Ero sivun ”Andrei Kirilenko (poliitikko)” versioiden välillä

'''Andrei Pavlovitš Kirilenko''' ({{K-ru|Андрей Павлович Кириленко}}, {{Syntymä- ja kuolinaika|8|9|1906|[[Aleksejevka]], [[Belgorodin alue]], [[Venäjän keisarikunta]]|12|5|1990|[[Moskova]], [[Neuvostoliitto]]}}) oli neuvostoliittolainen [[poliitikko]]. Kirilenko oli johtavissa asemissa [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa]] (NKP) 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Hän oli neuvostoliittolainen valtiomies kylmän sodan alusta loppuun. Kirilenko oli syntynyt venäläiseen työväenluokkaiseen perheseen. Hän valmistui valmistui paikallisesta ammattilisesta koulusta, ja valmistui 1930-luvun puolivälissä Rybinskin Teknologisesta Instituutista. Valittiin Komsomoliin vuonna 1929 ja liittyi kommunistipuolueseen vuonna 1930. Kuten monet, Kirilenko nousi neuvostohierkarkiassa 1960-luvulla, hän tuli [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Venäjän sosialistisen federatiivisen tasavallan]] [[keskuskomitea]]n varapuheenjohtajaksi ja [[Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroo|politbyroon]] jäseneksi 1965. [[Nikita Hruštšov]]in pakotettuna eroamaan,erottua Kirilenkosta tuli [[Leonid Brežnev]]in "päällikköluutnantti" keskuskomiteassa.

Kirilenko päätavoite oli Brežnevin vallan varmistaminen ja hänen asemansa vahvistaminen puolueessa. Kirilenko oli Neuvostoliiton Kommunistipuolueen (CPSU)NKP:n ensimmäinen järjestösihteeri Hruštšovin syrjäyttämisestä Brežnevin kuolemaan saakka. Kirilenko oli vastuussa henkilövalinnoista ja KommunistipuolueenNKP:n taloudellisesta suunnittelusta Brežnevin aikana. Brežnev hyväksyi [[Konstantin Chernenko]]n ja hänet keskuskomitean sihteeristöön vuonna 1976. Hän oli pakotettu eroamaan aktiivipolitiikasta terveydellistä syistä ja koska [[Juri Andropov]] oli valittu keskuskomiteaanNKP:n sihteeristöön. Kun Andropovista tuli kommunistipuolueen pääsihteeripääsihteeriksi vuonna 1982, Kirilenko tuli syrjäytetyksi. Hän kuoli 12. toukokuuta 1990 Moskovassa.

Andrei Kirilenko syntyi 8. päivänä syyskuuta 1906 AlexeyevkanAleksejevkan kylässä, Belgorodin alueella, Venäjän keisarikuntakeisarikuntassa, työväen luokkaiseentyöväenluokkaiseen perheeseen. Nuorena hän hän työskenteli sähköasentajana ja lukkoseppänä. Vuonna 1920 Kirilenko valmistui yhdestä paikallisesta koulusta; viisi vuotta myöhemmin hän valmistui AlekseevskinAleksejevskin ammatillista tekninestäteknisestä koulusta. 1920-luvun loppupuolelle Kirilenko työskenteli kaivos-kaivosyrityksessä yritykssessä[[Voronežin alue|Voronežin alueella]]. Hän tuli [[Komsomol|Komsomolin]] aktiivisrksi jäseneksiaktiivijäseneksi vuonna 1929 ja kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli kommunistisen puolueenNKP:n jäsen. Vuonna 1936 hän valmistui Rybinskin ilmailu teknologia instituutista. Hän aloitti ammattiyhdistystoiminnan lentokonetehtaalla. Vuonna 1938 Kirilenko tuli aktiivinen osallistuja puolue politiikassapuoluepolitiikassa ja lopulta valittiin Vorošilovin komitean toiseksi lähetystösihteeriksi Zaporozhyen[[Zaporižžjan alueellaalue]]<nowiki/>ella. Seuraavana vuonna hänet valittiin ensimmäinen sihteeriksi. Myöhemmin samana vuonna hänet nimitettiin ZaporizhzhynZaporižžjan alueen komitean [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan]] toiseksi sihteeriksi . Tämän roolin myötä Kirilenko vaikutti merkittävästi metallurgian ja sähkötekniikkaan kehittämiseensähkötekniikan, mutta myös muunlaisiamuunlaisten tuotannonalojen kehittämiseen.

