Ero sivun ”Telinevoimistelu” versioiden välillä

Telinevoimistelu on arvostelulaji, jossa suorituksen enimmäispistemäärä riippuu sarjan liikkeiden vaikeustasosta ja telineestä. Tästä pistemäärästä vähennetään sitten pisteitä virheiden, taiteellisuuden, sekä liikesarjojen vaikeusasteiden ja epäpuhtauksien mukaisesti. Voimistelua vähemmän seuraaville ne saattavat tuntua hieman oudoilta. Uusien, 2006 alussa tulleiden sääntöjen mukaan pistelaskussa pisteet lähtevät 10:stä. Tämä 10 ei kuitenkaan ole enimmäispistemäärä, vaan pohja, johon pisteitä lisätään. Siihen lisätään pisteitä liikkeiden vaatiman taitotason, eli vaikeuden mukaan.

Liikkeiden vaikeus määritellään niin, että perusliikkeet ovat A-osia, helpot B- ja kohtalaisen vaikeat C-osia. näin jatketaan aakkosjärjestyksessä G-kirjaimeen, jotka ovat vaativimpia osia. A-osasta saa 0,1 pisteen, B-osasta 0,2 pisteen C-osasta 0,3 pisteen jne. hyvityksen. Virheiden osalta käytäntö on pysynyt lähes ennallaan; suorituspuhtaudesta ja tekniikasta otetaan edelleen virheitä kymmenyksestä 1,0 pisteeseen. Telinekohtaisesti tulee suorittaa liikkeitä eri liikeryhmistä (esim. miesten renkailla: staattiset voimaosat, heilahdukset voimaosaan, alastulo.) Kaiken kaikkiaan liikeryhmiä on 5, ja suoritettuaan liikkeen uudesta liikeryhmästä saa 0,5 pistettä.

Enimmäispistemäärä on laskennallinen ja 10 pisteen ylitykset ovat arvokisoissa uusien sääntöjen voimaan tultua aivan arkipäivää. Esimerkiksi voimistelijan tehdessä liikkeitä 3kolmesta liikeryhmästä ja hänen suorittaessaan 2kaksi A-, 3kolme B-, 3kolme C- ja 1yhden D-osan hänen pisteikseen tulisi 13,6 josta luonnollisesti vähennettäisiin virheet. Hyvällä voimistelijalla tällaisen sarjan pisteet tulisivat jonnekin 12,5-135–13 lähelle.

Naisten telinevoimistelussa kilpaillaan neljällä telineellä, jotka ovat kansainvälisessä suoritusjärjestyksessä lueteltuna hyppy, nojapuut, puomi ja permanto. Kilpailussa kilpaillaan erikseen jokaisen telineen voitosta, neliottelun voitosta sekä joukkuekilpailussa. Kilpailuja järjestetään runsaasti vuosittain naisille ja miehille. Syksyllä 2006 onovat tulluttulleet voimaan uudet, tiukemmat säännöt, jotka koskevat muun muassa pisteytystä.

Hypyssä on tavoitteena tehdä vaikeusasteeltaan korkea, mutta puhdas hyppysuoritus. Hyppy aloitetaan enintään 25 metrin mittaisella vauhdinotolla, jonka jälkeen voimistelija ponnistaa kahdella jalalla ponnahduslaudalta ja välittömästi käsikosketuksen kautta hyppytelineeseen, josta ponnistaa joko eteen- tai taaksepäin. Arvosteluun vaikuttavia hypyn vaiheita ovat alkulento, käsikosketus hyppytelineeseen, loppulento ja alastulo. Hypyssä ilmalennon aikana voidaan tehdä voltteja sekä kierteitä, jotka arvostellaan. Vaikka juoksuvauhtia ei arvostella, se on tärkeä osa hyppyä.

aisanvaihtoja, korkeita lentovaiheisia liikkeitä, käännöksiä, voltteja, taakse- ja eteenpäin heilahtavia liikkeitä sekä työskentelyä aisan ala- ja yläpuolella. Sarjassa ei tule pitää taukoja, rytmin on säilyttävä hyvänä ja liikesarjan päättävän alastulon pitää olla näyttävä. Jos voimistelija kuitenkin putoaa kesken sarjaa, hänellä on hänellä 30 sekuntia aikaa valmistautua loppu sarjaanloppusarjaan.

