Ero sivun ”Yhdeksäs ristiretki” versioiden välillä

'''Yhdeksäs ristiretki''' yhdistetään joskus sitä edeltävään [[Kahdeksas ristiretki|kahdeksanteen ristiretkeen]]. TätäSitä pidetään viimeisenä [[keskiaika|keskiajan]] [[ristiretket|ristiretkistä]], jotka suuntautuivat Pyhään maahan.

Retken syynä oli [[Egypti]]n [[mamelukit|mamelukkien]] valtakunnan jatkuva kasvu ja pian tapahtuva viimeisten ristiretkeläisten linnoitusten hylkääminen. Pohjois-Afrikkaan suuntautunut kahdeksas ristiretki sekä Pyhään maahan suunnattusuuntautunut yhdeksäs olivat osina laajempaa suunnitelmaa, johon kuului muun muassa espanjalaisten kuninkaiden toimintaa, armeijan liikuntaaliikehdintää pakanoita vastaan itäisessä Euroopassa sekä liitto mongolien kanssa mamelukkeja ja turkkilaisia vastaan. Tämän vuoksiSiksi ristiretkeläisten kansallisuus vaihteli eurooppalaisista prinsseistä (PrinssiEnglannin prinssi [[Edvard I (Englanti)|Edvard]] ja Ranskan [[Ludvig IX (Ranska)|Ludvig IX]]) uskonnollisiin johtajiin ([[Bysantti|Bysantin]] keisari) ja mongolijohtajiin kuten [[Möngke]]- ja [[Hülegü]] –kaanit.

==PrologiTaustaa==

Ensisijainen syy retkelle oli [[mongolit|mongolien]] häviö mamelukkeja vastaanmamelukille vuonna 1260. Vihollisten kukistuttua mamelukki [[Baibars]] murhautti voittoisan Qutuzin ja sai näin sulttaanin tittelin itselleen. Heti päästyään valtaan hän järjesti hyökkäyksiä kristittyjen retkikuntia vastaan Arsufissa, Athlithissa, Haifassa, Safadissa, Jaffassa, Askelonissa ja Caesareassa. Kun ristiretkikaupungit linnoituksineen kaikki kaatuivat yksitellen ja, niiden asukkaat joko surmattiin tai myytiin [[orjuus|orjiksi]]. Kristityt pyysivät apua Euroopan hallitsijoilta, mutta apu olituli hidastahitaasti. Vuonna 1268 Baibars kukisti [[Antiokia]]n, turvatenmillä näinhän turvasi mamelukkien valtakunnan pohjoisrajan ja siirtäensiirsi uhkan ristiretkeläisten kaupunkiin Tripoliin.

'''===Pohjois-Afrikan ristiretki''' ([[Kahdeksas ristiretki|Kahdeksatta ristiretkeä]])===

Kerättyään suuren ristiretkeläisten armeijan kohteenaan Egypti, Ludvig IX käänsikin sotilaiden suunnan [[Tunisia]]an, missä hän itse kuoli vuonna 1270. Iso-Britannian prinssi Edvard saapui paikalle liian myöhään avittaakseenauttamaan armeijaa. Sen sijaan hänHän jatkoi matkaansa Pyhään maahan aikomuksenaan auttaa Bohemund VI:ttä, Antiokian prinssiä ja Tripolin herttuaa Bohemund VI:ta taistelemaan mamelukkien uhkaa vastaan ja suojelemaan Tripolia sekä Jerusalemin kuningaskunnan jälkeläistä.

Suunniteltiin, että Edvard ja Ludvigin veli [[Kaarle I (Anjou ja Sisilia)|Anjoun Kaarle]] veisivät armeijansa [[Akko]]on, [[Jerusalemin kuningaskunta|Jerusalemin kuningaskunnan]] pääkaupunkiin [[Akko]]on, minne Baibarsin sotaretki lopulta suuntaisi. Juuri kun hän saapui kaupunkiin, Baibars oli Tripolin kimpussa, joka oli viimeinen jäljellä oleva alue Tripolin maakunnasta ja täynnä kristittyjä pakolaisia. Päämajoistaan [[Kypros|Kyproksessa]] ja Akkossa Edvard ja Kaarle onnistuivat hyökkäämään Baibarsin sisälinjoihin. Loppuvuoden prinssi käytti odottaenodotteli edesmenneen Ludvig IX:n ristiretkeläisiä jasekä korjaten sekäja vahvistaen kaupungin puolustuksia.

[[Baibars]] ryhtyialkoi epäilemäänepäillä, että mereltä suuntautuvaaoli hyökkäystätulossa hyökkäys Egyptiin, ja koska hän piti tilannettaan niintilannetta uhattunavaarallisena, hän rakennutti laivaston vastaamaan epäiltyynaavistelemaansa hyökkäykseen. Kun laivasto oli valmis, Baibars ei hyökännytkäänhyökännyt suoraan ristiretkeläisiä vastaan, vaan yritti vuonna 1271 rantautua ensin Kyprokselle toivoen houkuttelevansa esiin Jerusalemin nimellisen kuninkaan, [[Hugo III (Kypros)|Kyproksen Hugo III:nenn]] (Jerusalemin nimellisen kuninkaan) ja hänen Akkon laivastonsa. Sulttaani tahtoi valloittaa saaren jättäenjättääkseen siten Edvardin ja muut ristiretkeläiset saarroksiin Pyhään maahan. Hyökkäys ei kuitenkaan onnistunut, ja Baibarsin laivasto tuhottiin.

