Ero sivun ”Haymarketin tapaus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Oikeudenkäynti: joo tohonkaaan ei pilkkua kun on rinnasteinen päälause
Rivi 20:
Lukuisten pidätettyjen joukosta asetettiin lopulta syytteeseen kahdeksan miestä, jotka kaikki olivat anarkisteja. Parsonsin, Spiesin ja Fieldenin lisäksi oikeuteen joutuivat ''Chicagoer Arbeiter-Zeitungin'' toimituksessa työskennelleet latoja [[Adolph Fischer]] ja apulaispäätoimittaja [[Michael Schwab]], sekä niin ikään lehden palveluksessa ollut [[Oscar Neebe]]. Syytteeseen joutuivat myös pommin valmistajaksi väitetty puuseppä [[Louis Lingg]] ja anarkistisen [[International Working People’s Association]] -ammattiliiton aktiiveihin lukeutunut [[George Engel]]. Albert Parsons ei ollut alun perin pidätettyjen joukossa, mutta hän antautui vapaaehtoisesti solidaarisuudenosoituksena tovereitaan kohtaan.<ref name=autobiography>[http://law2.umkc.edu/faculty/projects/ftrials/haymarket/autobiography1.html The Autobiography of Albert Parsons (1887)] University of Missouri-Kansas City. Viitattu 2.1.2015.</ref> Syytetyistä ainoastaan Spies ja Fielden olivat torilla pommin räjähtäessä ja hekin todistettavasti puhujalavalla. Fischer ja Parsons olivat Zepf’s Hallin työväentalolla oluella, Engel kotonaan pelaamassa korttia ja Schwab puolestaan puhumassa toisessa lakkotilaisuudessa.<ref name=adelman/>
 
Kesäkuun 21. päivänä alkanut oikeudenkäynti oli alusta lähtien täysin puolueellinen. Valamiehistöä ei muodostettu normaaliin tapaan arpomalla, vaan heidät valitsi syyttäjän nimittämä edustaja, jonka kerrottiin jo ennen oikeudenkäynnin alkua sanoneen pitävänsä huolta siitä, että kaikki syytetyt hirtetään. Valamiehistö koostui pelkästään paikallisista liikemiehistä tai heidän palveluksessaan olevista toimihenkilöistä. Lisäksi mukana oli yksi välikohtauksessa kuolleen poliisin sukulainen.<ref name=libcom/>
 
Oikeudenkäynnissä tuli selvästi ilmi, että vain kolme syytetyistä oli ylipäätään ollut kyseisenä iltana tapahtumapaikalla. Ei myöskään esitetty minkäänlaisia todisteita, että yksikään heistä olisi heittänyt pommia tai olisi millään muullakaan tapaa ollut tekemisissä sen kanssa. Kokouksessa pidettyjä puheitakaan ei pystytty osoittamaan väkivaltaa lietsoviksi; jopa todistajana kuultu pormestari Harrison kutsui niitä hillityiksi. Syyttäjänä toiminut Julius Grinnell ilmaisi päätöspuheenvuorossaan selkeästi, kuinka syytetyt olivat tuomiolla pelkästään poliittisten näkemystensä vuoksi. Hänen mukaansa yksikään heistä ei ollut yhtään sen syyllisempi kuin kukaan muukaan paikalla ollut, mutta miehistä pitää tehdä varoittava esimerkki.<ref name=libcom/>