Ero sivun ”Elinsiirto” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Link ?A Wikidataan |
||
Rivi 16:
* '''[[Maksa]]''': [[Maksansiirto]]jen yleisimmät aiheet maailmalla ovat alkoholi[[maksakirroosi]] ja C-[[hepatiitti]]. Sen sijaan Suomessa tavallisimmat siirron syyt olivat vuonna 2004 [[primaarinen biliaarinen kirroosi]] (PBC), [[primaarinen sklerosoiva kolangiitti]] (PSC) sekä [[akuutti maksan vajaatoiminta|maksan toiminnan äkillinen pettäminen]] aikuisilla ja [[sappitieatresia]] lapsilla. Maksansiirtopotilaista viiden vuoden kuluttua elossa on yli 80 prosenttia.<ref name="salmela">Salmela K et al (2004). "Elinsiirrot - käypää hoitoa jo 40 vuoden ajan." Duodecim 120(11):1359-69.</ref>
* '''[[Haima]]''': [[Haimansiirto|Haimansiirron]] aiheena on insuliiniriippuvainen [[diabetes]], ja leikkauksessa diabeetikolle siirretään insuliinia tuottava uusi haima. Ongelmana on siirron jälkeen välttämätön elinikäinen immunosuppressiolääkitys, joka on useimmiten huonompi vaihtoehto kuin jatkuva insuliinin pistäminen. Siksi katsotaan, että haimansiirtoja pitäisi tehdä lähinnä niille diabeetikoille, joilla on ennestään elinsiirre (yleensä munuainen) ja jotka jo käyttävät immunosuppressiolääkkeitä. Vuoden kuluttua leikkauksesta ehkä noin 70-80 prosenttia siirteistä toimii. Ensimmäinen haimansiirto suoritettiin vuonna 1966.<ref>Höckerstedt K et al. (1994). "Vatsan alueen varaosat." Duodecim 110(20):1901.</ref> Suomessa tehtiin ensimmäinen haimansiirto vuonna 2010.<ref>[http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010050511603285_uu.shtml Iltalehti.fi: Hyksissä siirrettiin ensi kertaa haima - potilas voi hyvin]</ref>
* '''[[Ohutsuoli]]''': Ohutsuoli on muita kiinteitä elimiä vaikeampi siirtää, koska se sisältää bakteerikasvustoa ja vahvan immuunipuolustuksen, joista edellinen voi aiheuttaa siirronjälkeisiä infektioita ja jälkimmäinen johtaa hylkimisreaktioon. Ohutsuolensiirtoja yritettiin jo 1960-luvulla, mutta ensimmäinen siirto, josta potilas selvisi hengissä pidemmällä aikavälillä, tehtiin vasta vuonna 1988 Saksassa. Ohutsuolensiirron aihe on suolen toiminnan pettäminen, mikä johtaa [[lyhyt suoli-oireyhtymä]]än ja tekee henkilön riippuvaiseksi [[parenteraalinen|parenteraalisesta]] ruokinnasta. Yleisimpiä ohutsuolen siirtoon johtavia sairauksia ovat nekrotisoiva enterokoliitti, mesenteeritromboosi, [[gastroskiisi]], volvulus, [[fyysinen trauma|vamma]] ja [[Crohnin tauti]]. Elossaololukujen vuoden kuluttua siirrosta on raportoitu olevan noin 50-80 prosenttia, lähteestä riippuen. Ohutsuolensiirtoja tehtiin Yhdysvalloissa 116 kappaletta vuonna 2003; Suomessa on onnistuttu tekemään ensimmäinen suolensiirto HUS:n Lastenklinikassa.<ref>eMedicine, Stuart M Greenstein: [http://www.emedicine.com/ped/topic2845.htm Intestinal Transplantation], September 14, 2006.</ref> <ref>
[[Image:Cornea transplant800.jpg|thumb|300px|Sarveiskalvosiirre, tikit näkyvät valkoisina.]]
Rivi 23:
* '''[[Iho]]''', myös '''[[kasvot]]''': [[Ihonsiirto]]ja käytetään esimerkiksi palovammojen hoidossa, jolloin henkilön omaa ihoa siirretään palaneen ihon tilalle. Myös kuolleelta luovuttajalta saatua ihoa voidaan käyttää palaneen ihon suojana. Ensimmäinen [[kasvojensiirto]] tehtiin Ranskassa 27. marraskuuta 2005.<ref name="kanitakis">Kanitakis J et al. (2006). "Clinicopathologic monitoring of the skin and oral mucosa of the first human face allograft: Report on the first eight months." Transplantation 82(12):1610-5. PMID 17198245</ref>
* '''[[Käsi]]''': Ensimmäinen kädensiirto tehtiin Ranskassa vuonna 1998 Clint Hallam-nimiselle miehelle. Siirretty käsi toimi noin kaksi ja puoli vuotta, kunnes se potilaan pyynnöstä poistettiin vuonna 2001.<ref name="dubernard">Dubernard JM et al. (1999). "Human hand allograft: report on first 6 months." Lancet 353(9161):1315-20. PMID 10218530</ref> Kädensiirtoja on tähän päivään mennessä tehty jo kymmeniä ja niiden pääaiheena on yleensä molempien käsien amputaatio.<ref name="jalanko"/>
* '''[[Penis]]''': Ensimmäinen
=== Kudokset, solut ja nesteet ===
Rivi 38:
== Hyljintä ==
Kun vierasta kudosta oleva elin siirretään ihmiselimistöön, immuunipuolustusjärjestelmä hyökkää sen kimppuun. [[Hyljintä]]reaktioita on olemassa kolmentyyppisiä.
