Wikipedia

Ero sivun ”Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Arla (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
39 162 muokkausta
p yl. wikiluokitus
Rivi 2:
{{Tämä artikkeli|on Helsingissä sijaitsevasta patsaasta, muissa kaupungeissa sijaitsevat löytyvät [[Mannerheimin patsas|täsmennyssivulta]].}}
{{Kuuluisa taideteos
| kuva =Mannerheimin ratsastajapatsas HKI.jpg
| nimi =Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas
| nimi 2 =
| tekijä =[[Aimo Tukiainen]] ([[Oskari Jauhiainen]]), avustajina [[Heikki Häiväoja]] ja [[Kain Tapper]], jalustan ja pystytysympäristön suunnittelu yhdessä [[Osmo Sipari]]n kanssa.
| valmistumisvuosi =1960
| taiteenlaji =kuvanveisto
| korkeus =itse 540 cm (jalustan kanssa 1170 cm)
| leveys =(jalusta) 272 cm
| syvyys =(jalusta) 630 cm
| sijainti =Mannerheiminaukio
| paikkakunta =Helsinki
}}
'''Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas''' Helsingissä on [[kuvanveistäjä]] [[Aimo Tukiainen|Aimo Tukiaisen]] veistämä [[monumentti]], jossa [[Suomen marsalkka]] [[Carl Gustaf Emil Mannerheim]] istuu hevosensa selässä. Se sijaitsee marsalkan nimikkokadulla [[Mannerheimintie (Helsinki)|Mannerheimintiellä]] [[Helsinki|Helsingissä]].<ref name="m.fi">[http://www.mannerheim.fi/13_erity/s_rpatsa.htm Mannerheim.fi]</ref> Patsas paljastettiin 4. kesäkuuta [[1960]]<ref name="rautio">Rautio 1998, s. 76–77</ref> Mannerheimin syntymäpäivänä.
 
Mannerheim oli [[Suomen tasavallan presidentti|Suomen presidenteistä]] ensimmäinen, jolle alettiin suunnitella patsasta. Helsingin patsas on Mannerheimin patsaista kuitenkin järjestyksessä vasta neljäs. [[Lauri Leppänen|Lauri Leppäsen]] [[Mannerheimin patsas (Seinäjoki)|Mannerheimin patsas]] paljastettiin 4. kesäkuuta 1955 Seinäjoella, [[Evert Porila]]n jo 1939 veistämä [[Mannerheimin patsas (Tampere)|Mannerheimin patsas]] 4. kesäkuuta 1956 Tampereella ja [[Veikko Leppänen|Veikko Leppäsen]] [[Mannerheimin patsas (Lahti)|Mannerheimin ratsastajapatsas]] 19. joulukuuta 1959 Lahdessa. Kaikkein ensimmäinen Mannerheim-muistomerkki oli obeliskimainen [[Mannerheimin muistomerkki (Montreux)|muistopaasi]] Sveitsin [[Montreux]]'ssa, joka paljastettiin 14. toukokuuta 1955, pari viikkoa ennen Seinäjoen patsasta.<ref>Antero Tuomisto: ''Suomalaiset sotamuistomerkit''. Kustannus Oy Suomen Mies, Helsinki 1998, s. 269, 272.</ref> Lisäksi presidenteistä [[K. J. Ståhlberg]] ehti saada patsaan Helsinkiin ennen Mannerheimia vuonna 1959.<ref name="kr70">Kruskopf 2000, s. 70</ref> Ratsastajapatsaan valintaa veistostyypiksi perusteltiin paitsi sillä, että Mannerheim oli ratsumies, myös sillä, että maailmalla ratsastajapatsaita on pystytetty hallitsijoille ja suurille sotapäälliköille.<ref>Konttinen 1989, s. 24</ref> Suomalaisessa [[kuvanveisto]]ssa niitä ei juuri ollut ennen Helsingin ja Lahden Mannerheim-patsaita.<ref>Konttinen 1989, s. 25</ref>
 
== Nimet ja nimitykset ==
Veistoskilpailun voittaneen ja toteutetun ehdotuksen nimi oli ''Suomen Marsalkka vapaaherra C. G. Mannerheim''. Teos vihittiin paljastustilaisuudessa ''Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaaksi'', josta tuli sen virallinen nimi. Sitä on kutsuttu myös ''Mannerheimin ratsastajapatsaaksi'', ''Mannerheimin patsaaksi'' ja ''Marskin patsaaksi''.
 
