Ero sivun ”Tommi Rinne” versioiden välillä

Tommi Rinne oli kuuluisan Rinteen näyttelijäsuvun vesa. Isä, [[Jalmari Rinne]], oli [[Kansallisteatteri]]n pitkäaikaisia vakionäyttelijöitä ja näyttelijä [[Joel Rinne|Joel Rinteen]] veli. Äiti, [[Anni Aitto]], oli myös pitkän uran teatterissa tehnyt näyttelijä. Tommi Rinteen näyttelijänura alkoi teatterikoulun jälkeen 1947 näyttelijäkiinnityksellä [[Porin Teatteri]]in, josta 1949 tie jatkui [[Hämeenlinnan Työväenteatteri]]in ja edelleen 1950 [[Lahden kaupunginteatteri]]in. Vuonna 1951 Rinne ottisai paikan apulaisjohtajana [[Joensuun kaupunginteatteri]]ssa, tosin pesti jäi vain yhden näytäntökauden mittaiseksi, sillä hän siirtyi Helsinkiin [[Helsingin kaupunginteatteri|Kansanteatteri]]in (Työväenteatteri).

Näihin1950-luvun aikoihinalkuun osuivat myös ensimmäiset elokuvaroolit (tosin joitakin avustajan rooleja oli jo takana muutaman vuoden ajalta) – aluksi pieniä sivuosia muun muassa elokuvissa ''Me tulemme taas'' ja ''Sillankorvan emäntä''. Ensimmäinen iso rooli 1955 ''[[Pekka ja Pätkä]]'' -elokuvassa ''[[Kiinni on ja pysyy|Kiinni on ja pysyy eli Pekan ja Pätkän uusia seikkailuja]]'', jota TommiRinne itse muisteli Peter von Baghin haastattelussa seuraavasti: "Minulle soitettiin, että tulenko, olisi yksi pieni rooli Pekassa ja Pätkässä? Sanoin, että totta kai tulen. No, mene tuonne ja hae poliisin vehkeet sieltä. Sitä sitten kuvattiin päivä Pekan ja Pätkän kanssa porsliinikaupassa ja porsliinia meni rikki. (Kuvausten jälkeen) sitten sanoin, että mihinkäs nämä vaatteet panen? Ei pidä vaan ne vaatteet. Pistä tonne naulaan. Onkos tässä vielä jokin toinen kohtaus? On, on. Käsikirjoitus valmistuu huomenna. Se oli se sankari. Olin päivän tai kaksi tehnyt elokuvaa tietämättä, että minä olin (elokuvan) sankari." Kaikkiaan Rinne esiintyi kuudessa Puupää-filmissä.

Elokuvarooleja seurasi tiukkaantiuhaan tahtiin seuraavien parin vuoden aikana, mutta seuraava iso elokuvarooli oli vasta 1958 Aarne Tarkaksen sotilasfarssissa ''Sotapojan heilat''. Rooli oli Rinteen ensimmäinen todellinen komediarooli. Tarkas mieltyi Rinteen näyttelijäntyöhön niin, että tästä tuli seuraaviksi vuosiksi Tarkaksen vakituinen "hauska mies". Vuonna [[1959]] Tarkaksen ohjauksessa syntyivät muun muassa komediat ''[[Ei ruumiita makuuhuoneeseen]]'' ja ''[[Vatsa sisään, rinta ulos]]'' sekä vuonna [[1960]] ''[[Opettajatar seikkailee]]''. Myös mainitsemisen arvoinen on Rinteen iskelmälaulajaparodia Tarkaksen elokuvassa ''[[Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut]]''. Seuraavana vuonna Tarkaksen kanssa syntyivät elokuvat ''[[Minkkiturkki]]'' ja ''[[Oksat pois...]]''. Ainoa Tarkas-komedia vuodelta 1962 oli ''[[Älä nuolase...]]'', jossa Rinne ja [[Leo Jokela]] esittävät amerikkalaisiksi miljonääreiksi tekeytyneitä bensa-asemamiehiä, jotka yrittävät rikkaisiin naimisiin.

VuodenVuonna 1963 näyttelijälakkoaloitetun lopettinäyttelijälakon takia elokuvien teonteko lopetettiin Suomessa pariksi vuodeksi lähes kokonaantyystin. Rinne päätti ryhtyä itse elokuvatuottajaksi ja teki kesällä 1963 näyttelijäliittoon kuulumattomien näyttelijöiden kanssa elokuvan ''[[Villin Pohjolan salattu laakso]]'', jossa Tarkas vielä kerran toimi ohjaajana. Elokuva ei kuitenkaan vetänyt yleisöä, vaan tuotti melkoisen tappion, ja siihen päättyi samalla Rinteen elokuvatuottajan ura. Tämän jälkeen Rinnettä ei monta kertaajuuri elokuvissa nähtykään.

Vuonna [[1964]] Rinne sai kiinnityksen [[Intimiteatteri]]in ja toimi teatterin johtajana vuosina 1969–[19751969–1975. Rinteen ohjaustöitä olivat muun muassa ''Viisi vekkulia'', ''Viktorian husaarit'', ''Lily Piper yllättää'', ''Tasapeli'' ja ''Tyttö sopassa''. Intimiteatterin jälkeen seurasi televisio- ja radiotyötä ja vuodesta [[1983]] näyttelijäkiinnitys Kansallisteatteriin. Vuonna 1983 Rinne näytteli sivuosassa [[Spede Pasanen|Spede Pasasen]] elokuvassa ''Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin'' ja kymmenen vuotta myöhemmin elokuvassa ''Uuno Turhapuron poika''. Vuonna 1993 Rinne jäi eläkkeelle Kansallisteatterista. 1990-luvulla hän tekinäytteli vielä esiintymisiä televisiosarjoissa ''Tapulikylä'', ''Ihmeidentekijät'' ja ''[[Isänmaan toivot]]''.

Rinne oli naimisissaaviossa kolme kertaakolmasti. Ensimmäinen vaimopuoliso oli näyttelijä Aili Montonen-Rinne. Liitosta syntyi neljä lasta: Ilmaisutaidonilmaisutaidon opettaja Eeva Rinne, kaksoset musiikinopettaja Mervi Rinne ja tanssija, koreografi Tarja Rinne sekä poliisitarkastaja Matti Rinne (1956). Esikoinen Eeva Rinne kuoli vuonna 2004. Rinteen toisesta avioliitosta Arja Rinteen (o.s. Laine) kanssa syntyi kaksi lasta: Tuomas (1965) ja laulaja Annimaria Rinne (1973). Rinteen kolmas avioliitto kesti hänen kuolemaansa asti. Liitosta Leena Rinteen (o.s. Kaittovuori) kanssa syntyivät Mari-Johanna (1989) ja Laura-Elina (1991).

Tommi Rinne kuoli vaikeaanvakavaan sairauteen 74-vuotiaana kesäkuussa [[1999]].