Ero sivun ”Kartanonkylän kartano” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 24:
Suomen itsenäistyttyä näistä ja suoraan kartanolle kuuluneista maista sekä talojen ja kartanon torpista muodostettiin suuri määrä itsenäisiä tiloja. Tässä prosessissa oli keskeinen asema Jokioisten kartanon hoitokunnan jäsenenä toimineella [[E. Y. Pehkonen|E. Y. Pehkosella]].<ref>Helle, Hemmi: E. Y. Pehkonen jokiläänin uudistajana. ''Teoksessa:'' {{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja XIX | Vuosi =1950 | Luku = | Sivu = 127-157 | Selite = | Julkaisupaikka =Forssa | Julkaisija =Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys | Tunniste = | Kieli = }}</ref> Maita jäi kuitenkin runsaasti vielä myös valtiolle sekä Kartanonkylän pääkartanossa että Saarikon sivutilalla Levän kylässä, ja yhdessä Jokioisten kartanoon jo ennen vuotta 1915 kuuluneiden Ypäjän Palikkalan ja Varsanojan kyliin kuuluneiden alueiden kanssa valtion maaomaisuus Ypäjällä vuonna 1941 oli vielä yli 2 000 hehtaaria.<ref name="H243-245">Huuhtanen 1978: 243-245.</ref>
[[Siirtoväki|Siirtoväen]] asuttamisessa 1940-luvulla lunastettiin [[maanhankintalaki|maanhankintalain]] mukaisissa lunastustoimituksissa peltoa lähes 1 100 hehtaaria ja metsää noin 1 400 hehtaaria, ja uusia tiloja muodostettiin Ypäjän alueella yhteensä 455, joista suurin osa erotettiin valtion maista. Näitä [[maanhankintatila|asutusalueita]] olivat Kartanonkylän kartanon entisillä tiluksilla muun muassa Levän Saarikko ja Perttulan Kuusjoenkulma sekä ennen vuotta 1915 Jokioisten kartanoon kuuluneissa kylissä [[Varsanoja]] ja
==Valtion hevoslaitokset==
| |||