|
==Käsitteen historia==
Suhteellisen edun käsitteen kuvaili ensimmäisenä [[Robert Torrens]] vuonna [[1815]]. Torrens esitti, että [[Englanti|Englannin]] kannattaa myydä erinäisiä tuotteita Puolalle[[Puola]]lle ja ostaa Puolasta maissia, vaikka maissin tuottaminen Englannissa on halvempaa kuin Puolassa.<ref>Torrens, Robert (1815): ''Essay on the External Corn Trade'', J. Hatchard, Lontoo. </ref>
Tunneitumman version teoriasta esitti kuitenkin [[David Ricardo]], joka kuvaili käsitteen vuonna [[1817]] käyttäen esimerkkinä Englannin ja Portugalin[[Portugali]]n välistä viini- ja tekstiilikauppaa. Ricardo totesi, että Portugalissa on mahdollista tuottaa sekä viiniä että tekstiileitä vähemmällä työllä kuin Englannissa. Viinin ja tekstiilien tuottamiseen vaadittava suhteellinen työmäärä on kuitenkin erilainen näissä kahdessa maassa. Portugalissa sekä viinin että tekstiilien tuottaminen on helppoa ja halpaa, mutta Englannissa viinin tuottaminen on erittäin vaikeaa kun taas tekstiilien tuottaminen on merkittävästi viinin tuottamista helpompaa. Vaikka Portugalissa onkin halvempaa tuottaa tekstiilejä kuin Englannissa, on Portugalin kannalta vielä halvempaa tuottaa ylimääräistä viiniä ja vaihtaa tämä ylimääräinen viini englantilaisiin tekstiileihin. Vastaavasti Englanti hyötyy tästä kaupanteosta, koska se saa viiniä halvemmalla suhteessa tekstiileihin kuin tuottamalla itse oman viininsä.<ref>Ricardo, David (1817): ''On The Principles of Political Economy and Taxation'', John Murray, Lontoo (teksti saatavilla osoitteesta http://socserv2.socsci.mcmaster.ca/~econ/ugcm/3ll3/ricardo/prin/index.html) </ref>
Matemaatikko [[Stanisław Marcin Ulam]] esitti [[Nobelin taloustieteen palkinto|Nobel-palkitulle]] ekonomisti [[Paul Samuelson]]ille aikoinaan haasteen, jossa hän pyysi Samuelsonia nimeämään yhden sellaisen yhteiskuntatieteellisen teorian, joka on sekä totta että epätriviaali. Vuosia myöhemmin Samuelson vastasi, että juuri Ricardon esittämä suhteellisen edun teoria täyttää nämä ehdot:
==Esimerkkejä==
Jos vaikkapa [[Suomi|suomalainen]] tuottaa tunnin työllä 1 kännykän tai 10 lelua ja virolainen[[viro]]lainen 0,2 kännykkää tai 5 lelua, niin virolaisen suhteellinen etu on tehdä leluja (5/10 > 0,2/1). Kun virolainen tuottaa leluja ja suomalainen kännyköitä ja nämä käyvät keskenään kauppaa, hinnat asettuvat tasolle, jolla kumpikin saa kumpaakin enemmän kuin omavaraistaloudessa.
Näin [[vapaakauppa|vapaakaupassa]] tuotanto sijoittuu suhteellisten etujen mukaan (tuotteiden hinnat asettuvat sellaisille tasoille, että näin kannattaa toimia) ja teoriassa kaikki osapuolet voittavat, vaikka jollakin (suomalaisella) olisi [[absoluuttinen etu]] jokikisen tuotteen tuottamisessa. Köyhimmälläkin maalla on aina suhteellinen etu jossain.
|
