Wikipedia

Ero sivun ”Persoonan rakenteellinen dissosiaatioteoria” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p typoja
Rivi 1:
'''Persoonallisuuden rakenteellinen dissosiaatio-teoria''' eli traumateoria (engl. Structural dissociation of the personality) on merkittävin traumaperäisten häiriöiden ymmärtämiseen ja tutkimiseen sekä hoidon määrittelemiseen soveltuva, evolutiivisesti, neurobiologisesti ja loogisesti kasaava teoria, joka antaa käyttöön käsitteitä emotionaalisen trauman<ref>Leikola A: Katkennut totuus – Traumatutkielma. Emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia. Prometheus kustannus Oy, 2014.</ref> ja siitä syntyneen psykopatologian syvempään ja yhtenäisempään ymmärtämiseen. Se laajentaa, yhdistää ja tarkentaa muita, pohjaltaan samoille havainnoille ja lähestymistavoille rakentuneita teorioita (mm. [http://en.wikipedia.org/wiki/Polyvagal_Theory polyvagaalinen teoria]), antaen täten yhteisen kielen, trauman metateorian.<ref>Nijenhuis, Ellert; van der Hart, Onno (2011). Dissociation in Trauma: A New Definition and Comparison with Previous Formulations.''Journal of Trauma & Dissociation, volume 12, issue 4'', 2011. (doi:10.1080/15299732.2011.570592)</ref>▼
== Yleistä ==
▲Persoonallisuuden rakenteellinen dissosiaatio-teoria eli traumateoria (engl. Structural dissociation of the personality)on merkittävin traumaperäisten häiriöiden ymmärtämiseen ja tutkimiseen sekä hoidon määrittelemiseen soveltuva, evolutiivisesti, neurobiologisesti ja loogisesti kasaava teoria, joka antaa käyttöön käsitteitä emotionaalisen trauman<ref>Leikola A: Katkennut totuus – Traumatutkielma. Emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia. Prometheus kustannus Oy, 2014.</ref> ja siitä syntyneen psykopatologian syvempään ja yhtenäisempään ymmärtämiseen. Se laajentaa, yhdistää ja tarkentaa muita, pohjaltaan samoille havainnoille ja lähestymistavoille rakentuneita teorioita (mm.[http://en.wikipedia.org/wiki/Polyvagal_Theory polyvagaalinen teoria]), antaen täten yhteisen kielen, trauman metateorian.<ref>Nijenhuis, Ellert; van der Hart, Onno (2011). Dissociation in Trauma: A New Definition and Comparison with Previous Formulations.''Journal of Trauma & Dissociation, volume 12, issue 4'', 2011. (doi:10.1080/15299732.2011.570592)</ref>
 
 
== Historia ==
Dissosiaatio-käsitettä ja ilmiöön liittyviä dissosiaatiohäiriöitä voidaan määritellä ja luokitella monella tavalla. Traumatutkimus ja sitä kautta dissosiaatio on historiassa ollut tieteen keskiössä katkonaisesti. Nykyisen traumatutkimuksen pohjalla vaikuttaa [[Pierre Janet|Pierre Janet’n]] (1859-1947) teoriat, jotka 1970-luvulla nousivat uudelleen psykoterapian tutkimuskentälle, mutta vasta Onno van der Hartin ja kollegoiden useat julkaisut, joista merkittävin on The Haunted Self, 2006, kasasivat aiemmin katkonaisen traumatutkimuksen yhteisen ymmärryksen ja pysyvän tieteellisen tarkastelun kohteeksi. Tälle pohjalle siis nykyinen traumatietämys, traumateoria eli persoonallisuuden rakenteellinen dissosiaatio-käsitteistö ja tutkimus nykyisin rakentuvat.<ref>Van der Hart, O Nijenhuis, E ja Steele, K: The Haunted Self: Structural Dissociation and the Treatment of Chronic Traumatization. London: Norton&co, 2006</ref>
 
== Persoonallisuus ja integraatio ==
[[Persoonallisuuspsykologia|Persoonallisuuspsykologiassa]] käytetyt teoriat poikkeavat hiukan toinen toisistaan, mutta ne kaikki näkevät normaalin, terveen, aikuisen ihmisen persoonallisuuden integratiivisen prosessin ja kasvun tuloksena. Persoonallisuus nähdään myös biopsykologisten systeemien dynaamisena rakennelmana.
 
