Ero sivun ”Ludwig Heinrich von Nicolay” versioiden välillä

Ludwig Heinrich von Nicolay kuului Ruotsista lähtöisin olleeseen [[Nicolay]]n sukuun. Vuosina 1752–1760 hän opiskeli [[Strasbourgin yliopisto]]ssa, jossa suoritti oikeustieteellisen tutkinnon. Valmistumisensa jälkeen Nicolay matkusti [[Pariisi]]in, missä tutustui aikakauden merkittäviimpiin [[valistus]]filosofien, kuten [[Voltaire]]n ja [[Denis Diderot|Denis Diderot’n]] ajatuksiin. Vuonna 1761 hän alkoi työskennellä Pariisissa tapaamansa Venäjän [[Wien]]in-suurlähettilään ruhtinas [[Dmitri Aleksejevitš Golitsyn]]in sihteerinä. Kahden vuoden kuluttua hän palasi Strasbougiin isänsä sairastumisen johdosta ja kiersi tämän kuoleman jälkeen eri tehtävissä ympäri Keski-Eurooppaa.<ref name=monrepos>[http://www.parkmonrepos.org/fin/ludwig-heinrich-nicolay Ludwig Heinrich Nicolay] Park Monrepos. Viitattu 23.11.2014.</ref>

Vuonna 1769 Nicolay sai keisarinna [[Katariina II|Katariina II:lta]] kutsun [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] tulevan Venäjän keisarin [[Paavali I|Paavali I:n]] kotiopettajaksi ja toimi myöhemmin tämän puolisoiden [[Natalija Aleksejevna]]n ja [[Maria Fjodorovna (Sofia Dorotea)|Maria Fjodorovnan]] sihteerinä. [[Pyhä Rooman keisari]] [[Josef II]] aateloi Nicolayn vuonna 1782 Paavalin pyynnöstä. Paavalin noustua valtaistuimelle vuonna 1796 Nicolay sai [[Valtioneuvos|valtioneuvoksen]] arvonimen ja nimityksen majesteetillisen kabinetin jäseneksi. Vuotta myöhemmin Nicolaylle myönnetään myös paronin titteli. Venäjän tiedeakatemian presidentin tehtävässä Nicolay aloittaa huhtikuussa 1798 ja hoiti virkaa eläköitymiseensä, vuoteen 1803 saakka.<ref name=monrepos/>