Ero sivun ”Emilio Aguinaldo” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p {{lupaava artikkeli -ehdotus}} |
PtG (keskustelu | muokkaukset) p kh + w |
||
Rivi 1:
{{lupaava artikkeli -ehdotus}}
[[Tiedosto:Emilio Aguinaldo (ca. 1898).jpg|thumb|Aguinaldo noin vuonna 1898.]]
'''Emilio Aguinaldo''' ([[23. maaliskuuta]] [[1869]] [[Cavite]], [[Luzon]] – [[6. helmikuuta]] [[1964]] [[Manila]])<ref name="brit">[http://global.britannica.com/EBchecked/topic/9892/Emilio-Aguinaldo Emilio Aguinaldo] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 29.11.2014.</ref> oli [[Filippiinit|Filippiinien]] ensimmäinen presidentti vuosina 1897–1901. Hän johti Filippiinien itsenäisyystaistelua [[Filippiinien vallankumous|kapinassa ja sodassa]] [[Espanja]]a vastaan 1896–1897
==Toiminta presidenttinä ja itsenäisyystaistelun johdossa==
Aguinaldo oli sukujuuriltaan osin kiinalainen, osin [[Tagalogit|tagalogi]]. Hän opiskeli [[Pyhän Tuomaan yliopisto]]ssa Manilassa. Hän oli [[Kawit|Cavite Viejon]] kaupungin pormestarina, kun [[Katipunan]]-salaseuran johtama kapina Espanjan valtaa vastaan käynnisyti vuonna 1896.<ref name="brit" /> Aguinaldo oli itse liittynyt Katipunaniin edellisenä vuonna, ja hänestä tuli kapinajoukkojen paikallinen johtaja. [[Andrés Bonifacio]]n johtama kapina eteni aluksi katastrofaalisesti, mutta Aguinaldo onnistui kääntämään kapinallisten sotaonnen päästyään käsiksi espanjalaisten aseisiin. Saavutettuaan useita voittoja Aguinaldo kohosi nopeasti suositummaksi kuin komentajana epäonnistunut Bonifacio. Maaliskuussa 1897 Tejerosin konventti valitsi Aguinaldon vallankumoushallituksen presidentiksi.<ref name="kaakkois">Marja-Leena Heikkilä-Horn & Jukka O. Miettinen: ''Kaakkois-Aasia: historia ja kulttuurit'', s. 419–421. Otava, Helsinki 2000.</ref> Tämä tapahtui päivää ennen kuin hän täytti 28 vuotta. Bonifacio kieltäytyi hyväksymästä päätöstä, joten Aguinaldo pidätytti Bonifacion ja hieman myöhemmin hänet tuomittiin kuolemaan petturina.
Vuoden 1897 lopulla myös Aguinaldon joukot joutuivat perääntymään, ja alkoi vaikuttaa selvältä, ettei hänkään kykenisi lyömään espanjalaisia.<ref name="brit2">[http://global.britannica.com/EBchecked/topic/456384/Philippine-Revolution Philippine Revolution] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 29.11.2014.</ref> Aguinaldon johdolla Filippiinien kapinalliset luopuivat täyden itsenäisyyden vaatimuksesta ja esittivät sen sijaan joukon maltillisempia vaatimuksia itsehallinnosta ja taloudellisista korvauksista. Koska Espanja joutui samaan aikaan kukistamaan vallankumousta [[Kuuba]]ssa ja oli ajautumassa myös sotaan Yhdysvaltojen kanssa, espanjalaiset olivat valmiita hyväksymään
[[Espanjan–Yhdysvaltain sota|Espanjan–Yhdysvaltain sodan]] puhjettua Aguinaldo palasi
Aguinaldo johti sissisotaa amerikkalaisia vastaan kahden vuoden ajan, kunnes kenraali [[Frederick
==Myöhemmät vaiheet==
Rivi 16:
Kun Filippiinien itsenäistymisen valmisteluun liittynyt [[Filippiinien kansainyhteisö]] perustettiin vuonna 1935, Aguinaldo asettui ehdolle sen ensimmäisissä presidentinvaaleissa.<ref name="brit" /> Hän kuitenkin hävisi ja presidentiksi valittiin [[Manuel L. Quezon]].<ref>''Kaakkois-Aasia'', s. 423.</ref>
Kun [[Japani]] [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana vuonna 1941 [[Filippiinien sotaretki (1941–1942)|miehitti Filippiinit]], Aguinaldo suostui yhteistyöhön japanilaisten kanssa amerikkalaisvastaisen propagandan levittämisessä. Hän muun muassa esitti radiossa avoimen vetoomuksen [[Corregidor]]iin perääntyneelle kenraali [[Douglas MacArthur]]ille, että tämän tulisi antautua ”pelastaakseen Filippiinien nuorison viattomuuden”. Sodan jälkeen amerikkalaiset vangitsivat Aguinaldon, ja häntä pidettiin jonkin aikaa Bilibidin vankilassa. Hän kuitenkin vapautui presidentin antamalla armahduksella.<ref name="brit" />
Presidentti [[Elpidio Quirino]] nimitti Aguinaldon vuonna 1950 Filippiinien valtioneuvoston jäseneksi kunnianosoituksena hänen elämäntyöstään.<ref name="brit" /> Hän kuoli 94-vuotiaana vuonna 1964.
|