Voiton jälkeen Edvard ymmärsi, että pidemmän oleskelun vuoksi täytyisi tukahduttaatakaamiseksi kristillisessä seurakunnassa vellovat erimielisyydet olisi tukahdutettava, ja toimi sovittelijana Hugon ja tämän haluttomienvastahakoisten ritareiden kanssa. Välien sovittelun jälkeen Edvard aloitti neuvottelut Baibarsin kanssa yhdentoista vuoden aselevon puolesta. NämäNeuvottelut neuvottelutkuitenkin kuitenkinolivat melkeinvähällä päättyivätpäättä petollisen sulttaanin lähetettyä mukanäennäisesti kastetta etsiviähaluavia salamurhaajia prinssin luo. Edvard ja hänen ritarinsa surmasivat salamurhaajat ja ryhtyivät heti suunnittelemaan hyökkäystä [[Jerusalem]]iin. Ennen kuin kostoretki alkoi, prinssi sai uutisentiedon, että hänen isänsä [[Henrik III (Englanti)|Henrik III]] oli kuollut ja hänestä tulisi seuraava Englannin seuraava kuningas. Baibarsin kanssa tehtiin sopimus, ja näin Edvard pääsi palaamaan Englantiin, missä hänet tullakseenkruunattiin kruunatuksikuninkaaksi vuonna 1272. Sulttaani palasi [[Kairo]]on nuolemaan haavojaan.

Edvardin matkassa oli ollut Theobald Visconti, josta tuli [[paavi]] [[Gregorius X]] vuonna 1271. Paavi yritti kutsua kokoon uuden ristiretken vuonna 1274, mutta tuloksetta. Uusia kiistoja heräsi kristityissä valtioissa, kun Anjoun Kaarle käytti hyväkseen Hugo III:n, temppeliherrojen ja venetsialaisten välistä riitaa yrittäen saada koko kristillisen valtionvaltakunnan omakseen. Myöhemmin hän hyökkäsi Hugo III:n kimppuun aiheuttaen sisällissodan jäljellejääneessä kuningaskunnassa. Vuonna 1277 San Severinon Hugh valtasi Akkon Kaarlelle.

Vaikka sota ristiretkeläisiä vastaan oli osoittautunut tuhoisaksi, nyt ilmaantui mahdollisuus yhden johtajan ottaa valta koko ristiretkestä, ja se henkilö oli Kaarle. KuitenkinToiveet nämäkuitenkin toiveet murskattiinmurskaantuivat jälleen, kun Venetsia ehdotti retkeä Konstantinopolia vastaan, missä [[Mikael VIII Palaiologos|Mikael VIII]] oli vastikään perustanut Bysantin uudestaan ja ajanutkarkottanut venetsialaiset pakoon kaupungista. Paavi Gregorius ei olisi tukenut moista hyökkäystä, mutta vuonna 1281 paavi Martinus puolsi sitä; hyökkäys epäonnistui. TämäSeurauksena fiasko johtioli [[Sisilia]]n kapinoihinnousu kapinaan, ja Kaarlen täytyi palata kotiin. Tämä oliSe viimeinen retki, joka lähetettiin Bysanttia tai muslimeja vastaan.

Jäljellä olevat yhdeksän vuotta mamelukit korottivat sekä verotustaan että pyhiinvaeltajien ahdistelua. Vuonna 1289 sulttaani Qalawun kokosi suuren armeijan ja siirtyi Tripolin maakuntaan, ja kävi lopulta käyden pääkaupungin kimppuun ja vallaten sen verisen taistelun jälkeen. Tämä hyökkäys kuitenkin oli erittäinmamelukeille tuhoisa mamelukeille, koska kristityt taistelivat fanaattisestikiivaasti vastaan, ja sulttaani menetti vanhimman ja parhaimman poikansa taisteluissa.

Vuonna 1291 ryhmä [[pyhiinvaeltaja|pyhiinvaeltajia]] joutui hyökkäyksen kohteeksi, ja myöhemmin ristiretkeläiset hyökkäsivät kostoksi [[syyria]]laisen karavaanin kimppuun tappaen 19 [[muslimi]]kauppiasta. Qalawun määräsi, ettäheidät hesen maksaisivatvuoksi erikoisenmaksaamaan harvinaisen suuren määrän rahaa tämän vuoksisumman. Kun vastausta ei kuulunut, sulttaani käytti sitä tekosyynä hyökätäja hyökkäsi Akkon kimppuun. jaHän julistaajulisti ''jihadjihadin'' viimeistä Pyhän maan kristillistä saareketta vastaan ja vihdoin täyttäätoteutti Baibarsin unelmat. Qalawun kuitenkin kuoli piirityksen aikana, jättäenja Khalilinhänen ainoaksi perillisekseen ja sulttaaniksi jäi Khalilin. Valloitettuaan kaupungin uusi sulttaani murhasi 60 000 sen asukasta ja orjuuttiotti loput orjiksi. Vuoden loppuun mennessäpäättyessä kaikki ristiretkeläisvaltiot olivat kadonneet. Retkeläisten hallintokausi Pyhässä maassa kesti noin 200 vuotta sen jälkeen kun paavi [[Urbanus II]] kutsui ensimmäiset kokoonristiretkeläiset tätäkokoon pyhää sotaa varten.