Ero sivun ”Karl Fredrik Wilkama” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Carl Gustaf Emil Mannerheim| |
||
Rivi 13:
Hän opiskeli Pietarin yleisesikunta-akatemiassa josta valmistui 1907 ja palveli sitten [[ratsumestari]]na Liettuan [[Kovno]]ssa (Kaunasissa) Novorossijskin kaartinrykmentissä.
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] alkuvaiheessa 1914 hän taisteli [[Itä-Preussi]]n Romintenissa ja toimi muun muassa tiedustelutehtävissä. Hänet palkittiin Pyhän Annan ritarikunnan kunniamerkillä ja ylennettiin everstiksi. Myöhemmin hän komensi ulaanirykmenttiä vetäytymistaisteluissa viheliäisissä oloissa [[Pripetin suot|Pripetin soilla]], ja toimi edelleen rykmentinkomentajana [[Bessarabia]]ssa ja kenraali [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Gustaf Mannerheim]]in joukoissa [[karpaatit|Karpaateilla.]]
Vallankumouksen jälkeen Wilkman palasi Suomeen kesken [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] helmikuussa 1918, onnistui kiertämään punaisesta Helsingistä [[Karjalankannas|Kannaksen]] kautta valkoisten puolelle, liittyi [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]]in armeijaan ja johti [[Länkipohjan taistelu]]ssa hyökkäystä kohti Tamperetta ja osallistui [[Tampereen taistelu|Tampereen valtaukseen]]. Hänet ylennettiin [[kenraalimajuri]]ksi huhtikuussa 1918.
[[Kenraalimajuri]] Wilkman nimitettiin Suomen sotajoukkojen ylipäälliköksi toukokuun lopussa 1918, kun ratsuväenkenraali [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Gustaf Mannerheim]] sai pyytämänsä eron tehtävästä. Mannerheimin ero liittyi ulkopoliittiseen saksalaissuuntaukseen, jonka vuoksi hän ajautui erimielisyyksiin [[Svinhufvudin senaatti|Svinhufvudin senaatin]] kanssa. Wilkmanin ensimmäinen kausi Suomen sotajoukkojen ylipäällikkönä ei kestänyt kuin 2,5 kuukautta, elokuuhun 1918 saakka.
| |||