Ero sivun ”Tannerin hallitus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Sivu ei enää ole suojattu. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Tannerin hallitus''' oli [[Suomi|Suomen]] tasavallan 14. [[hallitus]]. Se oli [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]:n vähemmistöhallitus, jolle kertyi 370 hallituspäivää. Hallitus toimi [[13. joulukuuta]] [[1926]] - [[17. joulukuuta]] [[1927]]. Hallituksen apulaissosiaaliministeri [[Miina Sillanpää]]stä tuli Suomen historian ensimmäinen naisministeri.
Kallion hallituksen saatua eduskunnalta [[epäluottamuslause]]en presidentti [[Lauri Kr. Relander]] päätti antaa SDP:lle tilaisuuden kasvaa "isänmaallisena puolueena" ja antoi hallituksen muodostamisen [[Elanto|Elannon]] toimitusjohtajan [[Väinö Tanner]]in tehtäväksi. Tanner kääntyi kaikkien puolueiden – paitsi [[Kansallinen Kokoomus|Kokoomuksen]] – puoleen, mutta kun yhteistyöhalukkuutta ei löytynyt, päädyttiin SDP:n vähemmistöhallitukseen, josta tuli myös Suomen ensimmäinen yhden puolueen hallitus. SDP:n nousu hallituspuolueeksi oli pitkälti juuri Tannerin ansiota, koska puolue oli hänen johdollaan hylännyt opin työväestön väkivaltaisesta vallankumouksesta ja hyväksynyt länsimaisen [[parlamentarismi]]n ja demokratian pelisäännöt. Tannerille itselleen valinta pääministeriksi oli hyvitys hänen SDP:n puoluekokouksessa kokemastaan tappiosta hänen vastustajiensa saatua enemmistön puoluetoimikuntaan. Tämän vuoksi Tanner oli kieltäytynyt SDP:n puheenjohtajuudesta ja uudeksi puheenjohtajaksi oli valittu [[Matti Paasivuori]].<ref name="tarkka"> Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 71. Helsinki: Otava, 1987.</ref>
Presidentti Relander oli kehottanut Tanneria laatimaan hallitusohjelman niin maltilliseksi, että sille löytyisi tukea myös poliittisesta keskustasta. Hallitus mittautti kannatuksensa eduskunnassa esittämällä sille ohjelmansa heti nimityksensä jälkeen ja sai luottamuslauseen selkein luvuin. Hallitusta tukivat [[Ruotsalainen Kansanpuolue|RKP]] kokonaisuudessaan ja [[Kansallinen Edistyspuolue]] lähes kokonaisuudessaan. RKP:n tuella hallitus sai toteutetuksi sille tärkeän vuoden 1918 punavankien armahduslain. SDP:n suhtautuminen hallitusvastuuseen joutui uuteen valoon puolueen koettua lievän takaiskun [[eduskuntavaalit 1927|vuoden 1927 eduskuntavaaleissa]]. SDP:n vasemmiston vaatimuksesta hallitus laati budjettiesityksen, johon ei sisältynyt lainkaan puolustuslaitoksen perushankintamäärärahoja eikä [[suojeluskunta|suojeluskuntien]] määrärahoja, mikä oli käytännössä poliittinen itsemurha. Hallitus kaatui lopulta sen tehtyä elintarviketullien alentamisesta luottamuskysymyksen. Kun eduskunta päätti äänin 105–91 pitää tullit ennallaan, Väinö Tanner jätti hallituksensa eronpyynnön.<ref name="tarkka"/>
Presidentti Relander sairastui vakavasti keväällä 1927 ja joutui jäämään sairauslomalle lähes neljäksi kuukaudeksi. Relanderin sairastuminen sattui Tannerille hankalaan aikaan, koska tämä joutui vt. presidenttinä ja siten myös puolustusvoimien ylipäällikkönä ottamaan 16. toukokuuta vastaan vapaussodan muistoparaatin, johon myös suojeluskunnat osallistuivat. SDP:n keskuudessa asiasta nousi kohu ja Tanneria vaadittiin joko jäämään pois tilaisuudesta, siirtämään sitä tai peruuttamaan sen. Tanner oli itsekin vastustanut päivän juhlimista, mutta taipui virkavelvollisuuden edessä. Paraatin jälkeen tunteet kävivät kuumina poliittisilla äärilaidoilla: oikeiston oli vaikea ymmärtää sitä, että suojeluskunnat tekivät kunniaa punaiselle presidentille vain vajaat kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä, vasemmisto taas katsoi Tannerin häpäisseen työväenluokan. Kansan eheyttämiseen pyrkineissä piireissä Tannerin arvostus sen sijaan kohosi ja paraatia pidettiin merkkinä yhteiskuntasovun paranemisesta.<ref> Tarkka & Tiitta, s. 77.</ref>
== Kokoonpano ==
| |||