Ero sivun ”Indoeurooppalaiset kielet” versioiden välillä

[[Tiedosto:IE countries.svg|thumb|300px|Indoeurooppalaisten kielten nykyinen levinneisyys. TummannvihreälläTummanvihreällä merkityissä maissa indoeuroppalaisetindoeurooppalaiset kielet ovat enemmistön kielinä. Vaaleanvihreällä merkityissä maissa ne ovat virallisina vähemmistökielinä.]]

'''Indoeurooppalaiset kielet''' muodostavat maailman levinneimmän [[kielikunta|kielikunnan]]. Ennen [[Löytöretket|löytöretkiä]] ja merentakaisten alueiden [[kolonisaatio]]ta niiden puhuma-alue käsitti suuren osan [[Eurooppa]]a ja [[Aasia]]a [[Intia]]an ja [[Nepal]]iin saakka. [[Siirtomaa]]hallinnon aikana indoeurooppalaiset kielet tulivat valtakieliksi myös suuressa osassa [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-]] ja [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikkaa]] sekä [[Australia]]a. Indoeurooppalaisia kieliä puhuu nykyään [[äidinkieli|äidinkielenään]] lähes kolme miljardia ihmistä<ref>http://www.nvtc.gov/lotw/months/december/IEFamily.html</ref> eli suunnilleen puolet ihmiskunnasta. Nykyisten indoeurooppalaisten kielten oletetaan kehittyneen [[indoeurooppalainen kantakieli|indoeurooppalaisesta kantakielestä]].

==Kielikunnan tutkimus==

Euroopassa tunnistettiin jo keskiajalla muutamia lähisukuisten kielten muodostamia ryhmiä. Tiedettiin, että [[latina]]n paikallismurteista polveutuneet [[romaaniset kielet]] olivat sukua toisilleen ja että myös Pohjois-Euroopan [[germaaniset kielet]] olivat sukua keskenään. Kuitenkaan näiden kahden kieliryhmien välillä ei nähty laajempaa sukulaisuutta, vaikka jo muinaiset roomalaiset olivat huomanneet tiettyä yhtäläisyyttä [[kreikan kieli|kreikan]] ja latinan välillä.

Suuren Euroopan ja Intian kieliä käsittävän kielikunnan olemassaolo selvisi kuitenkin jo niin varhain kuin 1500-luvulla, kun kontaktit Intiaan lisääntyivät. Jo 1600-luvulla muun muassa [[Alankomaat|hollantilaiset]], [[tanska]]laiset ja [[ranska]]laiset oppineet olivat hahmottaneet kantakielen, jota sanottiin monessa yhteydessä [[skyytti|skyytiksi]]. Näiden oppineiden varsin kattavista analyyseista voidaan katsoa vertailevan kielitieteen alkaneen (muun muassa [[Claudius Salmasius]], 1643, joka oletti aivan oikein, että alkuperäinen alkukieli ei ollut skyytti vaan jokin kadonnut kieli). Englantilainen itämaantutkija [[William Jones|Sir William Jones]] julkaisi tutkimuksensa [[sanskrit]]in kielestä 1786, jossa hän esitti jonkin verran systemaattisemmin jo ennen häntä tehtyjä havaintoja. Jones näki [[sanskrit]]in, [[muinaiskreikka|kreikan]] ja latinan kielten välillä niin suuria yhtäläisyyksiä, etteivät ne voineet johtua sattumasta vaan yhteisestä alkuperästä. Hän havaitsi niissä yhtäläisyyksiä myös muiden kielten, kuten [[persian kieli|persian]], [[gootin kieli|gootin]] ja [[kelttiläiset kielet|kelttiläisten kielten]] kanssa. Jones ei varsinaisesti keksinyt mitään uutta, hän vain julkaisi tutkimuksensa otollisempaan aikaan kuin 1600-luvun oppineet. Vielä 1600-luvulla uskottiin yleisesti, että kaikki kielet polveutuvat Raamatussa kuvatusta alkukielestä, joka sekoittui Jumalan hajoitettua [[Baabelin torni]]n.

Indoeurooppalaiset kielet jaetaan kentum- ja satem-kieliin lukusanan ''sata'' lausumisen mukaan. Kentum-kieliin kuuluvat läntiset indoeurooppalaiset kieliryhmät, kuten itaaliset, germaaniset ja kelttiläiset kielet sekä kreikka; satem-kieliin taas itäiset kieliryhmät, kuten slaavilaiset, balttilaiset ja indoiranilaiset kielet sekä armenia ja albania. Kuitenkin [[heetti]] ja kaikkein itäisin indoeurooppalainen kieli [[tokaari]] ovat kentum-kieliä ja rikkovat itä–länsi-jaon. <ref>http://popgen.well.ox.ac.uk/eurasia/htdocs/anderson.html</ref> Suomen lukusana ''sata'' on selvästi lainattu satem-kielestä.

[[Tiedosto:Indoeuropäisch.jpg||thumb|300px|Indoeurooppalaisten kielten pääryhmät kaaviona. Keltaisella on merkitty elävät kieliryhmät.]]

'''[[Helleeniset kielet]]'''

== Katso myös ==