Ero sivun ”Ilja Glazunov” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 8 Wikidatan sivulle d:q1396524 siirrettyä kielilinkkiä
p -toimesta; viitteet
Rivi 18:
 
==Glazunov Suomessa==
Glazunovista tuli 1970-luvulla suomalaisten seurapiirien lemmikki ja julkkisten [[Muotokuva|muotokuvamaalari]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=24&t=221&a=8970 | Nimeke = Ilja Glazunov - Kekkos-Suomen hovimaalari | Tekijä = Jukka Lindfors | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Elävä arkisto | Ajankohta = 1973-1993 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Yle | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli = }}</ref>
 
Glazunov tuli tunnetuksi Suomessa presidentti [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] [[muotokuva]]n maalaajana vuonna 1973. Sijoituspaikkaa muotokuvalle etsittiin ja se ripustettiin lopulta [[Finlandia-talo]]on presidentin aition lämpiöön.{{Lähde}}
 
Kekkosen muotokuvan laadusta kiisteltiin. Myöhemmin on paljastunut, että presidentin muotokuvan idea tuli [[Jaana]]-lehden taholta, joka maksoi muotokuvan mainostarkoituksiaan varten. Muotokuvan tilasi [[Paasikivi-seura]].<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Juha-Pekka Tikka | Otsikko = Kekkosen 1973 kohutaulun salainen tausta paljastui | Julkaisu = Ilta-Sanomat | Ajankohta = 12.01.2009 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www = http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1633252 | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 29.10.2009 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> . Muotokuva herätti huomiota myös siksi että taiteilija muutti maalausta olennaisesti sen julkaisun jälkeen. ''Helsingin Sanomien'' julkaisemassa kuvassa maalauksesta Kekkonen kuvattiin synkässä työhuoneessa, taustalla koulumainen Suomen kartta. Lopullisessa versiossa kartta oli hävinnyt ja Kekkonen kuvattiin ikkunan edessä talvimaisemaa vasten, jossa väriläiskänä oli punatulkku.{{Lähde}}
 
Glazunov maalasi 1980-luvun alkupuolella muotokuvan myös valtioneuvos [[Johannes Virolainen|Johannes Virolaisesta]]. Tämäkin teos herätti melkoista huomiota ja sen tilasi ja maksoi (20 000 dollaria) [[Osuuspankkien Keskuspankki]].<ref> Johannes Virolainen: Viimeinen vaalikausi, s. 48. Helsinki: Otava, 1991.</ref><ref name="lop">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.uusisuomi.fi/mielipide/96090-johannes-virolaisen-muotokuva-syntyi-yya-hengessa | Nimeke = Johannes Virolaisen muotokuva syntyi YYA-hengessä | Tekijä = Pekka Hyvärinen | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Uusi Suomi | Ajankohta = 28.6.2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli = }}</ref> Virolaisen muotokuvan julkistamisen jälkeen paljastui, että Glazunov oli kätkenyt muotokuvan öljyväriluonnoksen alle 11-14 muuta pingotettua maalaustaan ja salakuljetti ne luovutettavaksi Glazunovin tuntemalle järvenpääläiselle taidekauppias Pauli Hyppöselle. Keskusrikospoliisi pidätti kauppiaan kuulusteluihin noin viikko taulujen näyttävän maahantulon jälkeen, ja Glazunovkin etsintäkuulutettiin [[KRP]]:n toimestaetsintäkuulutti Glazunovkin. Välittäjä tuomittiin vankeuteen, eikä taidekauppias Pekka Hyvärisen mukaan Glazunov ollut käynyt Suomessa vuoteen 2010 mennessä sitten vuoden 1982. Poistuessaan näyttelynsä avajaisviikolla Suomesta Glazunovilla oli Hyvärisen kuuleman mukaan Finnairin koneessa ylipainoa 1 560 kiloa. Tulliselvityksiä ei tehty, koska rahti kulki Neuvostoliiton suurlähetystön kautta.<ref name="lop"/>
 
Kolmas Glazunovin julkkiskuva Suomessa oli Marimekon tilaama Armi Ratian muotokuva vuodelta 1973.
 
