Ero sivun ”Panssarijuna” versioiden välillä

112 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
kuva: Panssarimuseon neljästä junasta koottu juna vuoden 2008 asussa, kh
(→‎Lähteet: yhdistetty ja korjattu tietoja lähteeseen Sillanmäki 2009)
(kuva: Panssarimuseon neljästä junasta koottu juna vuoden 2008 asussa, kh)
Monen mutkan jälkeen kun [[Panssarimuseo]] oli perustettu ryhdyttiin jäljellä olevia eri puolilta peräisin olleita panssarijunan vaunuja keräämään museoon tarkoituksena aikaansaada lopulta kokonainen panssarijuna.
 
Ensimmäisenä vuonna 1969 saatiin paikalle junan vaunuista raskaimmin aseistettu, liikanimeltään ”Rumilus”. Se on valmistunut [[neuvostoliitto]]laisella [[Brjansk]]in konepajalla vuonna 1937. Vaunu vallattiin Käppäselässä keväällä 1942. Se oli tuhotun panssarijunan ainoa kunnossa ollut, joten se hinattiin Suomeen ja kunnostettiin. Lopun jatkosodan ajan vaunu palveli [[Hanko|Hangon]] suunnalla. Vaunua ei mainita jatkosodan jälkeen palautetun [[sotasaalis]]rautatiekaluston luetteloissa, vaan se sijoitettiin [[Asevarikko 5]]:een jo vuonna 1944<ref>Sota-arkisto, luettelo palautetusta sotasaaliskalustosta</ref>.
 
Tämä vaunu oli ensimmäinen raskas kalustoyksikkö, joka sijoitettiin [[Panssarimuseo]]on, kun museo perustettiin. Se saikin olla viisitoista vuotta yksinään kiskotuksen pätkällään, kunnes sen viereen tuotiin vuonna 1984 Asevarikko 5:ssä säilytetty vuonna 1918 Kannaksella vallattu tykkivaunu. Se on maailman ainoa säilynyt ”Kenraali Annekov” -mallinen panssarijunan tykkivaunu.
 
Vaunu on valmistunut vuonna 1915 ja on siis vanhinjunan junassavanhin. Huhu kertoi sen olleen pääministeri [[Kerenski]]n pakovaunu loppuvuodesta 1917 Lokakuun vallankumouksen tapahduttua, mutta kyseessä lienee bolsevikkien tarkoituksella statustaan nostaakseen liikkeelle laskema huhu - tai väärinkäsitys.<ref name="Sillanmäki 2009, s. 112">Sillanmäki 2009, s. 112</ref>
 
Kaksi viimeistä aseistamatonta vaunua ovat punakaartilaisten alkuvuodesta 1918 Pasilan konepajalla avovaunuista muuttamia jotka vallattiin hiukan myöhemminmuuntamia. Ne tuotiin museoon asevarikko 5:ltä vuonna 1985, veturi ja [[Ma (vaunu)|Ma-soravaunut]] vasta hiukan myöhemmin, kun höyryveturien kriisivarastointi päätettiin lopettaa. Veturi on [[Tk3]]1106 eli samanlainen kuin alkuperäinen panssarijunan veturi, joka ehdittiin romuttaa loppuun käytettynä.
[[Tiedosto:Panssarijuna Parola tank museum 2.jpg|thumb|250px|Panssarimuseon neljästä junasta koottu juna vuoden 2008 asussa.]]
 
Museon veturista puuttuvat vielä lokakuussa 2014 lisäsavutorvi ja panssarilevyt, samoin soravaunuissa olleet radankorjaustarvikkeet, sora ja etummaisessa ollut [[resiina]] suojapeitteineen puuttuvat. Soravaunujen tarkoitus oli toimia suojana radalle mahdollisesti asetettuja miinoja vastaan.{{lähde}}
 
Juna on jatkosodan ajan rautatieilmatorjuntapatterin asussaan, joskin takimmaisissa vaunuissa olevat it-aseet puuttuvat toistaiseksi. Samoin junan tunnukset suojamaaleineen ja panssarijoukkojen hakaristeineen ovat tältä aikakaudelta.<ref name="Sillanmäki 2009, s. 112"/>
 
Raskaimmasta vaunusta leviteltiin museoinnin alkuaikoina huhua, että se olisi valmistunut Viipurissa vuonna 1914 ja olisi ollut punapäällikkö [[Heikki Kaljunen|Heikki Kaljusen]] komentovaununa mukana hänen pakojunassaan keväällä 1918. Myöhempi tutkimus on paljastanut että kyseiset vaunut katosivat jonnekin Neuvostoliittoon, mutta Suomen rintamilla niitä ei enää nähty. Huhu lienee lähtenyt liikkeelle [[Panssarimuseo]]n perustamisen aikoihin; asia jäi vielä silloin tarkastamatta ja huhu pääsi jopa useisiin museon opaskirjoihinkin, kunnes lopulta perusteellinen tutkimus selvitti totuuden<ref>Sillanmäki 2009, s.111 - 112</ref>
 
==Katso myös==
19 962

muokkausta