Ero sivun ”Kemi (yritys)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vuoden 1949 tulipalo
→‎Sodan ja sodan jälkeinen aika: Sodanjälkeisestä lakkoajasta
Rivi 56:
[[Tiedosto:Kemi and bombing 7.10.1944 - Lappland war.jpg|thumb|240px|Kemissä palaa 7. lokakuuta 1944. Taustalla keskellä Pajusaaren massatehdas, jota saksalainen tykistö paraillaan tulittaa. ]]
[[Talvisota|Talvi-]] ja [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Kemi ja Pajusaaren tehtaat eivät joutuneet pommituksen kohteeksi. Tilanne oli aivan toinen lokakuun alussa 1944 käynnistyneiden [[Lapin sota|Lapin sodan]] taistelujen aikaan. Lokakuun 5. päivä [[Lothar Rendulic|saksalaisten joukkojen komentaja]] määräsi mm. Pajusaaren selluloosatehtaat ja puuvarastot ehdottomasti hävitettäväksi. Suomalaiset olivat tuoneet syyskuussa ns. [[Taisteluosasto Pennanen|osasto Pennasen]] Pajusaaren ja [[Veitsiluoto|Veitsiluodon]] tehtaiden suojaksi. Lokakuun 7. ja 8. päivä käydyt taisteluissa tehdasalueet vaurioituvat, mutta säästyivät täydelliseltä tuholta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ahto, Sampo | Nimeke = Aseveljet vastakkain - Lapin sota 1944--1945 | Vuosi = 1979 | Luku = Luku V - Sota | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kirjayhtymä | Sivu = 215 | Isbn = 951-26-1726-9 }}</ref>
 
Sotien jälkeistä aikaa leimasi työnantajien ja työntekijöidne vastakkainasettelu, johon äärivasemmiston esiinmarssi toi omat näkyvät piirteensä. Ensimmäiset lakot Kemi Oy:ssä käynnistyivät Karihaaran sahalla tammikuussa 1945 ja sen jälkeen eri pituisia lakkoja jatkui koko vuosikymmenen lopun huipentuen loppukesän 1949 tapahtumiin. Loppukesän 1949 lakko kesti kaikkiaan kaksi kuukautta. Kiistassa lähdettiin liikkeelle Kemi Oy:n sellutehtaan lastaajien ja varastomiesten sekä sellupuiden maallenostajien palkkakysymyksistä. Sen jälkeen tilanne laajeni valtakunnallista näkyvyyttä saaneeksi kahden ihmishengen vaatineeksi tapahtumaksi.<ref>Virtanen, 1993, s.439-453</ref>
{{Pääartikkeli|[[Kemin lakko|Kemin lakko heinä-elokuussa 1949.]]}}
 
[[Tiedosto:Karihaara sawmill and burning 30.9.1949.JPG|thumb|240px|Syyskuun 30. päivänä 1949 vähän yli klo 17 alkoivat Kemi Oy:n Karihaaran ja Pajusaaren tehtaiden sekä yhtiön hinaajien sireenit ulvoa ja vähän ajan kuluttua siihen yhtyi Kemin kaupungin palolaitoksen sireeni. Se oli merkki alkaneesta Karihaaran lautatarhan suurtulipalosta.]]
SuuremmanSuuren tuhon Karihaaran sahalle aiheutti sodan jälkeen syyskuussa 1949 hinaajan piipun kipinästä alkunsa saanut lautatarhan suurpalo, joka tuhosi lautatarhan lähes kokonaan eli 105 000 kuutiota sahatavaraa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.merielakelaiset.fi/Merielakelaiset/E_M%201_10.pdf| Nimeke = Karihaaran lautatarhan palo syksyllä 1949 | Tekijä = Aatto Juopperi | Julkaisu = EL-MERI | Ajankohta = 1/2010, s.4-6| Viitattu = 17.1.2015}}</ref> Onnena onnettomuudessa oli se, että markkinat olivat juuri silloin hiljaiset ja täysmääräinen varaston vakuutus korvasikin tulipalon aiheuttamat menetykset. Tulipalon vaatimat uudistukset eivät kaikilta osin kuitenkaan valmistuneet seuraavaan 1950-luvun alun korkeasuhdanteeseen eli [[Korean sota|Korean sodan]] aiheuttamaan talouden nousuun.
 
==Fuusiointi ja sen jälkeinen toiminta Pajusaaressa ==