===Näyttelyt Suomessa===
[[Tiedosto:Moscow 05-2012 Volkhonka 01.jpg|thumb|250px|Ilja Glazunovin galleria Moskovassa.]]
Helsingin [[Taidehalli (Helsinki)|Taidehallissa]] oli tammikuussa 1975 Glazunovin teoksia esittelevä näyttely. <ref>[http://www.fng.fi/fng/rootnew/fi/kka/valokuvakokoelmat/kka-arkistot-kokoelmat-valokuvat-sh.htm Kuvataiteen keskusarkiston valokuvakokoelmaluettelo] Valtion taidemuseo.</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Ilja Glazunov | Vuosi = 1975 | Luku = | Sivu = | Selite = näyttelyjulkaisu | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Helsingin Taidehalli | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 22.10.2009 | Kieli = }}</ref> Myöhemmin Glazunov piti useita muitakin näyttelyitä eri puolilla Suomea.
 
Ilja Glazunovin laajin näyttely Suomessa järjestettiin vuodenvaihteessa 1980-81 Neuvostoliiton kulttuuriministeriön ja Helsingin Taidetalo Oy:n yhteistyönä Helsingissä. Neuvostoliitosta asetettiin näytteille 167 teosta.<ref name="lop"/>
 
Ilja Glazunov -aiheinen taidenäyttely oli [[Kiasma]]ssa kesällä 2010. Siinä oli esillä noin 30 Glazunovin tekemää muotokuvaa suomalaisista yksityiskokoelmista, pääosin 1970-luvulta. Kiasman mukaan näyttely kertoi yhden ilmiön valossa siitä julkisesta keskustelusta, jota aika ajoin käydään kuvataiteesta, taiteilijan persoonan tai yhden ”kohuteoksen” synnyttämän mediakiinnostuksen kautta. Näyttelyn [[Kuraattori|kuratoi]] silloin [[Svenska kulturfonden|Svenska kulturfondenin]] johtajana ja aiemmin Kiasman johtajana toiminut [[Berndt Arell]]. Näyttely oli esillä syksyllä 2010 Vaasassa [[Kuntsin modernin taiteen museo|Kuntsin modernin taiteen museossa]]. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kiasma.fi/index.php?id=2381&FL=1&L=NaN | Nimeke = Ilja Glazunov ja Suomi | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kiasma | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli = }}</ref>
 
==Toiminta Neuvostoliitossa ja Venäjällä==
Neuvostoliiton [[Politbyroo|politybyroon]] jäsen [[Mihail Suslov]] (1902-1982) kehitti uransa loppuvaiheessa läheiset suhteet Glazunoviin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tanais.info/art/en/glazunovbg.html | Nimeke = The brief biography | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tanais Gallery | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name="Kastemaa">{{Lehtiviite | Tekijä = Heikki Kastemaa | Otsikko = Kirje Helsingistä | Julkaisu = Kritiikin Uutiset | Ajankohta = | Vuosikerta = | Numero = 2/2010 | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen arvostelijain liitto | Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> Glazunovia pidetään myös [[Äärioikeistolaisuus|äärioikeistolaisen]] ja [[Antisemiitti|antisemiittisen]] [[Pamjat|Pamjat-liikkeen]] johtavana henkilönä jo 1970-luvun lopusta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://books.google.fi/books?id=qmTuwl8P8ocC&pg=PA41&lpg=PA41&dq=pamyat+glazunov&source=bl&ots=pz4FqxSB45&sig=3jSEkUB8Y8-qM3k5fzqiQ04DoQE&hl=fi&ei=iD9VTNWjO8OHOPmLiJ4O&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=2&ved=0CB0Q6AEwATgK#v=onepage&q=pamyat%20glazunov&f=false | Nimeke = Russian fascism: traditions, tendencies, movements | Tekijä = Stephen Shenfield | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2001 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Heikki Kastemaa | Otsikko = Venäjän nationalismin juurilla | Julkaisu = Kritiikin Uutiset | Ajankohta = | Vuosikerta = | Numero = 2/2010 | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen arvostelijain liitto | Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>
 
