Ero sivun ”Linja-auto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 43:
1960-luvun jälkipuoliskolla muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin nousi ennennäkemättömiin mittoihin ja kaupunkirakenne hajaantui, kun uusia [[lähiö]]itä syntyi usein kauaskin kaupunkien keskustoista. Samalla kun linja-autoliikenne maaseudulla väheni, kaupunki- ja lähiliikenne ja siihen soveltuvan kaluston tarve kasvoi. Esimerkiksi [[Tampereen kaupungin liikennelaitos|Tampereen kaupungin liikennelaitoksen]] automäärä lähes kaksinkertaistui vuosina 1970–1974 samaan aikaan kun kaupungin väkiluku nousi voimakkaasti ja asutuksen painopiste siirtyi [[Hervanta]]an ja muihin uusiin kaupunginosiin. <ref> Timo Lehtonen: ''Katurin vuosikymmen'' (Lehtonen II). Maantien ässät (Mobilia-vuosikirja 2005), s. 65–73. Mobilia Säätiö, 2005, Kangasala.</ref>
Kun suomalaisilla alkoi olla yhä enemmän vapaa-aikaa ja vaurastuttuaan yhä paremmat mahdollisuudet matkailuun, tilausajot lisääntyivät 1960- ja 1970-luvuilla. Matkailuliikenne linja-autoilla [[Ruotsi]]in ja muihin Pohjoismaihin sekä edelleen Keski-Eurooppaan vilkastui uusien autolauttojen tultua liikenteeseen Suomen ja Ruotsin välille vuonna 1959.
Vuoden 1999 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli kaikkiaan 9 449 linja-autoa. Yksittäisistä vuosimalleista eniten oli tuolloin rekisterissä vuonna 1989 rekisteröityjä linja-autoja (581 kappaletta), toiseksi eniten rekisterissä oli vuoden 1988 linja-autoja (580 kappaletta) ja kolmanneksi eniten vuoden 1987 autoja (552 kappaletta). Vuoden 1999 aikana Suomessa rekisteröitiin 537 linja-autoa. Vanhin vuoden 1999 lopussa Suomessa rekisterissä ollut linja-auto oli vuoden 1925 mallia. Toisaalta esimerkiksi vuosilta 1930–1932 ja 1940–1947 ei ollut rekisterissä ainoatakaan linja-autoa.<ref> Kari Pynnä: ''Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999'' (2. osa). Tekniikan Maailma 12/2000, s. 154. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.</ref>
| |||