== Monumentin osat ja mallit ==
Rivi 25:
[[Kuva:Mannerheimin ratsastajapatsas HKI2.jpg|thumb|250px|Ratsastajapatsas taivasta vasten.]]
[[Tiedosto:Lahden Mannerheimin ratsastajapatsas.JPG|250px|thumb|Veikko Leppänen, [[Mannerheimin patsas (Lahti)|Mannerheimin ratsastajapatsas]] Lahdessa, 1959.]]
Itse 5,4 metriä korkea pronssinen ratsukko lepää 6,3 metriä korkean ja 6,3 pitkän sekä 2,72 metriä leveän punagraniittisen jalustan päällä, ja niiden yhteiskorkeus on 11,7 metriä.<ref name="taidemuseo.hel.fi">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=179&sortby=statue | Nimeke = Julkiset veistokset, Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas | Tekijä = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2001 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Helsingin kaupungin taidemuseo | Viitattu = 21.11.2013 }}</ref> Jalustan sisään on sijoitettu rasia, joka sisältää [[Mikrofilmi|mikrofilmeille]] tallennettuna kaikkien patsaskeräykseen osallistuneiden nimet.<ref name="rautio" />
 
Muistomerkki on melko yksityiskohtainen ja totuudenmukainen. Veistoksen hevosen sanotaan usein olevan marsalkan viimeinen ratsu [[Käthy]], vaikka hevonen ei periaatteessa esitä mitään tiettyä hevosyksilöä. Ensimmäistä kilpailuluonnosta tehdessään syksyllä 1953 Tukiainen käytti mallinaan [[everstiluutnantti]] Eero-Eetu Saarista ja puolustuslaitoksen tallilta tilattua hevosta, jonka piti muistuttaa mahdollisimman paljon Mannerheimin hevosta.<ref>Konttinen 1989, s. 111</ref> Armeija lainasi malliksi bessarabialaisen hevosen, jonka piirteitä muokkaamalla Tukiainen tosin sai veistosversiosta [[Hannoverinhevonen|hannoverilaisen]].<ref name="sk">{{Lehtiviite | Tekijä = Risto Lindstedt | Otsikko = Mannerheimin uusin taistelu | Julkaisu = Suomen kuvalehti | Ajankohta = 17/1994 | www = http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mannerheimin-uusin-taistelu | Viitattu = 21.11.2013 }}</ref> Patsaan hevosen peruslähtökohta on kuitenkin Käthy-tamma, jonka [[Hevosen askellaji|askellajiksi]] valittiin niin sanottu vapaa käynti ratsastajapatsaille yleisen [[laukka|laukan]] tai [[ravi]]n sijasta.<ref name="Konttinen_132">Konttinen 1989, s. 132</ref> Ennen kilpailun ratkaisemista pohdittiin, onko Mannerheimin hevosen astunta patsaan tapaan ylipäätään mahdollista, joten patsastoimikunta perehtyi hevosten jalkojen liikeratoihin muun muassa hidastetun filmin avulla.<ref name="rautio" /> Lopullista patsasluonnosta tehdessään Tukiainen käytti apuna kuva- ja filmimateriaalia.
 
Ratsuväenkenraalin asun sijasta Mannerheim haluttiin kuvata [[Marsalkka|marsalkan]] asussa kunniamerkkeineen. Patsaan Mannerheimille valittiin vaatetukseksi turkislakki ja virkapuku (m/36, napit näkyvissä, taskut), vyö ja komentohihna, kunniamiekka, koristeiksi rivi täydellisiä kunniamerkkejä ja pari rintatähteä.<ref name="ko141">Konttinen 1989, s. 141</ref> Aluksi asuna oli ollut kevyt kenttätakki (m/41), mutta siihen ei käytännössä yhdistetty turkislakkia.<ref name="ko141" /> Tukiainen ei veistänyt patsaalle niin paljon kunniamerkkejä kuin toivottiin, koska niitä olisi tullut liikaa. [[Muotokuva|Attribuutit]] on kuitenkin toteutettu tarkasti, koska Tukiaisen periaatteiden mukaan patsaan kaikkien yksityiskohtien tuli kestää myös tarkastelua läheltä, vaikka niitä ei alhaalta päin välttämättä näekään.
Rivi 33:
== Taustatyö ja ideointi ==
=== Mannerheimin elinaikana ===
Ensimmäiset ajatukset patsaasta esitettiin [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] jälkeen, ja idea oli lähtöisin mahdollisesti Mannerheimin esikunnan piiristä.<ref>Konttinen 1998, s. 43</ref> Ratsastajapatsashanke liittyi alun perin 1910-luvun lopulla suunniteltuihin pääkaupungin itsenäisyys- ja vapaudenpatsassuunnitelmiin.<ref name= lindg /> Erilaisia ratsastajapatsaita suunniteltiin sodan muistomerkiksi myös muualle Suomeen. Asia ei kuitenkaan edennyt vuosiin. [[Kymintehdas|Kymintehtaan]] johtaja Julius Polin lahjoitti vuonna 1928 pohjarahastoksi 100&nbsp;000 markkaa patsasta varten, mutta asetti ehdoksi, että hanke saataisiin alulle 15 vuoden kuluessa.<ref name="ko52">Konttinen 1989, s. 52.</ref> Mannerheimin ratsastajapatsaan suunnittelu aloitettiin 1930-luvulla.<ref name="m.fi" /> 1937 tuli Suomen Teollisuusliitolta 500&nbsp;000 markan lahjoitus.<ref name="ko52" /> Sen jälkeen alettiin valmistella patsaskomiteaa. Komiteaan tuli yhteensä 49 jäsentä.<ref name="ko52" /> Patsaskomitean perustamisen jälkeen suoritettiin yleinen varainkeruu [[1938]].<ref name="m.fi" /> Koska komitea ei ollut sellainen yhteisö, joka olisi voinut saada keräysluvan, luvan hankki [[Itsenäisyyden liitto]].<ref name="ko54">Konttinen 1989, s. 54</ref>
 