Glazunov toimi Moskovan [[Kristus Vapahtajan katedraali (Moskova)|Kristus Vapahtajan katedraalin]] jälleenrakentamisen (1990-2000) puolesta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.short-biographies.com/biographies/IlyaGlazunov.html | Nimeke = Biography of Ilya Glazunov - Painter | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Short Biographies | Ajankohta = 2004 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Web Publishing Group LLC | Viitattu = 2.8.2010 | Kieli = {{en}}}}</ref>
 
''[[Kanava (aikakauslehti)|Kanavassa]]'' julkaistun artikkelin mukaan Glazunovin kerrotaan olleen elintärkeä venäläiskansallisille [[Toisinajattelija|toisinajattelijoille]]. ''Moskva''-kirjallisuuslehden päätoimittaja Leonid Borodin kuvaa muistelmissaan aikaa 1970- ja 1980 -lukujen vaihteessa ja kertoo että koko pieni toisinajattelijoiden "venäläinen puolue" eli Glazunovin kustannuksella. Glazunov hankki Borodinin mukaan toisinajattelijoille esimerkiksi vaatteita, kirjoituskoneita, laitonta länsimaissa julkaista venäjänkielistä kirjallisuutta ja tupakansytyttimiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/06/taidemaalari_ilja_glazunov_tuki_neuvostoliiton_toisinajattelijoita_1733392.html | Nimeke = Taidemaalari Ilja Glazunov tuki Neuvostoliiton toisinajattelijoita | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Kanava 4/2010 artikkelista | Julkaisu = Yle, Uutiset, Kulttuuri | Ajankohta = 4.6.2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Yle | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli = }}</ref> Erään aikalaistodistajan mukaan taas Glazunov oli virallisesti sanktioitu Neuvostotaiteilija, joka piti itseään toisinajattelijana, mutta jota kritisoitiin Neuvostoliitossa epävirallisten toisinajattelijataiteilijoiden taholta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.swarthmore.edu/Documents/library/newton_trimble.pdf | Nimeke = Experiencing Art in the Soviet Union | Tekijä = Elsa Trimble | Tiedostomuoto = pdf | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref> Moskovassa opiskellut [[Jukka Mallinen]] kertoo moskovalaisten ystäviensä väittäneen jo 1970-luvulla, että Ilja Glazunov on [[KGB]]:n kenraali tai jopa KGB:n akatemian taideosaston [[dekaani]]. Mallisen mukaan "Hän on kaikkiaan ollut tärkeä lenkki kommunistisen diktatuurin muuntamisessa [[Sekurokratia|sekurokratiaksi]]".<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Jukka Mallinen | Otsikko = Taiteilija Glazunovin salaisin elämä | Julkaisu = Kanava | Ajankohta = | Vuosikerta = 2010 | Numero = 5 | Sivut = 58 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 16.8.2010 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>
 
