'''Andrés Bonifacio''' ([[30. marraskuuta]] [[1863]] [[Manila]] – [[10. toukokuuta]] [[1897]] Buntis-vuori)<ref name="brit">[http://global.britannica.com/EBchecked/topic/73100/Andres-Bonifacio Andres Bonifacio] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 29.11.2014.</ref> oli [[Filippiinit|filippiiniläinen]] nationalisti ja vallankumouksellinen, joka johti elokuussa 1896 käynnistynyttä [[Espanja]]n siirtomaavaltaa vastaan suunnattua [[Filippiinien vallankumous|kapinaa]]. Vastoinkäymisten vuoksi hänet kuitenkin syrjäytettiin vallankumoushallituksen johdosta ja teloitettiin. Nykyään häntä pidetään Filippiineillä kansallissankarina.
Bonifacio oli lähtöisin köyhästä perheestä, eikä hänellä ollut korkeampaa koulutusta. Hän oli pääosin itseoppinut ja opiskeli omin päin [[Espanjan kieli|espanjan kielenkieltä]]. Hän työskenteli aluksi juoksupoikana ja varastonhoitajana, mutta kohosi myöhemmin Filippiineillä toimineen saksalaisen yrityksen liikkeenhoitajaksi. Bonifacio kuului kansallismielisen kirjailijan [[José Rizal]]in vuonna 1892 perustamaan [[La Liga Filipina]] -järjestöön. Rizalista poiketen Bonifacio ei kuitenkakuitenkaan kannattanut pelkkää poliittista reformia vaan vaati Filippiinien täyttä itsenäisyyttä Espanjan vallasta. Kun viranomaiset olivat karkottaneet Rizalin, BonifacioBonifacion ja joukkojoukon muita Liga Filipinan jäseniä, he perustivat kesällä 1892 Manilassa Filippiinien itsenäisyyden toteuttamiseen tähdänneen [[Katipunan]]-salaseuran, jonka toiminta jäljitteli [[Vapaamuurarit|vapaamuurareita]].<ref name="brit" /><ref name="kaakkois">Marja-Leena Heikkilä-Horn & Jukka O. Miettinen: ''Kaakkois-Aasia: historia ja kulttuurit'', s. 418–419. Otava, Helsinki 2000.</ref> Bonifacio ja hänen lähin apulaisensa [[Emilio Jacinto]] julkaisivat maaliskuussa 1896 Katipunanin äänenkannattajan, ''Kalyaan''-lehden ensimmäisen ja ainoaksi jääneen numeron. BonifacioBonifaciota ja JacintoJacintoa yhdisti se, että molemmat olivat molemmat saaneet innoitusta [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] tasa-arvon ihanteista,minkä ohellaja he olivat hartaita kristittyjä.<ref name="kaakkois" />
Katipunanin jäsenmäärä oli vuoden 1896 alussa vain 1 000tuhat, mutta ''Kalyaanin'' julkaisemisen jälkeen se kohosi parissa kuukaudessa 20 000:een.<ref name="kaakkois" /> Myöhemmin samana vuonna jäseniä oli jo 100 000 eri puolilla Filippiinejä. Kannattajat olivat pääosin talonpoikia, sillä kaupunkien keskiluokka kannatti mieluummin maltillisia uudistuksia kuin vallankumousta.<ref name="brit" /> Varakkaat filippiiniläiset kieltäytyivät lahjoittamasta varoja aseiden ostamiseen Katipunanin suunnittelemaa kapinaa varten, mutta kapina päätettiin aloittaa siitä huolimatta kesällä 1896, kun eräs munkki oli kavaltanut suunnitelmat viranomaisille.<ref name="kaakkois" /> Bonifacion johtama kansannousu käynnistyi elokuussa 1896 [[Luzon]]issa, mutta espanjalaiset joukot pakottivat nopeasti Bonifacion perääntymään [[Rodriguez (Rizal)|Montalbaniin]].<ref name="brit" /> Kapinallisten kärsittyä useita tappioita ja jouduttua nopeasti saarroksiin Bonifacion epäpätevyys sotilaallisena johtajana kävi ilmeiseksi. Hänen suosionsa romahti, mutta taitava komentaja [[Emilio Aguinaldo]] onnistui kääntämään kapinallisten sotaonnen. Maaliskuussa 1897 Tejerosissa kokoontunut kansalliskonventti valitsi uuden vallankumoushallituksen johtajaksi Aguinaldon Bonifacion sijasta.<ref name="brit" /><ref name="kaakkois" />
Bonifacio kieltäytyi tunnustamasta Tejenosin konventin päätöksiä ja yritti huonolla menestyksellä perustaa oman kilpailevan vallankumoushallituksensa.<ref name="brit" /> Aguinaldon hallitus käynnisti häntä vastaan suunnatun mustamaalauskampanjan.<ref name="kaakkois" /> Vallankumoushallinto pidätti Bonifacion huhtikuussa 1897 ja syytti häntä juonittelusta. Hänet tuomittiin sotilastuomioistuimessa kuolemaan maanpetoksesta ja teloitettiin ampumalla.<ref name="brit" /><ref name="kaakkois" />
