Ero sivun ”Retiisi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätty {{lähde}} -mallinne |
|||
Rivi 23:
Kasvista syödään usein [[alkeisvarsi]], joskin koko kasvi on syömäkelpoinen ja sen lehtiä voidaan käyttää salaattina. Euroopassa retiisiä syödään tyypillisesti raakana, mutta Aasiassa myös keitettynä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Gudmund Balvoll| Nimeke = Vihannesten avomaaviljely | Vuosi = 1998 | Luku = | Sivu = 170 | Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Opetushallitus | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = fi}}</ref>.
Retiisi- ja retikkalajeille tyypillinen kirpeys johtuu ristikukkaiskasveille ominaisista glukosinolaateista, jotka ovat rikkipitoisia glykosideja. Kasvin solukkojen rikkoutuessa yhdisteet hajoavat, ja syntyy sinappiöljyjä, jotka ovat eri lajeilla erilaisia.{{lähde?}}
== Ulkonäkö ==
Retiisejä on erivärisiä; nykyään punaiset ovat yleisimpiä. Punaisten lisäksi on olemassa valkoisia, vaaleanpunaisia ja harmahtavia retiisejä; vanhimmat [[lajike|lajikkeet]] ovat valkoisia. Suurella ja pyöreällä keltaisella lajikkeella on [[sitruuna]]a muistuttava ominaismaku. Retiisien ja retikoiden koko vaihtelee. Jotkin yksilöt kasvavat jopa kilogramman painoisiksi.{{lähde?}}
Itäaasialaista valkoista retikkaa kutsutaan nimellä ''daikon''. Daikonin yleisin lajike on [[porkkana]]n muotoinen ja maultaan mieto, 20–35 cm:n pituinen ja 5–10 cm:n paksuinen.
Rivi 36:
== Sadonkorjuu ja varastointi ==
Retiisi korjataan pääsääntöisesti käsin, mutta laajemmassa viljelymittakaavassa myös koneellisesti. Retiisi säilyy noin 2-3 viikkoa muovipussissa noin 0 °C:n lämpötilassa korjaamisen jälkeen.{{lähde?}}
== Terveysvaikutukset ==
| |||