Ero sivun ”Ballistiikka” versioiden välillä

Ensimmäinen ammusten liikkumisia tutkinut ihminen oli [[Niccolò Fontana Tartaglia|Tartaglia]], joka tuli tunnetuksi [[1500-luku|1500-luvulla]] teorioillaan, että kaikkein suurin teoreettinen kantama saadaan 45° kulmalla ammuttaessa. Ilmanvastuksen takia käytännössä paras kantama saavutetaan 43-4443–44° kulmilla. [[Galileo Galilei]] osoitti [[2. kesäkuuta]] [[1638]], että ammus etenee ilmattomassa huoneessa ns. ''ideaalisen ballistisen kaaren'' [[paraabeli]]n mukaan ja siihen vaikuttaa vain [[gravitaatio|maan vetovoima]]. Jos maan vetovoimaa ei kohdistu ammukseen ollenkaan, on sen ''lentorata'' suora.

*Ulkoballistiikka, joka tutkii ammuksen kulkua ilmassa tai avaruudessa. Kappaleen vapaan lennon lentorataan vaikuttaa kaikkiaan ilmanvastuksen ja maan vetovoiman lisäksi ''[[ballistinen kerroin]]'', ''[[stabiliteetti]]'', ''[[hyrrävoima]]'', ''[[prekessio]]'', ''[[nutaatio]]'', ''[[hyrräpoikkeama]]'', ''[[Magnus-efekti]]'' ja ''[[Poisson-efekti]]''. Lisäksi tulee ottaa huomioon mm. [[ilmanpaine]], ilman kosteus, ilman lämpötila, panoksen lämpötila, tuulen suunta ja voimakkuus ym. Esimerkiksi kiväärin luodin lähtönopeus lisääntyy tai vähenee nykyaikaisia ruuteja käytettäessä karkeasti yhden metrin sekunnissa yhden asteen lämpötilamuutostalämpötilanmuutosta kohti.