[[Suuri isänmaallinen sota|Suuren Isänmaallisenisänmaallisen sodan]] aikana Kirilenko oli suoraan tekemisissä tuotannonalan evakoinnissaevakuoinnissa turvallisille alueille. Hän oli 1941- 1943, Neuvostoliiton sotilaallisen eteläisen rintaman 1700 sotajoukon jäsen. Hän lähetti parantamaan kurinalaisuutta sotilaiden keskuudessa sekä tarvikkeiden ja tueksi joukkoja. 1943 Kirilenko uudelleensijoitettuna Moskovaan ja hänen oleskellessaan siellä lentokoneiden tuotanto kasvoi nopeasti. 1944, sodan loppuun mennessä Kirilenko nimitettiin ZaporizhzhyaZaporižžjan alueen ensimmäiseksi sihteeriksi . Hän on työskenteli yhdessä Leonid Brežnevin, tulevan Neuvostoliiton johtajan, [[Dnepropetrovskin alueenalue]]<nowiki/>en komitean ensimmäisen sihteerin kanssa . Vuosina 1955 -1962 hän oli Sverdlovskin alueen komitean ensimmäinen sihteeri osapuoli ; Nikita Hruštšov nimitti hänet [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Venäjän federatiivisen neuvostotasavallan]] (RSFSR) kaupunkialueiden taloudellisen suunnittelun henkilöstöön . Myöhemmin Hruštšov ylensi Kirilenkon Keskuskomitean työvaliokunnan varapuheenjohtajaksi. Brežnev hyötyi Kirilenkon kannatuksesta, Brežnev saattoi käyttää häntä hänen salaliitossa Hruštšovia vastaan Brežnevin kannattajien voittaessa.

Välittömästi sen jälkeen, kun Hruštšov syrjäytettiin, "kollektiivinen johto" oli muodostettu Brežnevin tullessa pääsihteeriksi, Alexei[[Aleksei Kosygin|Aleksei Kosyginin]] hallituksen pääministeriksi ja [[Anastas Mikojan|Anastas Mikojanin]] valtionpäämieheksi. Keskuskomitean sihteerit [[Mihail Suslov]] ja Kirilenko olivat myös osa kollektiivista johtoa. Vuonna 1965 Kirilenko tuli äänestettiin poliittisen työvaliokunnan (politbyroon) jäseneksi. Vuonna 1966 RSFSR Keskuskomitean työvaliokunta lakkautettiin ja Kirilenkosta tuli Brežnevin johtava luutnantti. Vadim Medvedev, Neuvostoliiton virkamies sanoi: Kirilenkon pitävän huolta Brežnevin vallan ylläpitämisestä ja vahvistamisesta puolueessa . Miehet, jotka olivat uskollisia Brežneville olivat myös Kirilenkolle uskollisia.

Konstantin Tšernenkosta, toinen vanhavanhoista Brežnev suojatistasuojateista, tuli Kirilenkon Keskuskomitean johtojäsen Tšernenkon nousu Neuvostoliiton hierarkian huipulle, Kirilenko edellytti, uuden puolueen henkilökunnan nimittämisen ja talouden yksityiskohtaisen valvonnan. Kun Tšernenko tuli 1976, Kirilenko aloitti valvotun talouden. 1970-Luvun loppupuolella Kirilenkon terveys oli huonontunut. Hän oli Keskuskomitean korkea-pysyvä jäsen ja, jonka puheenjohtajana hän tavallisesti toimi yli sihteeristön kokouksissa silloin, kun Suslov ei ollut paikalla. Suurin osa hänen toimikautensa ajasta Kirilenko oli yksi neljästä, joka oli sekä jäsenenä sihteeristössä ja politbyroossa; kolme muuta olivat Brežnev, Suslov ja Fjodor Kulakov.