Mannerheim itse suhtautui patsashankkeeseen vähän epäröiden: ilmeisesti hän epäili suomalaisten taiteilijoiden osaamista ja piti myös sisäpoliittista tilannetta liian arkana tämänkaltaiselle monumentille.<ref name="ko2526">Konttinen 1989, s. 25–26</ref> Samalla häntä kuitenkin vaivasi, tuleeko patsaan hevosesta ja ratsastusasennosta aidon näköisiä.<ref name="ko2526" /> Suomessa ei taiteilijoilla ollut mahdollisuuksia tehdä suurikokoisia hevosveistoksia, koska niistä ei ollut tilauksia ja vireillä olleitakaan hankkeita ei ollut toteutettu.<ref>Konttinen 1989, s. 51</ref>
 
[[Talvisota|Talvisodan]] syttyminen oli yksi syistä, joka johti patsashankkeen jäädyttämiseen.<ref name="m.fi" /> Silloin rahankeruu lopetettiin Mannerheimin itsensä toiveesta, ja sittemmin hän kielsi koko hankkeen toteutuksen hänen elinaikanaan.<ref name="ko2526" /> Sodan alkaessa keräyksissä oli saatu kokoon puoli miljoonaa markkaa, joka oli kasvanut vuoteen 1941 mennessä 1,7 miljoonaan korkojen ja uusien lahjoitusten ansiosta.<ref name="ko54" /> Patsaalle etsittiin sijoituspaikkaa myös aatekilpailun avulla, mutta mihinkään ratkaisuihin ei vielä päästy.
 
=== Mannerheimin kuoltua ===
Mannerheimin kuoltua [[Helsingin yliopiston ylioppilaskunta]] perusti [[1951]] Suomen Marsalkan Ratsastajapatsasvaltuuskunnan.<ref name= lindg /> Sen puheenjohtajina toimivat ensin [[Helsingin yliopisto]]n [[Yliopiston kansleri|kansleri]] [[Antti Tulenheimo]], sitten kyseisen yliopiston [[rehtori]] [[Erik Lönnroth]].<ref name="m.fi" /> Jäsenenä oli myös eversti [[Adolf Ehrnrooth]]. Mannerheim itse oli kerännyt kuvia erilaisista ratsastajapatsaista, joita patsasvaltuuskunta käytti apuna patsaan ideoinnissa.<ref name="ko2526" />
 
