Ero sivun ”Suomen presidentinvaali 1931” versioiden välillä

{{Vaalit Suomessa}}'''Suomen presidentinvaalin 1931''' voitti [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuksen]] ehdokas, [[Suomen pääministeri|pääministeri]] [[Pehr Evind Svinhufvud]], jonka merkittävin kilpailija oli ensimmäisenä [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidenttinä]] (1919–1925) toiminut [[Kansallinen Edistyspuolue|Edistyspuolueen]] [[Kaarlo Juho Ståhlberg|K. J. Ståhlberg]]. Ståhlberg hävisi ratkaisevan kolmannen äänestyskierroksen kahdella äänellä.<ref>Zetterberg & Tiitta: Suomi kautta aikojen, s. 408</ref> Vaalit käytiin normaalissa järjestyksessä, mutta niiden taustalla vaikutti voimakkaasti [[kommunismi]]n ja osittain myös heikkona pidetyn [[parlamentarismi]]n vastainen [[Lapuanliike]]. Aikakauden poliittinen ilmapiiri, jota sävytti myös taloudellinen lamakausi, oli kuvastunut räikeästi Ståhlbergin ja hänen puolisonsa [[Ester Ståhlberg]]in [[K. J. Ståhlbergin kyyditys|kyydityksessä]] Helsingistä [[Joensuu]]hun lokakuussa 1930. <ref> Häikiö: Presidentin valinta, s. 35. WSOY, 1993. </ref>

Siihenastisen presidentin [[Lauri Kristian Relander|Lauri Kr. Relanderin]], joka oli virkakautensa loppupuolella myötäillyt oikeistoa ja Lapuanliikettä, arvovallan murenemisesta hänen oman puolueensa [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] piirissä kertoi se, että puolueen eduskuntaryhmän koeäänestyksessä eduskunnan puhemies [[Kyösti Kallio]] voitti hänet ylivoimaisesti. [[Karjala]]n maalaisliittolaiset tukivat silti Relanderia, joka olisi itsekin ollut halukas jatkamaan virassaan. Maalaisliiton puoluekokous hylkäsi kuitenkin istuvan presidentin valitsemalla presidenttiehdokkaaksi Kallion äänin 87–63. <ref> Lauri Sivonen: ''Presidentin tekemiset'', s. 19. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982. </ref> Maalaisliiton valitsijamiesten taivuttamiseksi Svinhufvudin taakse presidentinvaalin ratkaisevassa äänestyksessä käytettiin ankaraa painostusta. [[Suojeluskunta]]järjestön ylipäällikkö kenraali [[Lauri Malmberg]] jopa ilmoitti heille, että hän ei voi taata yhteiskuntarauhan säilymistä, mikäli Ståhlberg valitaan presidentiksi.<ref> Max Jakobson: ''Väkivallan vuodet: 20. vuosisadan tilinpäätös I, s. 136. Helsinki: Otava, 1999.</ref>