Ero sivun ”Molekyyliseula” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Epäselvän virkkeen jako kahteen. |
||
Rivi 5:
Tyypillisimmät molekyyliseulamateriaalit ovat zeoliitit, jotka ovat alkali- ja maa-alkalimetallien aluminosilikaatteja sekä huokoinen borosilikaattilasi.Molekyyliseulat jaetaan kolmeen luokkaan riippuen niiden huokoskoosta. Huokoskoko voidaan ilmoittaa joko nanometreinä tai ångströmeinä. Pienimmät huokoskoot ovat mikrohuokoisilla molekyyliseuloilla, joiden huokoskoko on alle 2 nm (20 Å). Tällaisia ovat muun muassa yleisimmin käytetyt zeoliitti- ja lasimolekyyliseulat sekä aktiivihiiliseulat. Mesohuokoisen materiaalin huokoskoko on välillä 2–50 nm (20–500 Å) ja makrohuokoisten molekyyliseulojen huokoskoko on yli 50 nm (500 Å). Mesohuokoisia ja makrohuokoisia molekyyliseuloja ovat muun muassa eräät metallioksidit, metalliseokset ja epäorgaaniset polymeerit.<ref name="kirk-othmer" /><ref name="concise" />
Molekyyliseuloilla on suuri ominaispinta-ala, minkä vuoksi niillä on suuri adsorptiokyky. Tyypillisimpiä ovat muun muassa [[vesi]], [[rikkivety]], [[hiilidioksidi]], [[ammoniakki]] ja pienikokoiset hiilivedyt. Zeoliittimolekyyliseulat adsorboivat erityisesti polaarisia molekyylejä kuten vettä.
==Käyttö==
| |||