Yläaisa on n.noin 230 senttimetrin korkeudella matosta, ala-aisa noin 150 cm. Aisojen väli toisiinsa nähden on 140-170140–170 senttimetriä. Mattojen korkeus on enintään 20 cm. Tietyissä luokissa voidaan käyttää myös 10 cm paksua lisäpehmustetta haluttaessa. Ylöstulossa on sallittua käyttää ponnistuslautaa.

Puomilla mitataan keskittymistä, ruumiinosien liikkeitä, notkeutta ja tasapainoa. Puomilla tehtävään liikesarjaan sisältyy sekä akrobaattisia, että voimistelullisia liikkeitä ja näiden yhdistelmiä. Voimistelullisiksi liikkeiksi katsotaan erilaiset piruetit, hypyt ja tasapaino-osat. Hyvässä puomisarjassa voimistelija kykenee sitomaan liikkeet yhtenäiseksi sarjaksi taiteellisesti tulkiten, ja käyttää tähän koko puomin pituutta. Liikehdinnässä tavoitellaan tyylikkyyttä, sujuvuutta ja rytminvaihteluita. Eduksi katsotaan, jos sarja sisältää omaperäisiä sommitelmia.

Miehillä permantoalue on samanlainen kuin naisilla eli neliönmuotoinen 144 [[neliömetri]]n kokoinen ala. Alueen ulkopuolelle ei saa mennä, mutta rajalinjalle saa astua. Sarjan aikana koko permantoaluetta tulee käyttää tasapuolisesti. Miehet suorittavat permantosarjan ilman musiikin säestystä. Sarja saa pisimmillään kestää 70 sekuntia. Ajan ylityksestä vähennetään sen kestosta riippuen 0,1, 0,3, 0,5 tai 0.,8 pistettä. Ajanotto aloitetaan, kun voimistelija tekee ensimmäisen liikkeensä ja päättyy, kun voimistelija suorittaa sarjan lopussa perusasennon jalat yhdessä.

Hevonen on 160 senttimetriä pitkä, 105 senttimetriä korkea (matosta) ja 35 senttimetriä leveä nahkapäällysteinen, korotettava teline. Hevonen on varustettu kahdella 12 senttimetriä korkealla kaarella, joiden etäisyys toisistaan on 40-4540–45 senttimetriä.

Renkaat ovat kaksi katosta 50 senttimetrin etäisyydellä toisistaan roikkuvaa, köyteen kiinnitettyä rengasta. Renkaiden läpimitta on 18 senttimetriä, ja ne roikkuvat 2,55 metrin korkeudella matosta. Renkailla vaaditaan ylävartalon lihaksia, erityisesti [[hartiat|hartioiden]] seudun ja [[käsivarsi]]en suurta voimaa.

Miesten telinevoimistelun hyppy on hyvin pitkälle samanlainen kuin naisilla. Hyppyteline on miehillä 135 senttimetrin korkeudella lattiasta, ponnahduslaudan pituus on 120 senttimetriä. Kullakin hypyllä on sen vaikeuden mukaan lähtöpistearvo. Yleensä kilpailutilanteessa hyppykertoja on kaksi, jotka suoritetaan peräkkäin. Lisäksi hyppyjen pitää myös olla erilaisia, jotka on määritelty tarkemmin FIG:n säännöissä. Hyppyjen vaikeusluokat alkavat 2.,0 pisteestä ja päättyvät 7.,2 pisteeseen.

Nojapuut ovat kaksi 3,5 metrin mittaista puuaisaa, joiden etäisyys toisistaan on 42-5242–52 senttimetriä. Aisat, jotka ovat 175 senttimetrin korkeudella voimistelumatosta, on jaloillaan tuettu rauta- tai puualustaan. Nojapuilla voimistelijalta vaadittavia ominaisuuksia ovat rytmikyky ja vartalon hallinta, joita tarvitaan erityisesti heilahdusliikkeissä.