Ero sivun ”Makarios III” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähde, tarkennuksia, lähdepyyntö |
p kh |
||
Rivi 37:
Makarios opiskeli [[teologia]]a [[Kreikka|Kreikassa]] ja muissa maissa ja piti yllä hyviä suhteita muun muassa [[Kirkkojen maailmanneuvosto]]on.<ref name = huovinen>{{Kirjaviite | Tekijä = Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.) | Nimeke =Maailmanpolitiikan kasvot | Vuosi =1963 | Sivu =121 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Weilin & Göös }}</ref> Hänet vihittiin papiksi 1946, piispaksi 1948 ja arkkipiispaksi 1950.<ref name=hss />
Makarios oli jo vuodesta 1950 [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittien]] kruununsiirtomaan [[Kyproksenkreikkalaiset|kyproksenkreikkalaisten]] henkinen johtaja, ja halusi maan liittämistä [[Kreikka]]an eli ''[[enosis]]ta''<ref name = huovinen/> ja tuki vastarintaliike/terroristijärjestö EOKAa. Britannia oli haluton luopumaan tärkestä itäisen Välimeren omistuksestaan, vaikka Kreikka vei Kyproksen kiistan 1954 YK:hon. Britit karkottivat Makarioksen Kyprokselta 1956.<ref name = huovinen/> Kreikan pääministeri [[Konstantinos Karamanlis]]in johdolla ''enosis'' hylättiin, sillä Kyproksen itsenäisyyden toteuttaminen asetettiin sen edelle. Asiasta solmittiin vuonna 1959 [[Zürichin sopimus]] ja [[Lontoon sopimus]] Turkin, Kreikan ja Ison-Britannian sekä Kyproksen eri
Politiikassaan Makarios suuntautui [[Kansainyhteisö|Kansainyhteisöön]] ja [[Sitoutumattomien maiden liike|Sitoutumattomien maiden liikkeeseen]]. Hänen osallistumisensa sitoutumattomien maiden kokoukseen [[Belgrad]]issa syyskuussa 1961 hermostutti sekä Lontoon että Washingtonin. Yhdysvalloissa Makariosia alettiin epäillä kommunistien sympatoijaksi ja tietyissä piireissä häntä nimitettiin "Välimeren Castroksi." Yhdysvallat pelkäsi saaren jäävän Neuvostoliiton käsiin, jos britit vetäisivät joukkonsa kuten pääministeri [[Harold Wilson]] oli ehdottanut. Tämän vuoksi Yhdysvallat oli jo 1964 lähtien suunnitellut saaren jakoa ja pohjoisosan antamista Turkille.<ref name="guardian_20020116">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/world/2002/jan/16/qanda.cyprus | Nimeke = Cyprus | Tekijä = Hamilos, Paul | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = The Guardian | Ajankohta = 16.1.2002 | Julkaisupaikka = London | Julkaisija = Guardian News and Media Limited | Viitattu = 17.2.2013 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Makarioksen presidenttikauden aikana väkivalta jatkui kreikkalaisten ja turkkilaisten välillä. Vuonna 1963 Makarios ehdotti perustuslainmuutosta, joka olisi poistanut Zürichin ja Lontoon sopimuksiin kirjatut etniset kiintiöt. Hänen mukaansa tämä olisi tuonut yhteisöt lähemmäs toisiaan ja tehostanut hallinnon toimintaa. Turkkilaiset pitivät tätä asemansa heikentämisyrityksenä ja sen seurauksena puhkesi taisteluja. Britannian joukot jakoivat pääkaupungin aselepolinjalla ja vuonna 1964 saarelle sijoitettiin [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]]:n rauhanturvaajia, ja sekä Kreikka että Turkki puuttuivat asiaan. [[Georgios Grivas]] perusti 1971 äärioikeistolaisen EOKA-B:n, jonka tavoitteena oli murhata Makarios ja liittää saari Kreikkaan.
|