Ero sivun ”Makarios III” versioiden välillä

539 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
lähde, tarkennuksia, lähdepyyntö
(lisätietoa uran alkuajoista)
(lähde, tarkennuksia, lähdepyyntö)
}}
 
'''Makarios III''' ({{k-el|Μακάριος Γ}}, synt. Μιχαήλ Χριστοδούλου Μούσκος, ''Mihail HristoduluHristodoulou MuskosMouskos''<ref name=hss>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki| Sivu = 929, 963| Isbn = 951-0-22044-2 }}</ref>, [[13. elokuuta]] [[1913]] – [[3. elokuuta]] [[1977]]) oli [[Kyproksen ortodoksinen kirkko|Kyproksen ortodoksisen kirkon]] arkkipiispa 1950–1977 ja ensimmäinen [[Kyproksen tasavalta|Kyproksen tasavallan]] presidentti 1960–1977.
 
Makarios opiskeli [[teologia]]a [[Kreikka|Kreikassa]] ja muissa maissa ja piti yllä hyviä suhteita muun muassa [[Kirkkojen maailmanneuvosto]]on.<ref name = huovinen>{{Kirjaviite | Tekijä = Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.) | Nimeke =Maailmanpolitiikan kasvot | Vuosi =1963 | Sivu =121 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Weilin & Göös }}</ref> HänHänet olivihittiin jopapiksi vuodesta 1950 [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittien]] kruununsiirtomaan [[Kyproksenkreikkalaiset|kyproksenkreikkalaisten]] henkinen johtaja1946, japiispaksi halusi maan liittämistä [[Kreikka]]an eli ''[[enosis]]ta''<ref name = huovinen/>1948 ja tukiarkkipiispaksi vastarintaliike/terroristijärjestö EOKAa. Britannia oli haluton luopumaan päämajastaan itäisellä Välimerellä, vaikka Kreikka vei Kyproksen kiistan 1954 YK:hon. Makarios karkotettiin 1956 maasta [[Seychellit|Seychelleille]]1950.<ref name =hss huovinen/> Vuoden kuluttua Makarios vapautettiin ja hän matkusti Kreikkaan, koska ei saanut palata Kyprokselle. [[Konstantinos Karamanlis]]in johdolla ''enosis'' hylättiin Kyproksen itsenäisyyden hyväksi, mistä neuvoteltiin Zürichin sopimus. Neuvotteluja jatkettiin Lontoossa. Britannia sai pitää kaksi sotilastukikohtaansa saarella.
Makariosin palattua Kyprokselle 1. maaliskuuta 1959 hänet otettiin Nikosiassa vastaan sankarina. Makariosia oli vastaanottamassa arviolta 2/3 saaren kreikkalaisväestöstä. Joulukuussa hänet valittiin itsenäistyneen Kyproksen ensimmäiseksi presidentiksi.
 
Makarios oli jo vuodesta 1950 [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittien]] kruununsiirtomaan [[Kyproksenkreikkalaiset|kyproksenkreikkalaisten]] henkinen johtaja, ja halusi maan liittämistä [[Kreikka]]an eli ''[[enosis]]ta''<ref name = huovinen/> ja tuki vastarintaliike/terroristijärjestö EOKAa. Britannia oli haluton luopumaan tärkestä itäisen Välimeren omistuksestaan, vaikka Kreikka vei Kyproksen kiistan 1954 YK:hon. Britit karkottivat Makarioksen Kyprokselta 1956.<ref name = huovinen/> Kreikan pääministeri [[Konstantinos Karamanlis]]in johdolla ''enosis'' hylättiin, sillä Kyproksen itsenäisyyden toteuttaminen asetettiin sen edelle. Asiasta solmittiin vuonna 1959 [[Zürichin sopimus]] ja [[Lontoon sopimus]] Turkin, Kreikan ja Ison-Britannian sekä Kyproksen eri väeestöryhmien kesken. Sopimusten mukaan saari itsenäistyisi eikä sitä jaettaisi kahtia. Parlamentin ja hallituksen jako oli tasan eri kansallisuuksien välillä. Britannia sai pitää kaksi sotilastukikohtaansa saarella. Makariosin palatessa Kyprokselle [[1. maaliskuuta]] [[1959]] hänet otettiin Nikosiassa vastaan sankarina. Häntä oli vastaanottamassa arviolta 2/3 saaren kreikkalaisväestöstä. Joulukuussa 1960 hänet valittiin itsenäistyneen Kyproksen ensimmäiseksi presidentiksi ja 1964 maahan tuli YK:n rauhanturvajoukkoja.
Politiikassaan Makarios suuntautui Kansainyhteisöön ja [[Sitoutumattomien maiden liike|Sitoutumattomien maiden liikkeeseen]]. Hänen osallistumisensa sitoutumattomien maiden kokoukseen [[Belgrad]]issa syyskuussa 1961 hermostutti sekä Lontoon että Washingtonin. Yhdysvalloissa Makariosia alettiin epäillä kommunistien sympatoijaksi ja tietyissä piireissä häntä nimitettiin "Välimeren Castroksi."
 