Yksilön integratiivinen kapasiteetti vaihtelee, mutta sen ollessa alhainen kyky liittää raskaita, vastenmielisiä ja/tai traumaattisia kokemuksia osaksi persoonallisuutta ja henkilöhistoriaa vähenee tai estyy kokonaan ja syntyy persoonallisuuden rakenteellista dissosiaatiota. Integraatio onnistuessaan sisältää synteesin, realisaation ja presentifikaation. TraumasperäisetTraumaperäiset häiriöt ovat synteesin ja realisaation häiriöitä. Persoonallisuuden rakenteellinen dissosiaatio on traumatisoitumisen yhteydessä näiden biopsykologisten tilojen kesken syntyneitä jakolinjoja, persoonallisuuden jakautumista erilaisiin alkumuotoisiin osiin.
 
== Persoonallisuuden jakautuminen osiin ==
Emotionaalisen trauman kohdalla tapahtuva persoonallisuuden jakautuminen prototyyppisiin, alkumuotoisiin osiin ei tapahdu sattumanvaraisesti, vaan noudattelee todennäköisimmin evolutiivisesti määräytyneitä ”jakolinjoja”/ "murtumalinjoja" eri toimintajärjestelmien välillä. Mitä enemmän osia, sitä komplisoituneemmasta traumatisoitumisesta on kysymys.[http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00360 (terveyskirjasto 2014)]
 
Yksittäisen traumaattisen tilanteen (esim.auto-onnettomuus) yhteydessä, jos integratiivinen kapasiteetti on yksilöllä ollut liian alhainen saattaa syntyä primaarinen rakenteellinen dissosiaatio,joka tarkoittaa persoonallisuuden perustavaa jakautumista yhdeksi ANP:ksi ja EP:ksi. Tällöin yksilön persoonallisuudessa yksi osa on kiinnittynyt evolutiivisesti määräytyneeseen päivittäiseen elämään sopeuttavaan toimintärjestelmääntoimintajärjestelmään. Tällaista osaa kutsutaan näennäisen normaaliksi persoonallisuuden osaksi (engl. aparantelyapparently normal part of personality) nk. ANP. Se yrittää jatkaa elämää, kuin traumaattista tapahtumaa ei olisikaan tapahtunut, muttei kykene integroimaan implisiittisesti tallentunutta, toisen persoonallisuuden osan kantamaa traumamuistoa, sillä se on menettänyt yhteyden siihen. Tätä toista osaa, joka on kiinnittynyt traumaattisen kokemukseen kutsutaan emotionaaliseksi persoonallisuuden osaksi EP (engl. emotional part of the personality). EP:na yksilö kiinnittyy pääasiassa toimintajärjestelmiin, jotka liittyvät fyysiseen puolustamiseen ja kiintymyshuutoon. Tällaista jakautumista näyttäisi luonnehtivan ainakin traumaperäinen stressihäiriö (engl.[[PTSD]]). Traumaoireille tyypillinen välttäminen ja trauman uudelleen eläminen, vaikeus muistaa ja samanaikainen vaikeus unohtaa, ymmäretäänymmärretään näiden dissosioituneiden persoonallisuuden osien välisenä vaihteluna ja muutkin dissosiatiiviset traumaoireet rakenteellisen dissosiaation ylläpitämänä sisäisenä dynamiikkana.
 
Silloin kun trauma on äärimmäisen ylivoimainen ja /tai pitkittynyt saattaa tapahtua EP:n jakautumista yksittäisen ANP:n säilyessä ennallaan. Tämä sekundaarinen rakenteellinen dissosiaatio saattaa pohjautua erillisten puolustuksen ja toipumisen alajärjestelmien välisen integraation epäonnistumiseen. Esimerkki sekundaarisesta dissosiaatiosta on määrittämätön dissosiaatiohäiriö (engl.[http://www.dissociative-identity-disorder.net/wiki/DDNOS DDNOS]). Tertiäärisessä rakenteellisessa dissosiaatiossa myös ANP on jakautunut useampaan osaan. Silloin kysymyksessä on [[Dissosiatiivinen identiteettihäiriö|dissosiatiivinen identiteettihäiriö.]]
 
