Keskeinen käsite hindulaiselle ajattelulle on ''[[mokša (hindulaisuus)|mokša]]'', jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli ''[[samsara]]n'' ketjusta ja yhdistytään ''brahmaniin'' (vrt. ''[[nirvana]]''). Ihminen syntyy maan päälle yhä uudestaan, kunnes hän oivaltaa yksilöllisen sielunsa ''[[atman]]in'' ja maailmansielun ''brahmanin'' olevan yhtä. Ruumillistumia eli inkarnaatiota säätelee [[karma]] eli syyn ja seurauksen laki. Hyvät teot elämässä tuottavat hyvää karmaa ja huonot pahaa karmaa ja nämä vaikuttavat seuraavaan elämään.
Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on elämässään neljä päämäärää: ''[[artha]]'', ''[[kaama]]'', ''[[dharma]]'' ja ''[[mokša]]''. Sanotaan, että kaikki ihmiset etsivät ''arthaa'' (aineellista ja henkistä omaisuutta). Seuraavaksi ihminen etsii ''kaamaa'' (aistilliset ja sosiaaliset nautinnot). Vanhemmiten ihmisen sanotaan tavoittelevan ''dharmaa'' (oikeudenmukaisuus, velvollisuus, henkinen oppi). Neljäs ja perimmäinen päämäärä on ''mokša'', jälleensyntymien kehästä vapautuminen ja siirtyminen brahmanin yhteyteen.
