Ero sivun ”Emmanuel Le Roy Ladurie” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tiedosto
"nykyhistorioitsija" on määritelmässä vähän harhaanjohtava, Le Roy Ladurien tunnetuimmat tutkimukset käsittelevät keskiaikaa
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
[[Tiedosto:Emmanuel Le Roy Ladurie par Claude Truong-Ngoc octobre 2014.jpg|pienoiskuva|Emmanuel Le Roy Ladurie, 2014]]
'''Emmanuel Le Roy Ladurie''' (s. [[19. heinäkuuta]] [[1929]] [[Moutiers-en-Cinglais]], [[Calvados]]) on [[ranska]]lainen nykyhistorioitsijahistoriantutkija. Professuurien lisäksi hän on hoitanut [[Ranskan kansalliskirjasto]]n pääjohtajan virkaa.
 
==Elämäkerta==
Rivi 8:
Hän väitteli tohtoriksi historiassa teoksella ''Les Paysans de Languedoc'' (1966) ja julkaisi sen jälkeen maailmanmainetta saavuttaneen teoksensa ''Montaillou – ranskalainen kylä 1294–1347'' (''Montaillou, village occitan''). Vuosina 1973–1999 hän hoiti [[Collège de France]]n nykyajan kulttuurihistorian professuuria. Hän toimi 1987–1994 [[Ranskan kansalliskirjasto]]n pääjohtajana. Tässä tehtävässä hän osallistui keskeisesti uuden kansalliskirjaston rakentamiseen.
 
Le Roy Lauderie on epäilemättä yksi tuotteliaimmista nykyhistorioitsijoita, mutta hän on paljossa kiitollinen merkittävälle [[Annalistinen koulukunta|annalistisen koulukunnan]] jäsenelle ja tukijalleen [[Fernand Braudel]]ille. Le Roy Lauderie osallistui 1970-luvun alussa vaikuttaneen [[Nouvelle histoire]] -ryhmän toimintaan. Hän on myös yksi [[mikrohistoria]]llisen tutkimusmenetelmän pioneereista. Hänen tunnetuin teoksensa [[Montaillou]]n kylän tapahtumista perustuu inkvisiittori [[Jacques Fournier]]in muistiinpanoihin ja pyrkii rakentamaan kokonaisuuden pienen [[Languedoc]]in maakunnassa sijaitsevan kylän elämästä [[Kataarit|kataarien]] vaikutuskaudella. Hän on myös saanut mainetta [[antropologia|antropologisen]] historian alueella, mikä on ollut mahdollista kun hän on tarkastellut ihmisiä menneisyydessä yhteydessä ympäristöönsä.
 
Le Roy Ladurie oli nuoruudessaan [[Ranskan kommunistinen puolue|Ranskan kommunistisen puolueen]] jäsen, mutta suhde päättyi vuonna 1956, kun [[Neuvostoliitto]] osallistui [[Unkarin kansannousu]]n tukahduttamiseen. Tuotannossaan hän on eritellyt [[totalitarismi]]a ja siihen sitoutumista teoksissa ''Les grands procès politiques ou la pédagogie infernale'' (2002) ja ''Ouverture, société, pouvoir : de l’Édit de Nantes à la chute du communisme''. Jälkimmäinen teos ilmestyi yhteistyönä [[Guillaume Bourgeois]]in kanssa vuonna 2004.