Ero sivun ”Kalparitaristo” versioiden välillä

'''Kalpaveljet''' ({{k-la|Fratres militiæ Christi Livoniae}}, {{k-de|Schwertbrüderorden}}) oli Liivinmaalla[[Liivinmaa]]lla toiminut [[keskiaika]]inen [[Katolinen kirkko|katolinen]] [[Hengelliset ritarikunnat|ritarikunta]], joka perustettiin [[Riika|Riiassa]] [[vuonna 1202]] käännyttämään [[baltit|baltteja]] kristinuskoon.<ref name=hss>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki| Sivu = 886| Isbn = 951-0-22044-2}}</ref> Perustajana oli [[paavi]]n käskynhaltija, [[Riika|Riian]] piispa [[Albert von Buxhövden]].

[[Liiviläiset|Liiviläisiin]] (baltteihin) kohdistunut [[käännytys]]työ oli aluksi rauhanomaista, mutta lähetyssaarnaajia uhkailtiin ja monet kastetut[[kaste]]tut kääntyivät takaisin [[pakanuus|pakanuuteen]]. Vuonna 1196 piispaksi nimettiin [[Loccumin luostari]]n apotti Bertold. Koska paavi oli julistanut ristiretken [[Liivinmaa]]n käännyttämisen tueksi, saapui Bertold saapui Baltiaan 1198 mukanaan joukko värvättyjä aatelisia ja ammattisotureita. Bertoldin kuoltua [[Liivinmaa]]nLiivinmaan kolmanneksi piispaksi nimitettiin 1199 Albert von Buxhövden. Kun tuore paavi [[Innocentius III]] kehotti [[Saksi (alue)|Saksin]], [[Westfalen]]in, [[Mecklenburg]]in ja [[Elbe]]n rantamaiden kristittyjä ristiretkelle Liivinmaalle, värväsi Albert värväsi mukaansa 500 ristiretkeläisen joukon. Kun käännytystoiminta pian muuttui väkivaltaiseksi valloitukseksi, kävi pysyvän asevoiman saaminen kävi välttämättömäksi: ristiretkeläiset viipyivät yleensä vain vuoden ja siksi pitkäjänteinen työ oli mahdotonta. Vuonna 1202 perustetun ritariston esikuva oli [[Palestiina (alue)|Palestiinassa]]ssa perustettu [[TemppeliherrojenTemppeliherrain ritarikunta]].

Syksyllä 1215 Riian piispa Albert matkusti Roomaan[[Rooma]]an osallistumaan suureen kirkolliskokoukseen, [[4. Lateraanikonsiili|neljänteen lateraanikonsiiliin]]. Paavi kuunteli piispan huolia ja julisti Liivinmaan Jumalan Äidin maaksi (Terra Matris) ja uudisti näin tukensa Liivinmaalle tehtäville ristiretkille. Kun Palestiina oli Jumalan Pojan maa, asettautui [[Liivinmaa]] näin samanarvoiseksi ristiretkien kohteeksi.

[[KuvaTiedosto:Knight livonia.png|thumb|left|120px|Kalparitari]]

[[KuvaTiedosto:Rigas pils Broce.jpg|thumb|left|120px|Ritarikunnan linna Riiassa]]

Kalparitaristo toimi vuodesta 1237 [[Saksalainen ritarikunta|Saksalaisen ritarikunnan]] yhteydessä kärsittyään tappion liettualaisille,.<ref name=hss /> ja neRitarikunnat hallitsivat yhdessä [[Liivinmaa]]nLiivinmaan, [[Kuurinmaa]]n ja [[Saarenmaa]]n aluetta eli suurin piirtein nykyistä [[Latvia]]a ja Etelä-[[Viro]]a vastaavaa alueettaaluetta.

[[1500-luku|1500-luvulla]] järjestön viimeinen suurmestari [[Gotthard Kettler]], neuvotteli [[Puola]]n kuninkaan kanssa, ja maallisti veljeskunnan, joka kääntyi [[luterilaisuus|luterilaisuuteen]]. Suurin osa ritarikunnan maista siirtyi [[Puola-Liettua]]lle. Hallitsemiensa maiden eteläiseen osaan Kettler perusti [[Preussin herttuakunta|Preussin herttuakunnan]]. Viron pohjoisosa, [[Eestinmaa]], siirtyi [[Ruotsi]]lle ja [[Tanska]]lle.

*{{Kirjaviite | Tekijä = Lätin Henrik (suom. Maijastina Kahlos, Raija Sarasti-Wilenius)| Nimeke = Henrikin Liivinmaan kronikka| Suomentaja = Maijastina Kahlos ja Raija Sarasti-Wilenius | Vuosi =2003 | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Tunniste =ISBN 951-746-521-1}}