Tammikuussa 1952 muistojuhlallisuuksien yhteydessä aloitettiin toinen varainkeräys.<ref>Konttinen 1989, s. 61</ref> Silloin kerättiin 737&nbsp;503 lahjoittajalta yhteensä 78 miljoonaa [[Suomen markka|markka]]a<ref name="m.fi" /><ref name="ko62">Konttinen 1989, s. 62</ref> eli noin 2,3 miljoonaa [[euro]]a nykyrahassa.<ref>[http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=1420a5b5-77d4-4455-8a64-b5536d12010c Kirjastot.fi]</ref> Lisäksi saatiin lahjoituksia listakeräyksen ulkopuolelta. Keräyslistat nimikirjoituksineen [[Mikrofilmi|mikrofilmattiin]] ja mikrofilmit sijoitettiin 1959 patsaan jalustan perustuksiin. Itse keräyslistat oli kirjoiksi sidottuina lahjoitettu Mannerheim-museoon.<ref name="ko62" />
Rivi 52:
Suomen Marsalkan ratsastajapatsaskilpailu julistettiin joulukuussa [[1952]],<ref name="rö118">Rönkkö 1994, s. 118</ref> ja ensimmäinen osa ratkesi vuoden [[1954]] helmikuussa.<ref name="kr72">Kruskopf 2000, s. 72</ref> Kilpailu oli avoin kaikille suomalaisille kuvanveistäjille ja [[Arkkitehti|arkkitehdeille]]. Osallistujilta vaadittiin patinoimaton kipsimalli (mittakaava 1:5), pohjapiirros sijoituspaikasta järjestelyineen (1:200), kirjallinen selostus materiaaleista ynnä muusta sekä suurpiirteinen kustannusarvio.<ref name="ko8086">Konttinen 1989, s. 80–86</ref> Tarkoituksena oli myöntää kolme palkintoa (I palkinto 750&nbsp;000 mk, II palkinto 500&nbsp;000 mk ja III palkinto 300&nbsp;000 mk), lunastaa kolme luonnosta (150&nbsp;000 mk kappale) ja myöntää kunniamainintoja.<ref name="ko8086" /> Esimerkiksi Mannerheimin asusta ja hevosesta ei annettu ohjeita, tosin Käthy-hevosesta oli liitetty kuvia mukaan kilpailuohjelmaan. Koska kilpailuohjelma oli väljä, ehdotukset olivat hyvin erilaisia. Palkintolautakunta esittikin toiveensa, että mahdollisesti tulevassa uudessa kilpailussa kiinnitettäisiin huomiota aitouteen.<ref name="ko8086" /> Monet Kuvanveistäjäliiton jäsenet kritisoivat sitä, ettei etukäteen tehty selväksi, millaista patsasta haluttiin.<ref name="ko99">Konttinen 1989, s. 99</ref>
 
Mitään saapuneista ehdotuksista ei pidetty ensimmäisen palkinnon arvoisena. Toinen palkinto jaettiin Wäinö Aaltosen (teos ''Pyhä Vala'') ja kuvanveistäjä [[Heikki Konttinen|Heikki Konttisen]] (teos ''CGEM'') kesken.<ref name="kr70" /><ref name="ko8086" /> Kolmannen palkinnon sai kuvanveistäjä [[Pekka Alava]] ehdotuksellaan ''Pro Finlandia 3'', jonka lisäksi valittiin erimielisyyksien jälkeen vielä kolme lunastettavaa työtä.<ref name="ko8086" /> Aaltonen suuttui ratkaisusta, koska hän oli pitänyt itseään selvänä voittajana. Hän sai kuitenkin myöhemmin tehtäväkseen Mannerheimin hautamuistomerkin suunnittelun [[Hietaniemen hautausmaa]]lle.<ref>Kruskopf 2000, s. 72–73</ref> Patsasehdotukset olivat esillä [[Ritarihuone]]ella ja aiheuttivat keskustelua. Koska kilpailu käytiin nimimerkkien suojissa, ei tiedetä täsmälleen, ketkä loppujen lopuksi osallistuivat kilpailuun, mutta mukana oli ammattilaisten lisäksi myös harrastajakuvanveistäjiä. Ehdotuksia tuli yhteensä 46 kappaletta 44 nimimerkiltä, esimerkiksi Aaltosen tiedetään lähettäneen kaksi työtä eri nimimerkeillä.<ref name="ko8086" />
 
Keskustelu muistomerkistä keskittyi [[hippologia|hippologisiin]] yksityiskohtiin.<ref name= lindg /> Keskeisenä kysymyksenä pidettiin hevosen asentoa ja sitä, millainen siitä tulisi tehdä.<ref name="ko99" /> Keskusteltiin hevosen askelen ja [[anatomia]]n luonnonmukaisuudesta sekä marskin virkapuvusta ja kunniamerkeistä.<ref name= lindg /> Kilpailuun tulleita ehdotuksia ja myös palkittuja [[kritiikki|kritisoitiin]] vilkkaasti muun muassa lehtien yleisönosastoilla. Monista hevosista löydettiin jotain vikaa, eikä Mannerheimin hahmoa pidetty onnistuneena missään ehdotuksessa.<ref>Konttinen 1989, s. 102</ref> Keskustelut osoittivat, että [[Realismi (taide)|realismin]] uskottiin fokusoituvan kohteeseensa ja tarjoavan [[Aihe|aihe]]en läpinäkyvänä todellisuutena, eikä [[tyyli]]nä tai [[genre]]n tulkintana. Wäinö Aaltonen kyseenalaisti tällaiset näkemykset ja huomautti, että eivät [[renessanssi]]nkaan aikana hevoset näyttäneet [[Verrocchio]]n teoksilta.<ref name= lindg />
Rivi 59:
Kuvanveistäjäliitto ehdotti uutta vapaampaa kilpailua, joka olisi sekä kutsu- että yleinen kilpailu.<ref>Konttinen 1989, s. 104</ref> Patsasvaltuuskunta päätti järjestää sen saman tien. Edellisen kilpailun palkitut kritisoivat sitä, että toisen kilpailun aikana muut pääsevät hyötymään ensimmäisen kilpailun työstä ja tuloksista.<ref>Konttinen 1989, s. 105</ref> Kilpailu ratkaistiin syksyllä 1954. Siihen saapui 58 ehdotusta, joista kymmenen jouduttiin poistamaan esimerkiksi väärän mittakaavan vuoksi.<ref name="ko106110">Konttinen 1989, s. 106–110</ref> Muun muassa kuvanveistäjät Wäinö Aaltonen, [[Matti Haupt]], [[Yrjö Liipola]] ja [[Eila Hiltunen]] jättäytyivät pois uudesta kilpailusta.<ref name="ko106110" /><ref name="kr73">Kruskopf 2000, s. 73</ref> Aaltonen ja Hiltunen olivat molemmat pyytäneet kilpailuajan pidennystä, mutta saivat kielteisen vastauksen.<ref name="ko106110" />
 
