Ero sivun ”Molekyyliseula” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Epäselvän virkkeen jako kahteen.
Rivi 5:
Tyypillisimmät molekyyliseulamateriaalit ovat zeoliitit, jotka ovat alkali- ja maa-alkalimetallien aluminosilikaatteja sekä huokoinen borosilikaattilasi.Molekyyliseulat jaetaan kolmeen luokkaan riippuen niiden huokoskoosta. Huokoskoko voidaan ilmoittaa joko nanometreinä tai ångströmeinä. Pienimmät huokoskoot ovat mikrohuokoisilla molekyyliseuloilla, joiden huokoskoko on alle 2 nm (20 Å). Tällaisia ovat muun muassa yleisimmin käytetyt zeoliitti- ja lasimolekyyliseulat sekä aktiivihiiliseulat. Mesohuokoisen materiaalin huokoskoko on välillä 2&ndash;50 nm (20&ndash;500 Å) ja makrohuokoisten molekyyliseulojen huokoskoko on yli 50 nm (500 Å). Mesohuokoisia ja makrohuokoisia molekyyliseuloja ovat muun muassa eräät metallioksidit, metalliseokset ja epäorgaaniset polymeerit.<ref name="kirk-othmer" /><ref name="concise" />
 
Molekyyliseuloilla on suuri ominaispinta-ala, minkä vuoksi niillä on suuri adsorptiokyky. Tyypillisimpiä ovat muun muassa [[vesi]], [[rikkivety]], [[hiilidioksidi]], [[ammoniakki]] ja pienikokoiset hiilivedyt. Zeoliittimolekyyliseulat adsorboivat erityisesti polaarisia molekyylejä kuten vettä. ja hiiliHiili ja polymeerit adsorboivat erityisesti polaarittomia komponentteja kuten hiilivetyjä. Zeoliitit ovat happamia ja niitä käytetään tämän vuoksi happamina katalyytteinä.<ref name="kirk-othmer" /><ref name="concise" /><ref name ="ullmann">Hans-Jörg Bart & Ulrich von Gemmingen: ''Adsorption, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry'', John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 10.10.2014</ref>
 
==Käyttö==