Elokuusta 1973 lähtien useat ammattiryhmät järjestivät [[lakko]]ja painostaakseen Allendea eroamaan ja puhkesi useita yhteenottoja presidentin kannattajien ja hänen vastustajiensa kesken. Maata vaivasi myös voimakas [[inflaatio]]. Chilen sotilas- ja poliisivoimat ryhtyivät armeijan komentajan kenraali Augusto Pinochet'n johdolla kapinaan 11. syyskuuta ja esittivät presidentti Salvador Allendelle uhkavaatimuksen. Kun Allende kieltäytyi erostaeroamasta, kapinalliset tunkeutuivat lentokoneiden ja hyökkäysvaunujen tukemina presidentinpalatsiin, jolloin Allenden ilmoitettiin tehneen itsemurhan. Maahan muodostettiin uusi hallitus, joka julisti Pinochet'n maan uudeksi presidentiksi. Tietoliikenneyhteydet ulkomaille ja diplomaattisuhteet [[Kuuba]]an katkaistiin, maan rajat suljettiin, [[parlamentti]] hajotettiin ja puolueiden toiminta kiellettiin. Vasemmistolaisten ajojahti ja vastarintapesäkkeiden järjestelmällinen tuhoaminen aloitettiin.<ref>''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1975'', s. 12. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01580-X.</ref> Kaappauspäivänä sai surmansa arviolta 5 000 henkilöä. Santiangon stadionista muodostettiin maan suurin yksittäinen [[vankileiri]]. Sotilasjuntta poltatti kaduilla epäilyttävinä pitämiään kirjoja ja lupasi palkkion etsintäkuuluttamiensa Allenden kannattajien löytäjille. [[Toisinajattelija|Toisinajattelijoiden]] vangitsemiset ja [[kidutus]] jatkuivat vielä kuukausia itse vallankaappauksen jälkeen.<ref> Jorma O. Tiainen (toim.): ''Vuosisatamme kronikka'', s. 1043. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.</ref> Kenraali Augusto Pinochet julistettiin ”kansakunnan korkeimmaksi johtajaksi” 25. kesäkuuta 1974.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 1975'', s. 60.</ref> Pinochet'sta tuli virallisesti Chilen presidentti 17. joulukuuta 1974.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1976'', s. 26. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-0-02085-4.</ref>
