Versio 17. tammikuuta 2015 kello 15.04 muokkaa Jtaramaa (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 13 550 muokkausta →‎Sodan ja sodan jälkeinen aika: Täydennys 1950-luvun alkuun ← Vanhempi muutos		Versio 17. tammikuuta 2015 kello 15.15 muokkaa kumoa Jtaramaa (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 13 550 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 60: {{Pääartikkeli\|[[Kemin lakko\|Kemin lakko heinä-elokuussa 1949.]]}} [[Tiedosto:Karihaara sawmill and burning 30.9.1949.JPG\|thumb\|240px\|Syyskuun 30. päivänä 1949 vähän yli klo 17 alkoivat Kemi Oy:n Karihaaran ja Pajusaaren tehtaiden sekä yhtiön hinaajien sireenit ulvoa ja vähän ajan kuluttua siihen yhtyi Kemin kaupungin palolaitoksen sireeni. Se oli merkki alkaneesta Karihaaran lautatarhan suurtulipalosta.]]▼ [[Fagerholmin I hallitus\|Valtioneuvosto]] määräsi 22. elokuuta 1949 [[valtalaki\|valtalain]] nojalla lakot lopetettavaksi. Sellutehtaat lähtivät käyntiin määräajassa, mutta sahan puolella lakkoilu vielä jatkui jonkin aikaa. ▲[[Tiedosto:Karihaara sawmill and burning 30.9.1949.JPG\|thumb\|240px\|Syyskuun 30. päivänä 1949 vähän yli klo 17 alkoivat Kemi Oy:n Karihaaran ja Pajusaaren tehtaiden sekä yhtiön hinaajien sireenit ulvoa ja vähän ajan kuluttua siihen yhtyi Kemin kaupungin palolaitoksen sireeni. Se oli merkki alkaneesta Karihaaran lautatarhan suurtulipalosta.]] Suuren tuhon Karihaaran sahalle aiheutti loppukesän lakkojen jälkeen syyskuussa 1949 hinaajan piipun kipinästä alkunsa saanut lautatarhan suurpalo, joka tuhosi lautatarhan lähes kokonaan eli 105 000 kuutiota sahatavaraa.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.merielakelaiset.fi/Merielakelaiset/E_M%201_10.pdf\| Nimeke = Karihaaran lautatarhan palo syksyllä 1949 \| Tekijä = Aatto Juopperi \| Julkaisu = EL-MERI \| Ajankohta = 1/2010, s.4-6\| Viitattu = 17.1.2015}}</ref> Onnena onnettomuudessa oli se, että markkinat olivat juuri silloin hiljaiset ja täysmääräinen varaston vakuutus korvasikin tulipalon aiheuttamat menetykset. Tulipalon vaatimat uudistukset eivät kaikilta osin kuitenkaan valmistuneet seuraavaan 1950-luvun alun korkeasuhdanteeseen eli [[Korean sota\|Korean sodan]] aiheuttamaan talouden nousuun. Toimitusjohtaja Weckamn käynnisti 1950-luvulla laajamittaiset investoinnit, joilla kehitettiin sahaustoiminnnan lisäksi selluteollisuutta. Tilanteen teki ongelmalliseksi Korean nousukauden jälkeen alkanut taantuma, joka koetteli Kemi-yhtiön vakavaraisuutta. Sulfaatti- ja ~~Sulffiittisellun~~sulffiittisellun hinta oli ~~vuodessa~~vuoden 1952 aikana pudonnut 70%, sahatavaran lähes 30%. ~~Vaqstaavasti~~Vastaavasti puutavaran hintataso oli noussut 80%. Tilanteen ratkaisuksi ei nähty muuta keinoa kuin osakepääoman merkittävä korotus. Tässä yhteydessä valtiotaustaiset [[Suomen Pankki~~\|Suomen Pankista~~]], valtio-omisteisesta [[Tervakosken paperitehdas\|Tervakoski Oy~~:stä~~]], [[Kansaneläkelaitos~~\|Kansaneläkelaitoksesta~~]] ja [[Veitsiluoto Oy]] saivat haltuunsa 34% osakekannasta. Yksityispuolen eli neljän suomalaisen metsäteollisuusyrityksen [[Oy Kaukas Ab]], [[Kymin Osakeyhtiö]], [[Rosenlew\|W Rosenlew & Co]] ja [[Tampella\|Tampereen Pellava- ja Rauta-teollisuus Oy]] ~~osuus~~osuudeksi tuli 12%, [[Metsäliitto\|Metsäliiton]] 12% ja [[SOK]]:n 2%. Suurimmaksi ryhmäksi jäi edelleen yksityishenkilöt, joiden osuus oli 37%. Maaliskuun 19. päivänä 1953 pidetyssä yhtiökokouksessa yhtiön nimi muutettiin Kemi Oy:ksi, ja yhtiön johdon kokouskieleksi tuli ensi kertaa suomi ruotsinkielen sijaan. Yhtiökokouksessa toimitusjohtaja Weckman ilmoitti luopuvansa yhtiön johdosta seuraavaan kesään mennessä. Näin oli vanha Snellmanin kauppahuoneen aikakausi Kemi Oy:n johdossa päättynyt. Johtokunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin Weckmanin eroilmoituksen jälkeen [[Oulu Oy]]:n silloinen toimitusjohtaja [[Aulis Kairamo]]. ==Yhtiöiden yhtiönä== ==Fuusiointi ja sen jälkeinen toiminta Pajusaaressa ==

Ero sivun ”Kemi (yritys)” versioiden välillä