Länteen loikannut taidemaalari Olga Carlisle luonnehti Glazunovin toimintaa Neuvostoliitossa vuonna 1978: "Tuhannet seisovat jonossa nähdäkseen hänen maalauksiaan venäläisistä pyhimyksistä ja kansallissankareista. Hänen sanotaan olevan venäläinen patriootti, joka uskoo että Neuvostovallan jatkuttua 60 vuotta venäläiset ovat kaikkein huono-osaisimpia Neuvostoliiton yli sadasta kansallisuudesta. Moskovassa Glazunovia pidetään yleisesti [[Antisemiitti|antisemiittinä]] ja KGB:n virkailijana."<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.starlancs.com/EducateMe/Solzhenitsyn%20at%20Harvard.pdf | Nimeke = Solzhenitsyn’s
Invisible Audience | Tekijä = Olga Carlisle | Tiedostomuoto = pdf | Selite = artikkeli julkaistu Newsweekissä 24.7.1978 | Julkaisu = Solzhenitsyn at Harvard | Ajankohta = 1980 | JulkaisupaikkaSivut = s. 39-42 | Julkaisija = The Ethics and Public Policy Center | Viitattu = 16.8.2010 | Kieli ={{en}} }}</ref>
[[Tiedosto:Glazunov-exhibition-Manezh2010.JPG|thumb|250px|Ilja Glazunovin 80-vuotisnäyttelystä Moskovan Maneesissa kesällä 2010.]]
Puhuessaan Maailman VII venäläisessä kansallisneuvostossa 2003 Glazunov totesi, että yli 25 miljoonaa venäläistä on toisen luokan kansalaisen asemassa aikaisemmissa Venäjän naapuritasavalloissa ja että venäläisten ei sallita puhua venäjää Latviassa, Liettuassa ja Virossa. Hän vaati muun muassa [[Kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksen]] käyttöönottoa Venäjällä. Hän painotti puheessaan, että voimme oppia amerikkalaisilta sen, että kansalliset edut tulevat ensin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://english.pravda.ru/society/showbiz/1818-0/ | Nimeke = There is another thing to learn from Americans: national interests come first | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Ilya Glazunov’s speech at the VII World Russian National Council | Julkaisu = Pravda.ru | Ajankohta = 3.2.2003 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name="Kastemaa"/>
 
===Tunnustusta===
Uransa aikana Glazunov on saanut merkittäviä palkintoja ja tunnustusta työstään. Hän on [[Kansantaiteilija (arvonimi)|Neuvostoliiton Kansantaiteilija]] ja hänelle on myönnetty Venäjän Federaation Isänmaan neljännen, kolmannen, toisen ja ensimmäisen asteen kunniamerkit.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://en.rah.ru/content/en/main_menu_en/news_en/news-2010-06-24-20-34-26.html | Nimeke = The Order for Services to Motherland 1st Rank Was Awarded to the People’s Artist of the USSR Ilya Glazunov | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 16.6.2010 | JulkaisupaikkaJulkaisu = News | Julkaisija = Venäjän taideakatemia | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref> 75-vuotispäivänään 2005 hän sai onnittelusähkeen presidentti [[Vladimir Putin]]ilta, joka kiitteli taiteilijaa tämän eeppisten maalausten isänmaallisuudesta, suurenmoisesta luovuudesta ja ammatillisesta taidokkuudesta.<ref>[http://www.rusin.fi/kulttuuriuutiset/5_2005/lyhyesti.html Ilja Glazunov ja Tihon Hrennikov viettivät merkkipäiviään] Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti.</ref>
 
Vuonna 2004 avattiin hänen museonsa Moskovassa Puškin-museota vastapäätä.
 
Vuonna 2009 pääministeri Putin ilmoitti Venäjän hallituksen päätöksen nimetä uudelleen Venäjän maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin akatemia Ilja Glazunovin venäläiseksi maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin akatemiaksi. Samassa yhteydessä Putin kiitti Glazunovia hänen palveluksistaan maalleen ja totesi: "Isänmaamme historia ja kansan luonteenpiirteiden kuvaus nivoutuvat kätevästi yhteen töissänne."<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://premier.gov.ru/eng/events/news/4337/ | Nimeke = Working Day | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = tiedote | Ajankohta = 10.6.2009 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Venäjän Federaation hallitus | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>
 
[[Venäjän ortodoksinen kirkko|Venäjän ortodoksisen kirkon]] [[synodi]] nimitti Ilja Glazunovin 2010 [[Patriarkka|Patriarkan]] kulttuuritoimikunnan jäseneksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://en.rah.ru/content/en/main_menu_en/news_en/news-2010-07-29-18-46-26.html | Nimeke = Academicians of the Russian Academy of Arts Have Been Elected Members of the Patriarch’s Council for Culture | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = News | Julkaisu = | Ajankohta = 28.7.2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Venäjän taideakatemia | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>
 
==Kirjallisuutta==