Ero sivun ”Holmium” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lat. nimi kemiallisen merkin yhteyteen |
f |
||
Rivi 43:
'''Holmium''' on [[alkuaine]], jonka [[kemiallinen merkki]] on '''Ho''' ({{k-la|holmium}}) ja [[järjestysluku (kemia)|järjestysluku]] 67 sekä [[CAS-numero]] 7440-60-0. Holmium on lantanidien sarjaan kuuluva suhteellisen pehmeä ja taipuisa hopeanvalkoinen metallinen harvinainen [[maametalli]]<ref name=HS>{{verkkoviite | Osoite = http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/67.html | Nimeke = Tukholman nimikkoaine on magneettisin metalli | tekijä = Marko Hamilo | Julkaisija = Helsingin Sanomat 4.4.2006}}</ref>, joka on vakaa kuivassa ilmassa huoneenlämpötilassa. Tiheys on 8,8 g/cm3. Sulamispiste on 1743 K (1470 C) ja kiehumispiste on 2968 K (2696 C). Puhtaana holmium heijastaa valoa lähes yhtä hyvin kuin [[hopea]], mutta se tummenee ilmassa nopeasti.<ref name=HS />
[[Kuva:Holmium2.jpg|thumb
Kolmiarvoisella holmiumilla on suurin [[magneetti]]nen momentti (10,6 μB){{lähde}} kaikista luonnollisista alkuaineista ja se omaa myös muita epätavallisia magneettisia ominaisuuksia. [[Yttrium]]in kanssa seostettuna se muodostaa hyvin magneettisia seoksia. Magneettisten ominaisuuksiensa takia holmiumia on käytetty luomaan voimakkaimmat keinotekoisesti luodut magneettikentät.<ref name=HS />
Holmiumin, joka on saanut nimensä Tukholman latinankielisen nimen ({{k-la|Holmia}}) mukaan<ref name=HS />, löysivät Marc Delafontaine ja Jacques Louis Soret vuonna [[1878]] spektristä. Myöhemmin samana vuonna Per Teodor Cleve riippumattomasti löysi alkuaineen oksidimuodossa.<ref name=AZ>{{kirjaviite | Tekijä = John Emsley | Nimeke = Nature's building blocks: an A-Z guide to the elements | Sivu = 181-182 | Julkaisija = Oxford University Press | Vuosi = 2001 | Tunniste = ISBN 0198503415 | www = http://books.google.com/books?id=Yhi5X7OwuGkC&pg=PA181}}</ref>
| |||