Wäinö Aaltonen perusteli vetäytymistään uusintakilpailusta kohtuuttomalla vaatimuksella [[Naturalismi (taide)|naturalismi]]sta. Hänen mielestään vuosisadat kestävää taidetta ei luoda naturalismin voimin, vaan ylivertainen vakuuttamiseen tähtäävänä kielenä oli [[klassismi]]. Aaltosen vetäytyminen on tulkittu myös siten, että vanha mestari joutui myöntämään syrjäyttämisensä kirvelevän pettymyksen.<ref name= lindg />
 
Tällä kertaa kilpailuohjelmassa oli määritelty tarkemmin toiveita Mannerheimin ja hevosen suhteen. Osallistujilta vaadittiin kipsimallit koko patsaasta (mittakaava 1:4, oletuksella että patsaan korkeus olisi 5–5,5 metriä) ja erikseen Mannerheimin päästä (mittakaava 1:2), mutta myös toisen detaljin teko oli sallittua.<ref name="ko106110" /> Jalustan korkeutta ei määritelty, koska sen olisi oltava tietyssä suhteessa muuhun patsaaseen nähden ja se jouduttaisiin kuitenkin tarkistamaan sijoituspaikalla. Luonnos piti tarjota erillisenä, vailla jalustaa.<ref name= lindg />
Rivi 75:
== Työvaiheet ==
=== Luonnokset ja lopullinen versio ===
Kilpailun ratkettua 1954 sovittiin, että molemmat kuvanveistäjät tekevät ensin pelkät kipsiluonnokset. Lopulliseksi korkeudeksi sovittiin 5,5 metriä ilman jalustaa.<ref name="ko129">Konttinen 1989, s. 129</ref> Kipsimallille mittakaavassa 1:3 annettiin tekoaikaa vuosi, jonka jälkeen olisi kolme vuotta aikaa tehdä malli luonnollisessa koossa.<ref name="ko129" /> Tukiainen ja Jauhiainen tekivät myös kirjallisen sopimuksen, jonka mukaan molemmat aloittaisivat työn itsenäisesti ja yhteistyötä jatkettaisiin myöhemmin. Kuvanveistäjien näkemykset sekä yhteistyön tekemisestä että taiteellisista ratkaisuista poikkesivat kuitenkin suunnittelutyön edetessä niin, että sopimus purettiin. Jauhiainen sanoutui irti ratsastajapatsastyöstä kesäkuussa 1956.<ref name="rö">Rönkkö 1994, s.119-126</ref>
 
Molempien luonnosten tarkastamisen jälkeen päätettiin, että lopullisen version tekee Tukiainen, koska Jauhiaisen luonnos ei ollut loppuun asti viety.<ref name="Konttinen_132"/> Tukiainen oli kierrellyt keväällä 1955 ympäri Eurooppaa tutustumassa ratsastajapatsaisiin.<ref name="v58" /> Hänelle rakennettiin ratsastajapatsaan työstöä varten uusi ateljeerakennus [[Lauttasaari|Lauttasaaren]], joka valmistui loppuvuodesta 1956.<ref>Konttinen 1989, s. 138–139</ref> Mukana työssä avustajina olivat Heikki Häiväoja ja [[Kain Tapper]].<ref name="v59">Valkonen 1993, s. 59</ref> Tukiaiseen kohdistettiin suuria paineita, työ sai tekovaiheessaan poikkeuksellisen paljon julkisuutta ja sitä "valvottiin" korkeammilta tahoilta.<ref>Kruskopf 2000, s. 92</ref><ref name="v63">Valkonen 1993, s. 63</ref> Suomessa työhön tutustumassa käynyt italialainen kuvanveistäjä [[Francesco Messina]] tosin neuvoi Tukiaista pitämään kiinni omista suunnitelmistaan.<ref name="v63" /> Suuritöinen projekti esti Tukiaista ottamasta vastaan muita suurempia töitä.
 
