Wikipedia

Ero sivun ”Wounded Kneen verilöyly” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Dexbot (keskustelu | muokkaukset)
26 006 muokkausta
p Removing Link FA template (handled by wikidata)
p typo
Rivi 30:
 
===Henkitanssiliike===
Maaliskuussa 1890 [[Nevada]]sta palannut lakotojen lähetystö toi kansansa keskuuteen [[aavetanssi|henkitanssin]], joka oli lähtöisin [[paiute]]-intiaani [[Wovoka]]lta. Valkoisten lähetyssaarnaajien estelyistä huolimatta henkitanssin ympärille kehittyi nopeasti laajeneva uskonnollinen liike. Ilmiö olisi saattanut menettää suosionsa nopeasti, ellei hyvin [[Kuivuuskausi|kuiva kesä ]] 1890 olisi aiheuttanut katoa, jota seurasi nälkä. Jopa valkoiset maanviljelijät hylkäsivät tilansa keskikesän kuivuuden takia. Intiaaneille muuttaminen oli vaikeampaa, koska valkoiset olivat supistaneet heille antamiaan avustuksia. Monien intiaanikylien johtomiehet pyysivät apua Yhdysvalloilta. Kongressi ei suoraan torjunut pyyntöjä, mutta lupasi tukea vasta joulukuussa, jolloin se oli liian myöhäistä. Tämä herätti erityisesti lakotoissa vastustusta valkoisia kohtaan ja lisäsi voimakkaasti henkitanssin suosiota.<ref name="Andersson 2009 28">Andersson 2009. s. 281</ref>
 
Kesällä 1890 lakotat siirtyivät yhä enemmän majoistaan tanssileireihin, joissa vastoin Wowokan ohjeita tanssittiin jatkuvasti. Myös henkitanssin alkuperäinen rauhanomainen sanoma muuttui. Lakotojen versiossa tanssiin liittyi pyrkimys vaipua transsitilaan ja tavata sitä kautta kuolleita esi-isiä. Tanssin uskottiin myös auttavan valkoisten karkottamiseen maasta, joka kuului intiaaneille.<ref name="Waldman 1985 158">Waldman 1985. s. 158.</ref> Vanhoihin perinteisiin nojaavat ja Yhdysvaltoja vastustavat päälliköt alkoivat saada kannatusta. Lakotojen vaikutusvaltainen vanha päällikkö [[Punainen Pilvi]] ei itse osallistunut [[Katolisuus|katolisena]] henkitanssiin,<ref name="Catho">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.american-tribes.com/Lakota/BIO/MaryGoodRoad.htm|Nimeke=Mary Good Road|Julkaisu=American-tribes.com| Viitattu = 30.12.2012| Kieli={{en}}}}</ref> mutta ei myöskään vastustanut sitä.<ref name="Henriksson 1985 151">Henriksson 1985 s. 151.</ref>
[[Tiedosto:Big Foot's band of Miniconjou Sioux in costume at a dance.gif|thumb|250px|Ison Jalan minneconjou-lakotoja elokuussa 1890.]]
Aseistautuneet oglala-lakotat estivät elokuun lopulla 1890 intiaanipoliiseja keskeyttämästä heidän tanssiaan<ref name="Andersson 2009 281 - 282">Andersson 2009, s. 281, s. 282</ref>. Lehtikirjoittelu ja asioita vääristelevä huhumylly saivat jotkut valkoiset pakenemaan lähellä lakotojen asuinalueita olevista kodeistaan. Loppukesästä sekä vanhoilliset että valkoisia tukevat lakotat aseistautuivat, kun väärä huhu kertoi armeijan vanginneen eräässä lakotaleirissä naisia ja lapsia. Samanaikaisesti reservaattien intiaaniasiamiehet huolestuivat henkitanssin yhä kasvavasta suosiosta.<ref name="Utley 1994 286">Utley 1994 s. 286.</ref>
 
