" /> Hän muun muassa toimi puolueen vaaliagitaattorina [[Eduskuntavaalit 1907|ensimmäisissä eduskuntavaaleissa]].<ref>Kivimäki 1965, s. 31–35.</ref> Kivimäki suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1908, sai [[varatuomari]]n arvon 1911 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1912. Sen jälkeen hän toimi vuoteen 1920 asianajajana ja osakkaana [[Turku|Turussa]] ystävänsä [[Eino Tulenheimo]]n kanssa perustamassaan Kivimäki & Tulenheimo -lakitoimistossa.<ref name="KB" /> [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] jälkiselvittelyiden yhteydessä Kivimäki määrättiin toimimaan [[Valtiorikosoikeus|valtiorikosoikeuden]] pöytäkirjanpitäjänäkuulustelupöytäkirjanpitäjänä [[Tammisaaren vankileiri|Tammisaaressa]] ja sen jälkeen tuomarina [[Hämeenlinnan vankileiri|Hämeenlinnassa]].<ref>Kivimäki 1965, s. 42.</ref> Hänet nimitettiin johtamaan myös arviointilautakuntaa, joka selvitti turkulaisten kauppiaiden marras–joulukuun 1917 [[Turun mellakat 1917|Turun mellakoiden]] ryöstelyaallon sekä itse sisällissodan aikana kärsimiä taloudellisia vahinkoja.<ref>Mikko Uola: ''Kivimäen inventaari: Turun mellakat 1917 – kuka maksaa?'', s. 133–145 teoksessa ''Vuorovaikutuksia: Timo Soikkasen juhlakirja'' (toim. Vesa Vares). Turun historiallinen yhdistys 2007.</ref> Tohtoriksi hänKivimäki väitteli 1924 asianajajan siviilioikeudellisesta vastuusta.<ref name="KB" />
 
Kivimäki oli mukana puoluepiireistään tunteman [[K. N. Rantakari]]n johtamassa hankkeessa, jonka tarkoituksena oli yksityisen suomenkielisen yliopiston perustaminen Turkuun. Kivimäki kuului varoja keränneen [[Turun Suomalainen Yliopistoseura|Turun Suomalaisen Yliopistoseuran]] johtoon sen perustamisesta marraskuussa 1917 alkaen ja oli seuran puheenjohtajana 1926–1933. [[Turun yliopisto]] aloitti toimintansa 1922 ja Kivimäki kuului myös sen hallitukseen 1927–1933.<ref name="KB" />
 
===Poliittisen uran alkuvaiheet===
Kivimäki siirtyi aktiivisemmin politiikkaan sisällissodan jälkeen. Hän kuului niihin harvoihin vanhasuomalaisiin, jotka vuoden 1918 [[Suomen kuningaskuntahanke|valtiomuotokiistan]] aikana kannattivat tasavaltaa, ja hän päätyi siten [[Kansallinen Edistyspuolue|edistyspuolueeseen]] [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuksen]] sijaan. Eduskuntaan Kivimäki nousi ensimmäistä kertaa varasijalta vuonna 1922, murhatun sisäministeri [[Heikki Ritavuori|Heikki Ritavuoren]] tilalle. Hän putosi vielä saman vuoden vaaleissa, mutta oli myöhemmin kansanedustajana 1924–1927 ja 1929–1940. Poliittisen uransa ohella Kivimäki työskenteli 1922–1924 oikeusministeriön [[Lainvalmistelukunta|lainvalmistelukunnassa]], 1924–1929 [[Länsi-Suomen Osake-Pankki|Länsi-Suomen Osake-Pankin]] johtajana sekä sen ja kahden muun maakunnallisen pankin fuusiosta syntyneen [[Maakuntain Pankki]] Oy:n johtokunnan jäsenenä 1929–1931. Hän siirtyi 1931 siviilioikeuden professoriksi [[Helsingin yliopisto]]on, vuotta ennen kuin lama kaatoi myös Maakuntain pankin [[Kansallis-Osake-Pankki|KOP:n]] syliin.<ref name="KB" />
Kivimäki siirtyi aktiivisemmin politiikkaan sisällissodan jälkeen. Jo sitä ennen hän edusti pitkäksi venyneessä poliittisessa oikeudenkäynnissä lakimiehenä turkulaisia kauppiaita, joiden liikkeitä oli hajotettu ja ryöstetty joulukuussa 1917 kansalaissotaa ennakoineissa mellakoissa.
 