=== Tukiaisen työskentelyolosuhteet ===
Rivi 97:
 
== Patsaan paljastaminen ==
Patsas paljastettiin 4. kesäkuuta 1960. Tilaisuutta oli alun perin kaavailtu johonkin Mannerheimin merkkipäivään, mutta tasavuodet osoittautuivat liian aikaisiksi.<ref name="ko180">Konttinen 1989, s. 180</ref> Jalusta oli ollut valmiina edellisestä syksystä lähtien, mutta itse patsas siirrettiin paikalleen viikkoa ennen tilaisuutta, 27. ja 28. toukokuuta välisenä yönä.<ref name="ko180" />
 
Jo aamulla Mannerheimin haudalle oli tehty kunniakäynti ja se oli kukitettu. Paljastustilaisuus oli mediatapahtuma, joka radioitiin ja televisioitiin maanlaajuisesti.<ref name= lindg>{{Kirjaviite | Tekijä = Lindgren, Liisa | Nimeke = Monumentum, Muistomerkkien aatteita ja aikaa | Vuosi = 2000 | Luku = Jälleenrakennettu kansanyhteys, Viimeinen sankari | Sivu = 209-216 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = SKS | Tunniste = ISBN 951-746-170-4 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 17.8.2014 | Kieli = }}</ref> Tilaisuus alkoi klo 15 ja kesti tunnin verran.<ref>Konttinen 1989, s. 185</ref> Paljastustilaisuudessa presidentti [[Urho Kekkonen]] piti puheen ja vastaanotti 5&nbsp;000-henkisen [[joukko-osasto]]n ohimarssin Suomen sotilasjohtajien kanssa. Tilaisuudessa unohdettiin mainita patsaan tekijän nimi.<ref name="kr73" />
 
Patsaan ympäristö oli jaettu erilaisiin alueisiin vieraiden ja tilaisuuden ohjelman mukaan:<ref>Konttinen 1989, s. 181</ref>
# Tasavallan presidentti, valtioneuvosto, ulkomaiden lähettiläät, marsalkan omaiset, valtuuskunnat (400 henkilöä)
# Nimekästä suomalaista siviiliyleisöä (2&nbsp;500 henkilöä)
# Sotainvalideja (2&nbsp;500 henkilöä)
# [[Mannerheim-risti]]n ritarit (100 henkilöä)
Rivi 120:
 
== Poliittinen tausta ja kritiikki ==
Sen lisäksi, että patsas oli suunniteltu Mannerheimin muistoksi, sen ajateltiin symboloivan myös itsenäisyyttä, johon liittyvää muistomerkkiä Helsingissä ei vielä ollut. Mannerheim oli ollut sisällissodassa valkoisen armeijan ylipäällikkönä. 1930-luvun lopussa patsas liitettiinkin valkoisten marssiin Helsinkiin 16. toukokuuta [[1918]].<ref>Konttinen 1989, s. 49</ref> Patsas sijaitsee melkein samalla paikalla, jolla Mannerheim otettiin vastaan marssin jälkeen. 1950-luvulla puolestaan haluttiin korostaa Mannerheimin merkitystä [[Talvisota|talvi-]] ja [[Jatkosota|jatkosodan]] johtajana.<ref>Konttinen 1989, s. 199</ref> Tosin sodanjälkeisenä aikana patsaan toteutus oli ongelmallisempaa kuin ennen sotia, koska sitä voitiin pitää poliittisesti arkaluontoisena asiana.<ref name="v62">Valkonen 1993, s. 62</ref>
 
Vastaavia monumentteja pidettiin myös taiteellisesti vanhanaikaisina ja aikakaudelle vieraina.<ref name="v62" /> Pystytyksen jälkeen patsas sai kritiikkiä vanhanaikaisuudesta: [[realismi|realistisen]] patsaan sijasta olisi haluttu tuoreempi [[modernismi|modernistinen]] teos. Pian huomio muuttui pääosin positiiviseksi, joskin itse Mannerheimia koskevat näkemykset ovat vaikuttaneet myös siihen, miten hänen muistomerkkinsä on tulkittu.
 
