Ero sivun ”Maanjako” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
p aaa > aa |
||
Rivi 3:
Ajanmittaan vakaantui peltoviljelys ja pellot jaettiin osamiesten kesken todennäköisesti kylvömäärän mukaan.
[[Ruotsin vallan aika Suomessa|Ruotsin vallan]] mukana Suomeen tuli aurinko- eli ilmansuuntajako, jota alettiin kutsua [[Sarkajako|sarkajaoksi]]. Aurinkojako on vanhin [[Laki|lainsäätelemä]] maanjakotoimitus Suomessa
[[Ruotsin säätyvaltiopäivät|Ruotsin valtiopäivät]] käsitteli [[Maareformi|maareformia]] vuosina 1746–1747 maataloustuotannon tehostamiseksi. [[Kauppatase|Kauppataseen]] tasapainottamiseksi, pidettiin välttämättömänä oman viljantuotannon lisäämistä. Jakob Faggot oli samoihin aikoihin esittänyt julkaistussa
| Tekijä = Ilkka Mäntylä | Luku = Kustavilainen aika| Sivu = 348| Sivut = | Selite = seitsemäs painos | Julkaisupaikka = Porvoo| Tunniste = | Isbn = 951-0-14253-0 }}</ref>
Sarkajakoa koskevat säännökset olivat peräisin [[Maakuntalaki|maakuntalaista]] ja olivat vielä mukana [[Vuoden 1734 laki|vuoden 1734 laissa]]. Jakoperusteena käytettiin [[äyri]]ä, [[punta]]a, [[manttaali]]a tai [[kyynärä]]ä. Tiluspalstojen lukumäärän vähentämiseksi ja järjestämiseksi yhtenäisemmiksi, annettiin 1700-luvun loppupuolella uusia säännöksiä maanjaosta, jota alettiin kutsua [[Isojako|isojaoksi]]. Isojaot aloitettiin Suomessa vuonna 1749. Isojakotoiminta alkoi Suomessa ensimmäisenä Pohjanmaalla, Lounais- ja Etelä-Suomessa. Näillä alueilla uudistus saatiin lähes kokonaisuudessaan suoritettua 1800-luvun alkupuolella muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Ensimmäinen isojakoa koskeva asetus säädettiin 1757, seuraava 1775 ja kuninkaan selitys vuonna 1777. Asetuksien tarkoituksena oli kumota sarkajaot ja koota [[talo]]n [[Tilus|tilukset]] yhdeksi kokonaisuudeksi. Kylän metsämaasta lohkaistiin kotitaloustarpeeseen sopiva määrä
Säännökset isojaosta olivat erittäin epätäsmällisiä ja isojakotoiminta oli aluksi hyvin varovaista, jolloin talojen palstaluku jäi liian suureksi, tästä johtuen annettiin vuonna 1848 maanmittausohjesääntö, joka sisälsi käytännöllisemmät ohjeet maanjaosta. Ohjesääntö oli osittain lailla ja asetuksilla muutettuna voimassa aina vuoteen 1916, jolloin maanjakoa koskeva lainsäädöntö kokonaan uudistettiin. Tämän lain mukaan voitiin myös vesialueet jakaa sekä täydentää isojakoa uusjaolla, halkoa ja lohkoa. Kahta viimeksi mainittua kutsutaan maatilan osittamiseksi. Vuonna 1926
| Viitattu = 10.3.2013 }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 5| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1963 | Tekijä = | Suomentaja =
| Luku = Maanjako| Sivu = | Sivut = 1109-1114| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn = }}</ref>
Rivi 18:
== Käsitteiden määrittelyä==
* ''[[Isojako]]'' tarkoittaa sellaista maanjakoa, jossa jakamattoman kylän monipalstaisuus lopetaan ja kullekkin talolla annetaan toimitetun jyvityksen
* ''[[Kylä]]'' tarkoittaa isojaossa vanhastaan ollutta yksinäistaloa tai muutakin lohkokuntaa, jonka alueet on tietyillä rajoilla määritelty. Siellä missä ei ollut kylää, kutsuttiin aluetta jakokunnaksi. Isojako voidaan toimittaa sellaisessa kylässä tai jakokunnassa, jossa sitä ei ole aikaisemmin toimitettu. Isojako on lain mukaan toimitettava, mikäli yleinen etu tai joku talon omistaja sitä vaati.
Rivi 32:
*''[[Lohkominen (maanmittaus)|Lohkominen]]'' on rajoilleen määrätyn alueen erottaminen tilasta uudeksi itsenäiseksi tilaksi, jolla on oma reksiterinumreo ja manttaali, jos sellainen oli emätilalla.<ref name="pieni tietosanakirja" />
*''[[Palstatila]]n erottaminen'' on ositusmuoto, jossa määrätty alue erotettiin omaksi itsenäiseksi yksityisoikeudelliseksi tilakseen, mutta se ei saanut omaa manttaalia ja
| osoite = http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff10/ff101084.pdf| nimeke = Maanmittauksen pitkä historia | tekijä = Juhana Päivänen | tiedostomuoto =PDF | selite = kappale ”Maanmittauksen aamuhämärä”| julkaisu = Metsätieteen aikakauskirja | ajankohta = 1/2010| julkaisupaikka = | julkaisija =Metla | viitattu = 10.3.2013 }}</ref>
Rivi 45:
Valmistelutoimenpiteisiin kuuluivat myös alueiden mittaus ja kartalle pano, jollei karttaa ollut valmiiksi olemassa. Valmisteluun sisältyi myös [[liikamaa]]n erottaminen, verollepano, [[jyvitys]] ja [[nautintaselitelmä]]n laatiminen, josta selvisi, mitkä etuisuudet ovat talojen ja mitkä puolestaan kylän yhteisiä. Tämän jälkeen ratkaistiin kysymykset jakoperusteista ja yhteisiksi jäävistä alueista. Toimitusinsinööri vahvisti osittelun kartalle.
Valmistelutoimenpiteiden jälkeen ryhdittiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin, jolloin jakolinjat ja [[kiinteistöraja|jakorajat]] lopullisesti merkittiin kartalle ja laadittiin jakokirja, josta selvisi mitä tiluksia kukin tila oli saanut. Tämän jälkeen jako selvitettiin asianosaisille sekä toimitettiin kartan mukaan rajankäynti ja rajojen [[rajamerkki|pyykitys]]. Pyykityksen jälkeen vahvistettiin osakasten väliset korvaukset talon siirtämisestä, viljelyksistä ja pystymetsästä. Lopuksi jakotoimitus julistettiin
Jakotoimituksen saatua lainvoiman, lähetettiin asiakirjat läänin maanmittauskonttoriin tarkistettaviksi. Mikäli jako hyväksyttiin siellä, se merkittiin maarekisteriin, jolloin sille syntyi lainvoima. Lainvoimainen jako oli toimitusinsinöörin kuulutettava julkisesti.
Maanjakotoimituksesta valitettiin [[Maaoikeus|maanjako-oikeuteen]] ja edelleen sen päätöksestä [[Korkein oikeus (Suomi)|korkeimpaan oikeuteen]]. Maaherran päätöksestä puolestaan valitettiin
== Lähteet ==
| |||