Henkitanssiin liittyneet uskomukset, kuten luodeilta suojaavat sotapaidat, lisäsivät lakotojen rohkeutta ja uhmaa.<ref name="Davis & Rosa 1996 161">Davis & Rosa 1996 s. 161.</ref> Marraskuussa 1890 yhteenottojen uhka kasvoi Pine Ridgen ja Rosebudin reservaateissa, joissa henkitanssijoiden osuus intiaaneista oli suuri.<ref name="Andersson 2009 28">Andersson 2009 s. 281.</ref> Kenraali [[Nelson A. Miles]] piti henkitanssia kansankiihotuksena ja aavisti siinä piilevän uuden intiaanisodan uhan. Lehdistö tiedotti alueen tapahtumista syksyn ja alkutalven mittaan hyvin epäluotettavasti. Ensin kerrottiin taisteluista armeijan ja intiaanien välillä, ja seuraavana päivänä uutinen peruttiin. Uudisasukkaat ottivat lehtiuutiset totena ja vaativat viranomaisilta toimia intiaanien liikehdinnän pysäyttämiseksi.<ref name="Utley 1994 287">Utley 1994 s. 287.</ref>
 
=== Istuvan Härän kuolema ja Ison Jalan pakoretki ===
 
15. joulukuuta 1890 Standing Rockin reservaatin intiaaniasiamies lähetti 40 intiaanipoliisia pidättämään Istuvaa Härkää sen jälkeen kun tämä oli antanut kannattajilleen luvan aloittaa henkitanssin. Viidellä päivällä aikaistetun pidätyksen taustalla oli kenraali Milesin vahvistunut uskomus, jonka mukaan Istuva Härkä lietsoi sotaa ja käytti henkitanssia nostattamaan kapinamieltä. Pidätyksen aikana syntyneessä tulitaistelussa Istuva Härkä sai surmansa rintaan ja päähän osuneista luodeista. Hänen lisäkseen menehtyneiden joukossa oli kahdeksan muuta lakotaa sekä kuusi pidätykseen osallistunutta intiaanipoliisia.<ref name="LaPointe 2009 20">LaPointe 2009. s. 20.</ref>
 
Istuvan Härän kuoleman jälkeen armeijan tärkeimmäksi tehtäväksi jäi painostaa lakotat luopumaan henkitanssista ja viedä nämä intiaaniasemille.<ref name="Andersson 2009 282">Andersson 2009. s. 282.</ref>. [[Prikaatinkenraali]] [[John R. Brooke]] otti komentoonsa lakotojen saattamisen reservaatteihin. Päällikkö Iso Jalka livahti kuitenkin armeijan valvonnasta johtaen lakotoja, joihin liittyi Istuvan Härän entisiä kannattajia. Ryhmän määränpää oli Pine Ridgen reservaatti, jossa Ison Jalan tarkoitus oli keskustella päällikkö Punaisen Pilven kanssa tilanteen rauhoittamisesta. [[Everstiluutnantti]] [[Edvin V. Sumner]]in mukaan Ison Jalan joukot pakenivat, koska pelkäsivät armeijaa. Yhdysvaltain joukkojen ylin komentaja kenraali Miles uskoi Ison Jalan lähteneen sotaretkelle ja komensi armeijan ajamaan takaa pakolaisia ja käyttämään tarpeen vaatiessa kovia otteita.<ref name="Andersson & Henriksson 2010 240">Andersson & Henriksson 2010. s. 240.</ref>
Rivi 50:
Seuraavana aamuna tehdyssä väestönlaskennassa todettiin Ison Jalan ryhmän käsittävän 120 miestä ja 230 naista ja lasta.<ref name="Brown 1991 442">Brown 1991. s. 442</ref> Forsyth määräsi lakotojen aseet kerättäviksi ja kertoi heidän kuljetuksestaan pois sotatoimialueelta. Suurin osa intiaaneista suostui luovuttamaan aseensa. Heiltä otettiin kiväärien lisäksi veitset, kirveet ja jopa telttojen seipäätkin. Lopuksi sotilaat pyysivät intiaanisotureita riisumaan huopansa nähdäkseen niiden alle. Aseita etsittiin jopa naisten vaatteista<ref name="Andersson 2009 284">Andersson & Henriksson 2009. s. 284.</ref>. Lakotojen suuttumus näkyi heidän kasvoiltaan, mutta vain henkimies Keltainen Lintu (Zintkála Zi) ilmaisi vihansa valkoisille ja alkoi laulaa henkitanssiin kuulunutta laulua.<ref name="Brown 1991 442">Brown 1991. s. 442.</ref> Kuuro lakotasoturi Musta Kojootti ei halunnut luopua kivääristään, josta oli maksanut korkean hinnan. Kun sotilaat tarttuivat häneen, ase laukesi vahingossa ja aiheutti yleisen sekasorron.<ref name="Henriksson 1985 153">Henriksson 1985. s. 153.</ref>
 
