Ero sivun ”Urho Castrénin hallitus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 2 Wikidatan sivulle d:q4357261 siirrettyä kielilinkkiä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''U. Castrénin hallitus''' oli [[Suomen tasavalta|Suomen tasavallan]] 28. [[hallitus]], jonka muodostivat [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]], [[Suomen Keskusta|Maalaisliitto]], [[Kansallinen Edistyspuolue|Edistyspuolue]], [[Kansallinen Kokoomus|Kokoomus]] ja [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]. Hallitus toimi [[21. syyskuuta]] [[1944]] – [[17. marraskuuta]] [[1944]] eli 58 päivän ajan ollen Suomen toiseksi lyhytikäisin hallitus <ref>{{Verkkoviite|Tekijä=Aimo Massinen|Nimeke=Aimo Annos: Kuka lyhytaikaisin pääministerimme?|Ajankohta=3.1.2004|Osoite=http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2004-01-03,104:10:195513,1:0:0:0:0:0|Julkaisija=[[Turun Sanomat]]|Luettu=9. maaliskuuta 2007}}</ref>. Välittömästi hallituksen astuttua toimeensa Suomeen saapui neuvostoliittolaisen kenraalievesti [[Andrei Zdanov]]in johtama [[valvontakomissio]] seuraamaan [[Moskovan välirauha]]nsopimuksen ehtojen toimeenpanoa.
Hallituksen vaihdos oli tullut välttämättömäksi edellisen pääministerin [[Antti Hackzell]]in saatua liikarasituksen vuoksi [[halvaus]]kohtauksen ja menetettyä sen vuoksi puhekykynsä kesken Moskovan rauhanneuvottelujen. Eduskunnan elokuussa tasavallan presidentiksi valitsema [[marsalkka Mannerheim]] antoi uuden hallituksen muodostamisen [[Korkein hallinto-oikeus|Korkeimman hallinto-oikeuden]] presidentin [[Urho Castrén]]in tehtäväksi. Hallituksen kokoonpano säilyi jokseenkin ennallaan; sosiaaliministeriksi tuli tästä tehtävästä joulukuussa 1943 eronnut SDP:n [[Karl-August Fagerholm]].<ref> Heikki Eskelinen: ''Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66'', s. 170. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.</ref>
Castrénin hallituksen tärkeimpänä tehtävänä oli juuri voimaan tulleen välirauhansopimuksen ehtojen toimeenpano. Jo 23. syyskuuta 1944 määrättiin lakkautettaviksi noin 400 erilaista yhteisöä, joiden toiminta oli katsottava välirauhansopimuksen 21. artiklan vastaiseksi. Valtaosa näistä oli [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaallisen kansanliikkeen]] eritasoisia puoluejärjestöjä ja -yhdistyksiä; puolueen kansanedustajat saivat jäädä eduskuntaan luovuttuaan IKL:n nimestä. Lakkautettujen yhteisöjen joukossa oli myös muutamia avoimesti [[kansallissosialismi|kansallissosialistisia]], mutta painoarvoltaan vähäisiä järjestöjä, mutta myös vaikutusvaltainen [[Akateeminen Karjala-Seura]]. Hallitus antoi 25. syyskuuta asetuksen [[poliittinen vanki|poliittisista syistä vangittujen henkilöiden]] vapauttamisesta, joukossa myös jatkosodan aikana vangitut ns. [[sosialistinen eduskuntaryhmä|kuutosryhmän]] kansanedustajat, jotka palasivat eduskuntaan marraskuussa.<ref> Seppo Zetterberg (toim.): ''Suomen historian Pikkujättiläinen'', s. 744–745. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.</ref>
Vaikeaksi pulmaksi muodostui [[suojeluskunta]]järjestön kohtalo ja armeijan kotiuttaminen. Valvontakomission puheenjohtaja Ždanov kiinnitti heti Suomeen saavuttuaan 10. lokakuuta armeijan kotiuttamissuunnitelmaan, jonka mukaan pääosa kotiutettavista sotilaista olisi siirretty vahvuudeltaan määrittelemättömän suojeluskuntajärjestön käyttöön. Tämän Ždanov tulkitsi olevan ristiriidassa välirauhansopimuksen 4. artiklan kanssa. Hallitus antoi eduskunnalle 30. lokakuuta lakiesityksen suojeluskuntajärjestön lakkauttamisesta, ja suojeluskunnat lakkautettiin 7. marraskuuta.<ref>Zetterberg (toim.), s. 743–744.</ref> Myöhemmän kehityksen kannalta merkittäväksi episodiksi muodostui valvontakomission pääministeri Castrénille 19. lokakuuta toimittama ns. [[Lista 1:n vangit|Lista 1]] eli luettelo henkilöistä, joiden komissio katsoi syyllistyneen [[sotarikos|sotarikoksiin]].<ref> Zetterberg (toim.), s. 745.</ref>
Kulkulaitosministeri [[Eero Wuori]] ja sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm pyysivät eroa tehtävistään 7. marraskuuta, minkä jälkeen pääministeri Urho Castrén jätti koko hallituksen eronpyynnön.<ref> Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 168. Helsinki: Otava, 1987.</ref>
== Kokoonpano ==
| |||