Ero sivun ”Reaalipreesens” versioiden välillä

'''Reaalipreesens''' (lat. ''praesentia realis'') on käsite, jolla ilmaistaan [[kristinusko]]n ajatusta, että [[Kristus|Kristuksen]] ruumis ja veri ovat todella läsnä [[ehtoollinen|ehtoollis]]viinissä ja -leivässä ([[Evankeliumi Matteuksen mukaan|Matt.]] 26:26). Todellisen läsnäolon vastakohta on harha ja siitä poikkeaa ajatus hengellisestä eli vertauskuvallisesta läsnäolosta. Ensin mainitussa Kristuksen ruumiin ja veren substanssi eli olemus ovat todellisesti läsnä. Jälkimmäisessä ne eivät ole läsnä olemuksellisesti, vaan pelkästään henkisesti tai hengellisesti. Filosofisesti selvitettyä reaalipreesensiä kutsutaan [[konsubstantiaatio|konsubstantiaatioksi]].

 

Termi on ilmeisesti alun perin peräisin [[Johannes Duns Scotus|Johannes Duns Scotuksen]] kirjoituksista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.catholicireland.net/the-mystery-of-faith/ | Tekijä=Walsh, Liam | Nimeke=The Presence of the Mystery of Christ in the Broken Bread | Julkaisu=The Mystery of Faith | Viitattu=14.3.2013}}</ref> Sitä käytettiin myös [[uskonpuhdistus|uskonpuhdistuksen]] ajan kiistelyssä, joka koski Kristuksen ruumiin ja veren läsnäoloa ehtoollisaineissa. Tämä sai alkunsa sveitsiläisten reformaattoreiden, [[Ulrich Zwingli]]n ja [[Johannes Oecolampadius|Johannes Oecolampadiuksen]] ryhtyessä vastustamaan [[luterilaisuus|luterilaisten]] substantiaalista näkemystä ehtoollisessa läsnäolevasta Kristuksesta, jonka he näkivät paluuna "katoliseen harhaan".<ref>Sasse, Hermann: ''Tämä on minun ruumiini. Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta''. Concordia 2011.</ref> Termi kuitenkin kuului myös [[Jean Calvin]]in käsitteistöön; mutta toisin kuin luterilaiset hän käytti termiä ilmaisemaan, että Kristuksen läsnäolo on todellinen, eikä harhaa, mutta se ei kuitenkaan ole hänen ruumiinsa ja verensä läsnäoloa<ref>Calvin, Jean: Institutio Christianae Religionis, vol. IV, chap. 17, 23.</ref>, kuten luterilainen osapuoli katsoi tai niiden uhraamista, kuten katolinen osapuoli opetti<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.reformed.org/webfiles/antithesis/index.html?mainframe=/webfiles/antithesis/v2n2/ant_v2n2_presence.html | Tekijä=Nicholson, Brian | Nimeke=Calvin's Doctrine of the Spiritual Presence of Christ in the Lord's Supper | Viitattu=14.3.2013}}</ref><ref>Sasse, Hermann: ''Tämä on minun ruumiini. Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta''. Concordia 2011.</ref> Pohjimmiltaan näiden kristinuskon eri haarojen ehtoolliskäsitysten erilaisuus johtuneekin niiden erilaisista opeista [[Vanhurskautus|Jumalan pelastavasta työstä]]. Kalvinilaisuudessa ajatellaan yleensä<ref>Calvin, Jean: Institutio christianae religionis, vol III, chap. 31.</ref>, että Jumala vanhurskauttaa toiset ja paaduttaa toiset ns. kaksinkertaisen [[predestinaatio]]n perusteella, kun taas luterilaisten [[Liber concordiae|Tunnustuskirjoissa]] ehtoollisen, kasteen ja evankeliumin saarnan opetetaan olevan välineitä, joiden kautta Jumala vanhurskauttaa<ref>Confessio Augustanae V; Formula Concordiae III, VII (erittäinkin Solida declaratio)</ref>. Kalvinilaisessa käsityksessä Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolo ehtoollisessa on tarpeeton, koska Jumala antaa armoaan ei leivän ja viinin, vaan Pyhän Henkensä välityksellä<ref>Zwingli Marburgissa 1529: "''Pyhä Henki ei tarvitse vaunuja''".</ref> Vastaavasti luterilaisuudessa reaalipreesens ehtoollisessa on ehdoton, koska myös syntien anteeksiantamisen lupaus leivän ja viinin nauttimisessa uskossa katsotaan varmaksi ja todelliseksi, juuri siinä tapahtuvaksi<ref>Pieper, Franz: Kristillinen dogmatiikka, J. Müllerin lyhentämä laitos. De medii gratia, kohta 2. Suom. s. 423. Concordia Publishing House 1946.</ref>. Asetussanojen merkitys katsotaan näin itseään merkitseväksi, kun taas kalvinilainen osapuoli selittää niitä eri raamatunkohdilla, kuten Johanneksen evankeliumin 6. luvun jakeella 63: "''Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä.''"