Ero sivun ”Maanjako” versioiden välillä

8 merkkiä poistettu ,  7 vuotta sitten
p
aaa > aa
p (aaa > aa)
Ajanmittaan vakaantui peltoviljelys ja pellot jaettiin osamiesten kesken todennäköisesti kylvömäärän mukaan.
 
[[Ruotsin vallan aika Suomessa|Ruotsin vallan]] mukana Suomeen tuli aurinko- eli ilmansuuntajako, jota alettiin kutsua [[Sarkajako|sarkajaoksi]]. Aurinkojako on vanhin [[Laki|lainsäätelemä]] maanjakotoimitus Suomessa,<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Mitä Missä Milloin tietosanakirja| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1992 | Tekijä = | Luku = Maanjako| Sivu = 524| Sivut = | Selite = toinen painos | Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn = 951-1-11669-X }}</ref>, jonka nimi juontuu kapeiden [[Sarka|sarkojen]] jakamisesta auringon kulkusuunnan mukaisesti samassa järjestyksessä kuin talot olivat itse kylässä. Jakotavan säännökset koskivat vain viljelymaata, metsät ja vesialueet jäivät sen ulkopuolelle. Aikaa myöten aurinkojako havaittiin hankalaksi ja epätaloudelliseksi tavaksi viljellä maata, koska se johti [[vainiopakko]]on. 1700-luvulla alkoi ilmetä vaatimuksia, joiden mukaan viljelykset tulisi koota yhdeksi kokonaisuudeksi talon lähelle. Jotta tämä oli mahdollista, ryhmäkylän taloja piti siirtää etäämmälle viljelyalueen laidoille. Uudistuksen voimakkaimpana esitaistelijana toimi Ruotsi-Suomen maanmittauslaitoksen päällikkö [[Jakob Faggot]].
 
[[Ruotsin säätyvaltiopäivät|Ruotsin valtiopäivät]] käsitteli [[Maareformi|maareformia]] vuosina 1746–1747 maataloustuotannon tehostamiseksi. [[Kauppatase|Kauppataseen]] tasapainottamiseksi, pidettiin välttämättömänä oman viljantuotannon lisäämistä. Jakob Faggot oli samoihin aikoihin esittänyt julkaistussa kirjassaan maanjaon uudistusta, jonka esikuva oli pääosin peräisin [[Englanti|Englannista]]. Faggotin esitys sai voimakasta kannatusta eri [[Sääty|säädyissä]], ainoastaan talonpojat epäilivät sitä, mutta lopulta hekin alkoivat taipua isojaon kannalle. Toimeenpaneva [[asetus]] uudistuksesta annettiin vuonna 1757.<ref name="Suomen historian pikkujättiläinen">{{Kirjaviite | Nimeke = Suomen Historian Pikkujättiläinen| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1997
| Tekijä = Ilkka Mäntylä | Luku = Kustavilainen aika| Sivu = 348| Sivut = | Selite = seitsemäs painos | Julkaisupaikka = Porvoo| Tunniste = | Isbn = 951-0-14253-0 }}</ref>
 
Sarkajakoa koskevat säännökset olivat peräisin [[Maakuntalaki|maakuntalaista]] ja olivat vielä mukana [[Vuoden 1734 laki|vuoden 1734 laissa]]. Jakoperusteena käytettiin [[äyri]]ä, [[punta]]a, [[manttaali]]a tai [[kyynärä]]ä. Tiluspalstojen lukumäärän vähentämiseksi ja järjestämiseksi yhtenäisemmiksi, annettiin 1700-luvun loppupuolella uusia säännöksiä maanjaosta, jota alettiin kutsua [[Isojako|isojaoksi]]. Isojaot aloitettiin Suomessa vuonna 1749. Isojakotoiminta alkoi Suomessa ensimmäisenä Pohjanmaalla, Lounais- ja Etelä-Suomessa. Näillä alueilla uudistus saatiin lähes kokonaisuudessaan suoritettua 1800-luvun alkupuolella muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
 
Ensimmäinen isojakoa koskeva asetus säädettiin 1757, seuraava 1775 ja kuninkaan selitys vuonna 1777. Asetuksien tarkoituksena oli kumota sarkajaot ja koota [[talo]]n [[Tilus|tilukset]] yhdeksi kokonaisuudeksi. Kylän metsämaasta lohkaistiin kotitaloustarpeeseen sopiva määrä metsää, loppuosan jäädessä valtiolle [[liikamaa]]ksi. Niistä muodostettiin uudistaloja tai ne jäivät [[Kruununmetsä|kruununmetsiksi]].
 