Wounded Kneen joukkkomurhajoukkomurha alkoi sotilaiden [[karbiini]]en yhteislaukauksesta . Osa intiaaneista vastasi tuleen, mutta heidät nujerrettiin nopeasti. Iso Jalka sai surmansa ensimmäisten lakotojen joukossa.<ref name="Andersson & Henriksson 2010 241">Andersson & Henriksson 2010. s. 241.</ref> Ammunnan tauottua armeija kävi lähitaisteluun nuijin, veitsin ja pistoolein.<ref name="Brown 1991 442"> </ref> Koska aseistariisunnan jäljiltä vain harvoilla intiaaneilla oli aseita, he lähtivät pyrkimään pakoon. Heidän peräänsä ammuttiin neljällä Hochkiss-tykillä.<ref name="Davis Rosa vl 1996 162 ">Davis & Rosa 1996, s. 162 </ref>. Tykistön tulituksessa ja muussa ammunnassa kuoli ja haavoittui myös lähitaistelussa olleita sotilaita, joista yhteenoton aikana sai surmansa 25. Haavoittuneiden määräksi laskettiin myöhemmin 39.<ref name="Brown 1991 444">Brown 1991. s. 444</ref>.
 
Tiedot lakotojen tappioista vaihtelevat lähteestä riippuen 150–300 välillä.<ref name="Waldman 2006 274">Waldman 2006 s. 274.</ref> Suurin osa eloon jääneistä intiaaneista antautui Yhdysvaltain armeijan sotilaille. Taistelupäivän iltana alkanut lumimyrsky peitti leirin, jossa viruvista haavoittuneista lakotoista monet kuolivat pakkaseen<ref name="Davis & Rosa 1996 162">Davis & Rosa 1996. 162.</ref> Kun sotilaat palasivat neljän päivän kuluttua taistelupaikalle, he löysivät irvokkaisiin asentoihin jäätyneitä lakotojen ruumiita<ref name="Henriksson 1985 152">Henriksson 1985. s. 152</ref>.
Rivi 56:
==Uhrien hautaus==
[[Kuva:43-0520a.gif|thumb|200px|left|Wounded Kneestä palaavia sotilaita 1890-1891.]]
Suurin osa kaatuneista intiaaneista haudattiin armeijan kaivamiin joukkohautoihin Wounded Kneehen. Hautaajina toimi armeijan palkkaama yksityinen miesryhmä. Kuolleiden intiaanien nimiä ei edes koetettu selvittää. Hautaamisen aikana löydettiin ruumiskasoista joitakin vielä hengissä olevia lapsia, joista ainakin yksi adoptoitiin siirtolaisperheeseen. Lakotat pystyttivät hautapaikan reunalle muistokiven. Myöhemmin paikka ympäröitiin verkkolanka-aidalla, joka poistettiin 1990-luvun alussa.<ref name="Andersson & Henriksson 2010 241">Andersson & Henriksson 2010. s. 241.</ref>
 
Intiaanien kapinointi jatkui heikentyneenä vielä verilöylyn jälkeen, kun armeija taisteli vuoden 1890 viimeisenä päivänä noin 50 lakotan kanssa<ref name="Henriksson 1985 153.">Henriksson 1985 s. 153</ref>. Viimeiset henkitanssijat antautuivat 15. tammikuuta 1891 neuvottelujen ja lyhyen kahakoinnin jälkeen.<ref name="Andersson 2009 285">Andersson 2009. s. 285</ref>.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Wounded_Kneen_verilöyly”