Jo 1950-luvun alussa patsassuunnitelma repi [[punakaarti]]laisten mielestä vanhoja haavoja auki jä ärsytti työväenluokkaa.<ref name="ko192">Konttinen 1989, s. 192</ref> Keväällä 1960 [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|kansandemokraattien]] lehdessä [[Kansan Uutiset|Kansan Uutisissa]] hanketta vastustettiin vilkkaasti yleisönosastokirjoituksissa ja pidettiin muun muassa sotaprovokaationa.<ref name="ko192" /> Paria päivää ennen patsaan paljastamista [[Hakaniemen tori]]lla oli osoittamassa mieltään eri vasemmistopuolueiden (ainakin [[Suomen Kommunistinen Puolue|SKP]] ja [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]) edustajia, jotka suunnittelivat omaa muistomerkkiä punakaartin muistoksi.<ref name="ko194">Konttinen 1989, s. 194</ref> Virallisesti mitään konkreettisia ehdotuksia Mannerheimin patsaan tuhoamiseksi ei tehty, vaikka vasemmistolehdissä vihjailtiinkin siihen suuntaan ja hyökättiin patsasvaltuuskunnan jäseniä vastaan.<ref name="ko194" /> Kansandemokraatit boikotoivat pajastustilaisuutta.<ref name= lindg />
Rivi 138:
 
== Nykytaiteen museo patsaan viereen ==
Nykytaiteen museo [[Kiasma]]n rakentamista veistoksen lähelle vastustettiin 1990-luvulla. Vastustajat eivät katsoneet museota sopivaksi muistomerkin läheisyyteen ja sen rakennuksen ajateltiin uhkaavan patsaan sijaintia sekä näyttävyyttä.<ref name="rautio" /> Jalkaväenkenraali [[Adolf Ehrnrooth]]in mukaan kiistassa oli kysymys siitä, että Mannerheimin ratsastajapatsas ja [[Nykytaide|nykytaiteen]] museo eivät sovi yhteen, koska ne edustavat kahta eri [[maailmankatsomus]]ta. Niiden yhdistämisestä tulisi sekasotku, jota kukaan ei ymmärrä. "Pitää muistaa, että paikka on pyhitetty Mannerheimin muistolle", Ehrnrooth lausui.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Mannerheimin perinteen vaalijat haluavat äänestää Nykytaiteen museosta. Museon vastustajat aikovat kerätä 10000 helsinkiläisen nimet kansanäänestysaloitteen tueksi | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 26.5.1994 }}</ref>
 
Kiasman johtaja Tuula Arkio vastasi Ehrnroothin kritiikkiin:
{{Sitaatti|Oma sukupolveni ja toivottavasti myös nuoremmat ymmärtävät, että Marski ja Suomen kansa taistelivat nimenomaan säilyttääkseen itsenäisyytensä avulla oman kielensä ja kulttuurinsa. On absurdia sanoa – ja se kyseenalaistaa koko taistelun tarpeellisuuden – että suomalainen tämän päivän kulttuuri ei enää olisi sen taistelun arvoista ja siis ristiriidassa Mannerheimin edustaman arvomaailman kanssa. Mannerheim oli kosmopoliitti, joka tunsi aitoa kiinnostusta muita kulttuureja kohtaan ja joka aikanaan palkittiin niitä tutkivana tiedemiehenä. Jos Mannerheimin perinneyhdistys ei uskalla kohdata oman aikansa kulttuuria ja arvoja, on raukkamaista kätkeytyä Mannerheimin selän taakse. Lähinnä tuntuu, että Mannerheimia häväistään asiassa, jossa hän ei itse enää voi puolustautua. ''<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Mannerheimin omia arvoja häpäistään | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 30.5.1994 }}</ref>}}
 
Aimo Tukiaisen mielestä Kiasma tuli liian lähelle patsasta. "Ratsastajapatsas ja museo eivät sovi samalle tontille ahdistamatta toisiaan. Muistomerkillä täytyy olla joka puolelta katseltava reviirinsä ja sen takana pitää olla puisto", Tukiainen kirjoitti 1994.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Kuvanveistäjä Aimo Tukiainen Marskin patsaan veistäjä ja [[Purnu]]n leppoisa isäntä | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 4.6.1996 }}</ref> Hänen mukaansa museon olisi saanut sijoittaa ennemminkin vaikka [[Töölönlahti|Töölönlahdelle]] ja yleensäkin olisi pitänyt kysellä enemmän kansalaisten mielipiteitä.<ref name="sk" /> Marraskuussa 1995 [[korkein hallinto-oikeus]] hylkäsi Tukiaisen Kiasman [[asemakaava]]a koskevan valituksen, jonka mukaan asemakaavapäätös loukkasi hänen [[Tekijänoikeus Suomessa#Moraaliset oikeudet|oikeuttaan]] patsaan luoneena taiteilijana. Suomen Marsalkka Mannerheimin Perinnesäätiö puolestaan totesi valituksessaan, että Mannerheimin patsaan säilyminen arvokkaassa ympäristössä tulisi varmistaa, mutta myös tämän valituksen KHO hylkäsi.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = KHO hylkäsi Nykytaiteen museon valitukset | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 28.11.1995 }}</ref>
 