Kivimäki kuului niihin harvoihin vanhasuomalaisiin, jotka vuoden 1918 [[Suomen kuningaskuntahanke|valtiomuotokiistan]] aikana kannattivat tasavaltaa, ja hän päätyi siten [[Kansallinen Edistyspuolue|edistyspuolueeseen]] [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuksen]] sijaan. Eduskuntaan Kivimäki nousi ensimmäistä kertaa varasijalta vuonna 1922, murhatun sisäministeri [[Heikki Ritavuori|Heikki Ritavuoren]] tilalle. Hän putosi vielä saman vuoden vaaleissa, mutta oli myöhemmin kansanedustajana 1924–1927 ja 1929–1940. Poliittisen uransa ohella Kivimäki työskenteli 1922–1924 oikeusministeriön [[Lainvalmistelukunta|lainvalmistelukunnassa]], 1924–1929 [[Länsi-Suomen Osake-Pankki|Länsi-Suomen Osake-Pankin]] johtajana sekä sen ja kahden muun maakunnallisen pankin fuusiosta syntyneen [[Maakuntain Pankki]] Oy:n johtokunnan jäsenenä 1929–1931. Hän siirtyi 1931 siviilioikeuden professoriksi [[Helsingin yliopisto]]on, vuotta ennen kuin lama kaatoi myös Maakuntain pankin [[Kansallis-Osake-Pankki|KOP:n]] syliin.<ref name="KB" />
 
Edistyspuolueen oikeistosiipeä edustanut Kivimäki sai vuosien varrella harkitsevaisen ja sovittelevan poliitikon maineen. Hänen poliittisella urallaan toistunut aihe oli poliittisten ääriliikkeiden toiminnan tukahduttaminen ja rajoittaminen. Ensin oli vuorossa äärivasemmisto. Kivimäki oli sisäministerinä [[Mantereen hallitus|Oskari Mantereen hallituksessa]] 1928–1929. Tuolloin yksi hänen keskeisistä päätöksistään oli kommunistien [[Komintern]]in ohjeesta 1. elokuuta 1929 suunnittelemien niin sanotun [[Punainen päivä 1929|Punaisen päivän]] suurten mielenosoitusten kieltäminen ja poliisien määrääminen hajottamaan mielenosoitukset kovin ottein.<ref name="KB" /> Kesällä 1930 hän hahmotteli [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] vaatimista [[kommunistilait|kommunistilaeista]] [[laillisuusrintama]]lle sopivan "liberaalimman" version, joka tunnettiin ''Kivimäen linjana''. Sen mukaan [[vaalikelpoisuus]] olisi evätty ainoastaan aiemmissa poliittisissa oikeudenkäynneissä [[Rikoslaki|rikoslain]] 11 tai 12 luvussa mainituista rikoksista (mm. [[valtiopetos]]) syytetyiltä tai tuomituilta. Lopulta laki säädettiin kuitenkin [[Svinhufvudin II hallitus|Svinhufvudin hallituksen]] ajamassa vielä tiukemmassa muodossa, joka mahdollisti vaalioikeuden viemisen kaikilta kommunistien järjestöihin edellisen kolmen vuoden aikana kuuluneilta tai niiden "toimintaa edistäneiltä".<ref>[http://www.tyark.fi/lists/SDP_ptk_1933_toimintakertomus_s1-32.pdf SDP:n eduskuntaryhmän toimintakertomus vuosilta 1930–1932] (s. 6–7). Työväen Arkisto. Viitattu 1.3.2011</ref>