* ''Hyperakuutti hyljintä'' on minuuttien sisällä tapahtuva reaktio, jossa veri hyytyy verisuonten seinämiin ja pysäyttää siirteen verenkierron. Tällainen reaktio voi syntyä, jos potilas on aikaisemmin herkistynyt siirteen HLA-antigeeneille tai kyseessä on toisesta lajista otettu siirre eli ksenografti. Reaktion estämiseksi tehdään sopivuuskokeet luovuttajan ja vastaanottajan välillä ennen elinsiirtoa.
* ''Akuutti hyljintä'' tapahtuu yleensä kolmesta vuorokaudesta kolmeen kuukauteen leikkauksen jälkeen. Kyseessä on T-soluvälitteinen reaktio, joka voidaan nykyään hoitaa tehokkaasti hyljinnänestolääkityksellä. Hoitamattomana akuutti hyljintä johtaa verisuonten vaurioitumiseen ja tukkeutumiseen.
Rivi 55:
* 1966: Ensimmäinen onnistunut haimansiirto (Richard Lillehei ja William Kelly, Minnesota, USA)<ref>Kelly WD et al. (1967) "Allotransplantation of the pancreas and duodenum along with the kidney in diabetic nephropathy". Surgery 61 (6): 827-37. PMID 5338113</ref>
* 1967: Ensimmäinen onnistunut maksansiirto (Thomas Starzl, Pittsburgh)
* 1967: Ensimmäinen onnistunut sydämensiirto ([[Christiaan Barnard]], Kapkaupunki, Etelä-Afrikka)<ref>Cooper DK (2001). "Christiaan Barnard and his contributions to heart transplantation." J Heart Lung Transplant. 20(6):599-610. PMID 11404164
* 1981: Ensimmäinen onnistunut sydämen- ja keuhkonsiirto (Bruce Reitz, Stanford)
* 1983: Ensimmäinen onnistunut keuhkolohkonsiirto (Joel Cooper, Toronto)
* 1986: Ensimmäinen onnistunut kahden keuhkon siirto (Joel Cooper, Toronto)
* 1987: Ensimmäinen onnistunut keuhkonsiirto (Joel Cooper, St. Louis)
Rivi 67:
Elinsiirrot aloitettiin Suomessa munuaisensiirrolla vuonna 1964. Nykyään maassa tehdään vuosittain noin 150-190 munuaisensiirtoa, 50 maksansiirtoa, 30 sydämensiirtoa, yli 200 sarveiskalvonsiirtoa ja 125 luuytimen- tai veren kantasolujen siirtoa. Suomessa tehtyjen elinsiirtojen tulokset ovat kansainvälisesti mitattuna erittäin hyvätasoisia: munuaissiirteen saaneista elossa on viiden vuoden kuluttua 91 prosenttia, maksansiirtopotilaista 80–90 prosenttia ja sydänsiirtopotilaista noin 70 prosenttia. Toistaiseksi Suomessa ei siirretä haimaa tai ohutsuolta, vaikka molemmat ovat teknisesti mahdollisia. Vaikka elinten luovuttajien määrä Suomessa on muihin länsimaihin verrattuna ollut kohtuullinen, luovuttajista esimerkiksi munuaisen- ja maksansiirtoon on jatkuvasti pulaa. Keskimääräinen jonotusaika 2000-luvulla ensimmäiseen munuaisensiirtoon on ollut noin vuosi ja maksansiirtoon 45 päivää. Munuaisensiirtojen tarve kasvaa tulevaisuudessa, kun tyypin II [[diabetes|diabeteksen]] esiintyvyys ja dialyysihoidon tarve lisääntyvät.<ref name="salmela"/><ref name="jalanko">Jalanko H, Mäkisalo H (2004). "Mitä siirrämme tulevaisuudessa?" Duodecim 120(11):1355-7.</ref>
Vuonna 2014 Suomessa tehtiin useita ennätyksiä elinsiirroissa. Elinluovuttajia oli 120 ja elinsiirtoja tehtiin yhteensä 355. Uudet vuosiennätykset tehtiin myös munuaisensiirtojen (240 siirtoa), maksansiirtojen (59) ja haimansiirtojen (15) määrässä.<ref>[http://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/Elinsiirroissa-rikottiin-enn%C3%A4tyksi%C3%A4-vuonna-2014.aspx Hus.fi Elinsiirroissa rikottiin ennätyksiä vuonna 2014.]</ref> Kaikki Suomen elinsiirrot tehdään pääkaupunkiseudulla [[HUS]]-sairaaloissa: munuaisen-, maksan-, sydämen- ja keuhkonsiirrot Meilahden sairaalassa ja lasten elinsiirrot Lastenklinikalla.
Elinsiirtotoiminnassa Suomessa noudatetaan ''Lakia ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä'' ([http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/20010101 101/2001]). Lain mukaan kuolleelta ihmiseltä voidaan irrottaa elimiä ja kudoksia, jollei ole syytä olettaa, että vainaja eläessään olisi vastustanut sitä tai että hänen lähiomaisensa tai muu läheinen vastustaisivat sitä. Jos ihminen eläessään on antanut suostumuksensa elimien ja kudoksien irrottamiseen, toimenpide voidaan lain mukaan suorittaa lähiomaisen tai muun läheisen kiellosta huolimatta. Kuitenkin käytännössä lääkintähenkilöstö noudattaa usein lähiomaisten tahtoa ja jättää läheisten
Jos henkilö toivoo, että hänen elimiään käytettäisiin siirteinä hänen kuolemansa jälkeen, hän voi esimerkiksi täyttää [[elinluovutuskortti|elinluovutuskortin]].
Rivi 86:
[[Luokka:Elinsiirtokirurgia| ]]
| |||