Politiikassaan Makarios suuntautui [[Kansainyhteisö|Kansainyhteisöön]] ja [[Sitoutumattomien maiden liike|Sitoutumattomien maiden liikkeeseen]]. Hänen osallistumisensa sitoutumattomien maiden kokoukseen [[Belgrad]]issa syyskuussa 1961 hermostutti sekä Lontoon että Washingtonin. Yhdysvalloissa Makariosia alettiin epäillä kommunistien sympatoijaksi ja tietyissä piireissä häntä nimitettiin "Välimeren Castroksi."
Yhdysvallat pelkäsi saaren jäävän Neuvostoliiton käsiin, jos britit vetäisivät joukkonsa kuten pääministeri [[Harold Wilson]] oli ehdottanut. Tämän vuoksi Yhdysvallat oli jo 1964 lähtien suunnitellut saaren jakoa ja pohjoisosan antamista Turkille.<ref name="guardian_20020116">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/world/2002/jan/16/qanda.cyprus | Nimeke = Cyprus | Tekijä = Hamilos, Paul | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = The Guardian | Ajankohta = 16.1.2002 | Julkaisupaikka = London | Julkaisija = Guardian News and Media Limited | Viitattu = 17.2.2013 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Makarioksen presidenttikauden aikana väkivalta jatkui kreikkalaisten ja turkkilaisten välillä. Vuonna 1963 Makarios ehdotti perustuslainmuutosta, joka poistaisiolisi siitäpoistanut ZürichissäZürichin ja LontoossaLontoon sopimuksiin määrätytkirjatut etniset kiintiöt. Hänen mukaansa tämä olisi tuonut yhteisöt lähemmäs toisiaan ja tehostanut hallinnon toimintaa. Turkkilaiset pitivät tätä asemansa heikentämisyrityksenä ja sen seurauksena puhkesi taisteluja. Britannian joukot jakoivat pääkaupungin aselepolinjalla ja vuonna 1964 saarelle sijoitettiin [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]]:n rauhanturvaajia, ja sekä Kreikka että Turkki puuttuivat asiaan. [[Georgios Grivas]] perusti 1971 äärioikeistolaisen EOKA-B:n, jonka tavoitteena oli murhata Makarios ja liittää saari Kreikkaan.
Makarioksen presidenttikauden aikana väkivalta jatkui kreikkalaisten ja turkkilaisten välillä.
Vuonna 1963 Makarios ehdotti perustuslainmuutosta, joka poistaisi siitä Zürichissä ja Lontoossa määrätyt etniset kiintiöt. Hänen mukaansa tämä olisi tuonut yhteisöt lähemmäs toisiaan ja tehostanut hallinnon toimintaa. Turkkilaiset pitivät tätä asemansa heikentämisyrityksenä ja sen seurauksena puhkesi taisteluja. Britannian joukot jakoivat pääkaupungin aselepolinjalla ja vuonna 1964 saarelle sijoitettiin [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]]:n rauhanturvaajia, ja sekä Kreikka että Turkki puuttuivat asiaan. [[Georgios Grivas]] perusti 1971 äärioikeistolaisen EOKA-B:n, jonka tavoitteena oli murhata Makarios ja liittää saari Kreikkaan.
 
Vuonna 1974 [[Kreikan sotilasjuntta]] järjesti Kyproksella vallankaappauksen kreikkalaisten upseerien avulla. Makarios pakeni upseerien vallankaappausta [[Lontoo]]seen. Viisi päivää myöhemmin Turkki miehitti saaren pohjoisosan. Makarios palasi Kyprokselle Kreikan sotilasjuntan kaaduttua joulukuussa 1974.
 
Kyproksen tasavallan kaikkien kaupunkien pääkatupääkatujen nimi on ''Makarios III Avenue,''.{{lähde|5.2.2015}} Kyproksenmaan ensimmäisen presidentin mukaan.
 
==Lähteet==
 
{{Kyproksen presidentti}}
{{Tynkä/Poliitikko}}
 
[[Luokka:Kyproksen presidentit]]
34 842

muokkausta