Vuoteen 1976 mennessä Kirilenkon asema Neuvostoliiton johtajana oli kasvanut siinä määrin, että johtavien virkamiesten, kuten Brežnev ja Suslov, olivat huolestuneita hänen Venäjän federatiivisen neuvostotasavallan (RSFSR) asioista. Hänen valvontatehtävänsä johti monet kollegansa tarkastelemaan häntä uhkana puolueen organisaatiotyölle keskuskomiteassa . Hänen asemaansa oli heikentynyt rajusti vuoden loppuun mennessä, hänen heikentynyt kannatus eivät johtaneet kollektiivisen johdon vahvistamiseen, vaan heikentymiseen.

KosyginKosyginin yhteistyö Kirilenkon kanssa talousuudistuksessa Neuvostoliiton johdossa oli "limbo" <ref>{{cite book | author = Mitchell, R. Judson | title = Getting To the Top in the USSR: Cyclical Patterns in the Leadership Succession Process | location = | publisher = [[Hoover Press]] | year = 1990 | url = http://books.google.com/books?id=ipYD0dxjlf8C&dq | isbn = 978-0-8179-8921-7 |page=67}}</ref> Kirilenko kasvavat erimielisyydet kanssa Brežnev vuonna 1977, jotkut uskovat, että ne johtuivat Neuvostoliiton talousahdingosta.

Kirilenko johti Neuvostoliiton valtuuskuntaa MPLA:n puoluekokouksessa joulukuussa 1977 . Tässä kongressissa MPLA virallisesti vastaanotti Marxilaisen[[Marxismi-leninismi|marxilaisen Leninismiopinleninismiopin]]. Tämä kongressi oli tärkeä Neuvostoliitolle ja Kirilenkolle verrattuna Angolan kehitykseen että Vietnamin kanssa. Kirilenko pääministeri Kosygin kanssa on ollut yksi äänekkäimmistä vastustajista Neuvostoliiton toimia kohtaan Afganistanissa. Hän syytti Afganistanin puoluejohtoa kapinoinnista heitä vastaan, väitti, että neuvostoliittolaiset "antoi heille kaiken."

Kirilenko nähtiin ehdokkaana Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston Ensimmäisen varapuheenjohtajan toimeen vuonna 1977, Vasili Kuznetsov, 76 - vuotias mies oli valittiin ensimmäisen varapuheenjohtajan virkaan sen sijaan. Brežnevin aikana myöhemmin sääntönä oli , että KGB:n puheenjohtaja Juri Andropovin vähitellen otti tehtävät ja lopulta Kirilenkon asema heikkeni Neuvostoliiton johdossa . Vuonna 1979 Kirilenko menetti asemansa puolustusteollisuutta hoitaneelle Pavel Finogenoville, Dmitri Ustinovin suojatille. Kirilenko nähtiin ehdokkaana lännessä korvata Brežnev Neuvostoliiton johtajana vuonna 1982. Kirilenkon heikkenevä terveyden arteriosclerosis taudin kanssa, Kirilenko poistettiin suunnitteluryhmän aktiivisen politiikan käytöstä tai häntä itseään suojeltiin Andropovin n hyökkäyksiltä. Brežnevin kuoleman ja hautajaisten jälkeen Kirilenkon mielenterveys heikkeni, hän ei voinut muistaa useita johtavia politbyroon jäsenten nimiä. Kirilenkon erottamispäätös tehtiin ennen Andropovin nousua valtaan, vaikka olisi Brežnev olisi kuollut myöhemmin, Kirilenkon olisi silti ollut pakko erota. Päätöksen syy oli, että Kirilenkon poika oli yrittänyt Yhdistyneen kuningaskunnan virkaan.