Säännökset isojaosta olivat erittäin epätäsmällisiä ja isojakotoiminta oli aluksi hyvin varovaista, jolloin talojen palstaluku jäi liian suureksi, tästä johtuen annettiin vuonna 1848 maanmittausohjesääntö, joka sisälsi käytännöllisemmät ohjeet maanjaosta. Ohjesääntö oli osittain lailla ja asetuksilla muutettuna voimassa aina vuoteen 1916, jolloin maanjakoa koskeva lainsäädöntö kokonaan uudistettiin. Tämän lain mukaan voitiin myös vesialueet jakaa sekä täydentää isojakoa uusjaolla, halkoa ja lohkoa. Kahta viimeksi mainittua kutsutaan maatilan osittamiseksi. Vuonna 1926 laaadittulaadittu asetus muutti kaikki palstatilat lohkotiloiksi.<ref name="pieni tietosanakirja">{{Kirjaviite | Nimeke = Pieni Tietosanakirja III| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1951 | Tekijä = | Suomentaja = | Luku = Maanjako| Sivu = 66| Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto =
| Viitattu = 10.3.2013 }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 5| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1963 | Tekijä = | Suomentaja =
| Luku = Maanjako| Sivu = | Sivut = 1109-1114| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn = }}</ref>
== Käsitteiden määrittelyä==
 
* ''[[Isojako]]'' tarkoittaa sellaista maanjakoa, jossa jakamattoman kylän monipalstaisuus lopetaan ja kullekkin talolla annetaan toimitetun jyvityksen perusteeellaperusteella sille kuuluvat tilukset yhtena tai mahdollisimman harvoina tiluskappaleina.
 
* ''[[Kylä]]'' tarkoittaa isojaossa vanhastaan ollutta yksinäistaloa tai muutakin lohkokuntaa, jonka alueet on tietyillä rajoilla määritelty. Siellä missä ei ollut kylää, kutsuttiin aluetta jakokunnaksi. Isojako voidaan toimittaa sellaisessa kylässä tai jakokunnassa, jossa sitä ei ole aikaisemmin toimitettu. Isojako on lain mukaan toimitettava, mikäli yleinen etu tai joku talon omistaja sitä vaati.
*''[[Lohkominen (maanmittaus)|Lohkominen]]'' on rajoilleen määrätyn alueen erottaminen tilasta uudeksi itsenäiseksi tilaksi, jolla on oma reksiterinumreo ja manttaali, jos sellainen oli emätilalla.<ref name="pieni tietosanakirja" />
 
*''[[Palstatila]]n erottaminen'' on ositusmuoto, jossa määrätty alue erotettiin omaksi itsenäiseksi yksityisoikeudelliseksi tilakseen, mutta se ei saanut omaa manttaalia ja veroa. [[Emätila]] vastasi sen kruunulle menevistä veroista ja muista velvoitteista.<ref name="metla">{{Verkkoviite
| osoite = http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff10/ff101084.pdf| nimeke = Maanmittauksen pitkä historia | tekijä = Juhana Päivänen | tiedostomuoto =PDF | selite = kappale ”Maanmittauksen aamuhämärä”| julkaisu = Metsätieteen aikakauskirja | ajankohta = 1/2010| julkaisupaikka = | julkaisija =Metla | viitattu = 10.3.2013 }}</ref>
 
Valmistelutoimenpiteisiin kuuluivat myös alueiden mittaus ja kartalle pano, jollei karttaa ollut valmiiksi olemassa. Valmisteluun sisältyi myös [[liikamaa]]n erottaminen, verollepano, [[jyvitys]] ja [[nautintaselitelmä]]n laatiminen, josta selvisi, mitkä etuisuudet ovat talojen ja mitkä puolestaan kylän yhteisiä. Tämän jälkeen ratkaistiin kysymykset jakoperusteista ja yhteisiksi jäävistä alueista. Toimitusinsinööri vahvisti osittelun kartalle.
 
Valmistelutoimenpiteiden jälkeen ryhdittiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin, jolloin jakolinjat ja [[kiinteistöraja|jakorajat]] lopullisesti merkittiin kartalle ja laadittiin jakokirja, josta selvisi mitä tiluksia kukin tila oli saanut. Tämän jälkeen jako selvitettiin asianosaisille sekä toimitettiin kartan mukaan rajankäynti ja rajojen [[rajamerkki|pyykitys]]. Pyykityksen jälkeen vahvistettiin osakasten väliset korvaukset talon siirtämisestä, viljelyksistä ja pystymetsästä. Lopuksi jakotoimitus julistettiin päättyneeksi ja annettiin valitusosoitus.
 
Jakotoimituksen saatua lainvoiman, lähetettiin asiakirjat läänin maanmittauskonttoriin tarkistettaviksi. Mikäli jako hyväksyttiin siellä, se merkittiin maarekisteriin, jolloin sille syntyi lainvoima. Lainvoimainen jako oli toimitusinsinöörin kuulutettava julkisesti.
 
Maanjakotoimituksesta valitettiin [[Maaoikeus|maanjako-oikeuteen]] ja edelleen sen päätöksestä [[Korkein oikeus (Suomi)|korkeimpaan oikeuteen]]. Maaherran päätöksestä puolestaan valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen.<ref name="pieni tietosanakirja" />
 
== Lähteet ==