Julkista keskustelua herätti myös keväällä 2006 [[Ars 06]] -näyttelyn yhteydessä Kiasman kääriminen “teippauksiin” eli näyttelyn [[markkinointi]]a varten laadittuihin tarrakuviin.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Anu Uimonen | Otsikko = Kiasma pukeutuu Ars-käärepaperiin | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 13.1.2006 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = Kulttuuri | Julkaisija = | Selite= artikkeli | Tunniste= | www = | www-teksti = | Viitattu = 28.5.2009 | Lopetusmerkki = }}</ref> Tuomas Manninen totesi ''[[Ilta-Sanomat|Ilta-Sanomissa]]'', että “Eräiden ohikulkijoiden mielestä nyt on vihdoinkin toteutunut kenraali Adolf Ehrnroothin painajainen: Kiasma tukahduttaa Mannerheimin patsaan.” <ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Tuomas Manninen | Otsikko = Marskin patsas hukkuu maailman pahuuteen | Julkaisu = Ilta-Sanomat | Ajankohta = 20.1.2006 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 28.5.2009 | Lopetusmerkki = }}</ref> Keskusteluun osallistui Helsingin rakennusvalvontaviraston virastopäällikkö Lauri Jääskeläinen, joka totesi ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' yleisönosastolla teippauksista Mannerheimin patsaan taustalla: “Marsalkka Mannerheimin patsas kestänee kaikesta huolimatta taustansa määräaikaisen muutoksen.” <ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Lauri Jääskeläinen | Otsikko = Rakennusvalvonta ei puutu taideteoksen sisältöön | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 7.6.2006 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= yleisönosastokirjoitus | Tunniste= | www = | www-teksti = | Viitattu = 28.5.2009 | Lopetusmerkki = }}</ref>
 
== Nähtävyytenä ==
Patsasta on kukitettu moneen otteeseen, kuten kunnianosoitukseksi Mannerheimille ja [[Talvisota|talvisodan]] päättymisen muistoksi.<ref>{{ Lehtiviite | Tekijä = Lari Malmberg | Otsikko = Ratsastajapatsas kukitetaan | Julkaisu = Ruotuväki | Ajankohta = 10.3.2005| www = http://www.pvtt.mil.fi/ruotuvaki/?pid=1066 }}</ref> Mannerheimin ratsastajapatsas on kuvattu myös [[postimerkki]]in, joka ilmestyi [[4. kesäkuuta]] [[1967]], marsalkan syntymän satavuotispäivänä. Ratsastajapatsas on kaupunkikuvan [[Kompositio (kuvataide)#Kolmanneksen sääntö|huomiopiste]], ja ajan saatossa siitä on tullut yksi Helsingin tunnetuimmista nähtävyyksistä.
 
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Riitta Konttinen | Nimeke = Suomen marsalkan ratsastajapatsas | Julkaisija = Suomen marsalkka Mannerheimin perinnesäätiö | Vuosi = 1989 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Erik Kruskopf | Nimeke = Veistosten kaupunki – Taidetta Helsingin katukuvassa | Julkaisija = Schildts | Vuosi = 2000 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Olli Valkonen | Nimeke = Aimo Tukiainen, kuvanveistäjä | Julkaisija = Painatuskeskus | Vuosi = 1993 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Antero Rautio | Nimeke = Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset | Julkaisija = Karisto | Vuosi = 1998 }}
* {{kirjaviite | Tekijä = Pekka Rönkkö | Nimeke = Oskari Jauhiainen | Vuosi = 1994| Julkaisija = Ars Nordica 5, Pohjoinen | Tunniste=}}
 
Rivi 164:
* [http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kunniaa_marskille_20784.html#media=20787 Ylen Elävä arkisto: Kunniaa Marskille]
* [http://www.helsinkiopas.com/mannerheiminpatsas/ Helsinkiopas]
* {{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/mannerheimin_ratsastajapatsaan_paljastamisesta_50_vuotta/1735536 | Nimeke = Mannerheimin ratsastajapatsaan paljastamisesta 50 vuotta | Tekijä = Jari Mäkäräinen | Selite = Toimittaja Jari Mäkäräinen haastatteli kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen poikaa elämästä Marski-patsaan varjossa. | Julkaisu = YLE Uutiset| Ajankohta = 4.6.2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = YLE | Viitattu = }}
 
{{Mannerheimin patsaat}}
Rivi 170:
{{coord|60|10.294|N|24|56.177|E|type:landmark_region:FI_scale:8000|display=title}}
 
[[Luokka:73.91 Suomen kuvanveiston historia]]
[[Luokka:Helsingin patsaat ja veistokset]]
[[Luokka:Carl Gustaf Emil Mannerheim|Ratsastajapatsas (Helsinki)]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Marsalkka_Mannerheimin_ratsastajapatsas”