Ero sivun ”Panssarijuna” versioiden välillä

Ensimmäisenä vuonna 1969 saatiin paikalle junan vaunuista raskaimmin aseistettu, liikanimeltään ”Rumilus”. Se on valmistunut [[neuvostoliitto]]laisella [[Brjansk]]in konepajalla vuonna 1937. Vaunu vallattiin Käppäselässä keväällä 1942. Se oli tuhotun panssarijunan ainoa kunnossa ollut, joten se hinattiin Suomeen ja kunnostettiin. Lopun jatkosodan ajan vaunu palveli [[Hanko|Hangon]] suunnalla. Vaunua ei mainita jatkosodan jälkeen palautetun [[sotasaalis]]rautatiekaluston luetteloissa, vaan se sijoitettiin [[Asevarikko 5]]:een jo vuonna 1944<ref>Sota-arkisto, luettelo palautetusta sotasaaliskalustosta</ref>.

Tämä vaunu oli ensimmäinen raskas kalustoyksikkö, joka sijoitettiin [[Panssarimuseo]]on, kun museo perustettiin. Se saikin olla viisitoista vuotta yksinään kiskotuksen pätkällään, kunnes sen viereen tuotiin vuonna 1984 Asevarikko 5:ssä säilytetty vuonna 1918 Kannaksella vallattu tykkivaunu. Se on maailman ainoa säilynyt ”Kenraali Annekov” -mallinen panssarijunan tykkivaunu.

Vaunu on valmistunut vuonna 1915 ja on siis vanhinjunan junassavanhin. Huhu kertoi sen olleen pääministeri [[Kerenski]]n pakovaunu loppuvuodesta 1917 Lokakuun vallankumouksen tapahduttua, mutta kyseessä lienee bolsevikkien tarkoituksella statustaan nostaakseen liikkeelle laskema huhu - tai väärinkäsitys.<ref name="Sillanmäki 2009, s. 112">Sillanmäki 2009, s. 112</ref>

Kaksi viimeistä aseistamatonta vaunua ovat punakaartilaisten alkuvuodesta 1918 Pasilan konepajalla avovaunuista muuttamia jotka vallattiin hiukan myöhemminmuuntamia. Ne tuotiin museoon asevarikko 5:ltä vuonna 1985, veturi ja [[Ma (vaunu)|Ma-soravaunut]] vasta hiukan myöhemmin, kun höyryveturien kriisivarastointi päätettiin lopettaa. Veturi on [[Tk3]]1106 eli samanlainen kuin alkuperäinen panssarijunan veturi, joka ehdittiin romuttaa loppuun käytettynä.

Museon veturista puuttuvat vielä lokakuussa 2014 lisäsavutorvi ja panssarilevyt, samoin soravaunuissa olleet radankorjaustarvikkeet, sora ja etummaisessa ollut [[resiina]] suojapeitteineen puuttuvat. Soravaunujen tarkoitus oli toimia suojana radalle mahdollisesti asetettuja miinoja vastaan.{{lähde}}

Raskaimmasta vaunusta leviteltiin museoinnin alkuaikoina huhua, että se olisi valmistunut Viipurissa vuonna 1914 ja olisi ollut punapäällikkö [[Heikki Kaljunen|Heikki Kaljusen]] komentovaununa mukana hänen pakojunassaan keväällä 1918. Myöhempi tutkimus on paljastanut että kyseiset vaunut katosivat jonnekin Neuvostoliittoon, mutta Suomen rintamilla niitä ei enää nähty. Huhu lienee lähtenyt liikkeelle [[Panssarimuseo]]n perustamisen aikoihin; asia jäi vielä silloin tarkastamatta ja huhu pääsi jopa useisiin museon opaskirjoihinkin, kunnes lopulta perusteellinen tutkimus selvitti totuuden<ref>Sillanmäki 2009, s.111 - 112</ref>