Persoonallisuuden dissosioituneet osat, huolimatta suuremmasta tai vähäisemmästä autonomisuudestaan ja kehittyneisyydestään, ovat edelleen yhden persoonallisuuden osatekijöitä. Nämä osat ovat sekä epätäydellisesti integroituneita että niillä on jonkin verran psykobiologista päällekkäisyyttä. Ne saattavat myös jakaa useita valmiuksia ja sekä implisiittisiä että eksplisiittisiä muistoja<ref>Journal of Trauma & Dissociation, 2005, volume 6, numero 3 </ref>. Täydellinen amnesia osien välillä on eri ANP:den välillä kuitenkin mahdollinen tertiäärisen dissosiaation kohdalla sekä osittainen dissosiatiivinen amnesia traumaa välttävän ANP:n ja sitä kantavan EP:n välillä.[http://www.dissociative-identity-disorder.net/wiki/Dissociative_identity_disorder (engl. lyh. DID).] Useamman osan välinen yhteistietoisuus (engl. co-consciousness), osien välinen sisäinen kommunikaatio tai yhden osan tunkeutuminen toiseen osaan ovat myös mahdollisia. [http://www.trauma-pages.com/a/nijenhuis-2004.php (Trauma information on structural dissociation)]
 
== Oireita ==
Persoonallisuuden integraation puutos, rakenteellinen dissosiaatio näyttäytyy dissosiatiivisina oireina.
Oireet voidaan käsittää jaolla negatiivinen ja positiivinen ja/tai psykoforminen ja somatoforminen.
* '''Negatiivisina:''' toiminnallisina menetyksinä, [[Amnesia|amnesiana]], halvausoireina jne.▼
*
▲* '''Negatiivisina:''' toiminnallisina menetyksinä, [[Amnesia|amnesiana]], halvausoireina jne
* '''Positiivisina:''' tunkeutuvia oireina; [[Takauma|takaumat]], sisäisesti kommentoivat äänet
* '''Psykoformisina:''' esim. amnesia, äänien kuuleminen
* '''Somatoformisina:''' anestesia, tic-oireet, konversio-oireet
 
Rivi 32 ⟶ 30:
Dissosiaatiohäiriöihin riittävästi perehtynyt psykiatri osaa erottaa häiriöt muista läheisesti niitä muistuttavista sairauksista ja ohjata oikean hoidon pariin. Oikean diagnoosin saaminen on kuitenkin tärkeää ja saattaa kestää vuosia ennen kuin ne tunnistetaan. Persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation ymmärtämisen kautta oireet ja hoito tulevat kuitenkin helpommiksi lähestyä. Varsinkin erotusdiagnostiikka skitsofrenian ja dissosiatiivisen identiteettihäiriön kohdalla on vaikeaa, jos ei merkittäviä päällekkäisiä oireita psykoosisairauksien kanssa, mutta kuitenkin selkeästi poikkeava kokonaistaudinkuvaa osaa erotella toisistaan<ref> ^ Shibayama M (2011). "Differential diagnosis between dissociative disorders and schizophrenia". Seishin shinkeigaku zasshi=Psychiatria et neurologia Japonica 113 (9): 906–911. PMID 22117396.</ref>. Tähän apuna voisi olla traumateorian eri tieteenaloja yhdistävä ymmärrys. Merkittävä panos yhdistävälle otteelle on Suomessa persoonallisuuden rakenteelliselle dissosiaatioteorialle syvempää pohjaa hahmotteleva traumatutkielma Katkennut totuus, tekijänä psykiatri Anssi Leikola.
 
Dissosiaatiohäiriöiden ensisijainen hoito on traumaterapiaan ja dissosiaatiohäiriöihin erikoistunut psykoterapia esim. [[traumaterapia]], trauma-focused kognitiivinen terapia tai kognitiivisanalyyttinen psykoterapia. Hoitosuositus on käyttää vaiheorientoitunutta kolmiosaista traumahoitomallia.(kts. tarkemmin [[Dissosiaatiohäiriö|dissosiaatiohäiriöt]])
 
# Pahimpien oireiden stabiloiminen, hoitosuhteen luominen ja komplisoituneimpien dissosiatiohäiriöiden kohdalla systeemin vähittäinen kartoittaminen ja sisäisen yhteistyön parantaminen sekä osien välisen fobian voittaminen.
# Traumaattisin muistoihin kohdistuvan fobian voittaminen, niiden integroiminen, ottaminen osaksi kerronnallista, omakohtaiseksi koettua elämänhistoriaa
# Lopullinen integraatio tai riittävä osien välinen yhteistyö ja normaalielämään palaaminen
 
Lääkehoidolla ei dissosiaatiohäiriöitä voi hoitaa, mutta niiden kanssa usein esiintyviä muita psykiatrisia sairauksia voi lääkehoito auttaa.
Rivi 49 ⟶ 47:
 
== Viitteet ==
{{viitteet}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Persoonan_rakenteellinen_dissosiaatioteoria”