Ero sivun ”Fonografisylinteri” versioiden välillä

Varhaisin äänen tallentamiseen ja toistoon käytetty väline oli '''fonografisylinteri'''. Tämän suurimman suosionsa aikana (n. 1888-19151888–1915) yksinkertaisesti ”tallenteena” (record) tunnetun lieriön muotoisen esineen ulkopinnalle oli kaiverrettu äänitallenne, joka voitiin toistaa mekaanisella [[fonografi]]lla. Kilpaileva kiekon muotoisia [[gramofonilevy]]jä käyttävä järjestelmä valloitti markkinat ja nousi 1910-luvulla markkinoiden johtavaksi äänitemuodoksi, ja fonografisylinterien kaupallinen massatuotanto loppui vuonna 1929.

[[Image:Wax cylinder in Dictaphone.jpg|thumb|Sylinteri Dictaphone-sanelukoneessa. Äänityspää liikkui oikealta vasemmalle. Mustat viivat ovat kiiltäviä taukoja raitojen välissä. Vahasylintereille mahtui 1 200-1200–1 500 sanaa. Ne voitiin käyttää uudelleen 100-120100–120 kertaa panemalla ne koneeseen, joka tyhjensi ne hiomalla pinnan pois.]]

Fonografitekniikkaa käytettiin toimistokäytössä Dictaphone- ja Ediphone –sanelukoneissa-sanelukoneissa vielä vuosikymmenien ajan.

1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa on tehty joitakin uusia sylinteriäänityksiä entisajan tekniikan käytön uutuusarvon takia. Näistä kuuluisin on ehkä They Might Be Giants –yhtyeen-yhtyeen vuonna 1996 äänittämä “I Can Hear You”, joka on soitettu ilman sähköä ja äänitetty vuoden 1898 Edisonin vahaäänitysstudion fonografilla Edison National Historic Site –museossa-museossa New Jerseyn West Orangessa. Kappale julkaistiin Factory Showroom –levyllä-levyllä vuonna 1996 ja uudelleen vuonna 2002 kokoelmalla Dial-A-Song: 20 Years of They Might Be Giants. (Yhtye esitti ja levytti myös Edisonista kertovan kappaleen, jonka studioversio oli mukana heidän vain internetissä julkaistulla Long Tall Weekend:llä ja myöhemmin heidän ensimmäisellä nuoremmalle yleisölle suunnatulla No!-levyllään.)

Äänitemuodon luonteesta johtuen sylinterien toistaminen voi aiheuttaa tallenteen tason heikkenemistä. Tällä hetkellä ainoa sylinteriäänitteiden toistoon valmistettu ammattilaistason laite on Henri Chamoux’n suunnittelema Archeophone Series I –soitin-soitin. Archeophone-soitinta käyttää nykyisin Edison National Historic Site -museo, Bowling Greenin yliopisto Ohiossa ja Donald C Davidson –kirjaston-kirjaston The Department of Special Collections –osasto-osasto Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa.

Aika ajoin on valmistettu myös muita nykyaikaisia laitteita, joissa käytetään magneettista Stanton 500 AL MK II –äänirasiaa-äänirasiaa. Lisätietoja näistä on Phonograph Makers Pages –sivustolla-sivustolla. Näitä on mahdollista käyttää yhdessä Edison-fonografien kanssa.