Ero sivun ”Sudan” versioiden välillä

Egypti ja Britannia solmivat 1953 sopimuksen Sudan itsehallinnosta ja maahan perustettiin parlamentti 1954 ja maa itsenäistyi 1. tammikuuta 1956. Itsenäistymistä joudutti Egyptin vuoden 1952 [[Egyptin vallankumous (1952)|sotilasvallankumous]], joka syöksi kuningas [[Faruq]]in vallasta. Britannia oli jo vuonna 1936 lopettanut Egyptin miehittämisen, mutta piti Sudanin edelleen siirtomaana. Koko itsenäisyytensä ajan maa oli ollut pääasiassa [[islamismi]]in suuntautuneiden sotilashallitusten alaisuudessa. Maan suurinta poliittista ryhmittymää [[Umma]]-puoluetta johti edelleen Mahdin jälkeläinen [[Sadiq al-Mahdi]]. Kiistat valtio islamilaisesta luonteesta tai maallisuudesta ja [[Khartoum]]in arabihallituksen kieltäytyminen siirtymisestä liittovaltiojärjestelmään johtivat etelän ei-islamilaisten kapinaan, joka aloitti ensimmäisen 17-vuotisen sisällissodan (1955–1972).<ref>[http://www1.american.edu/faculty/singerman/eagleeyeondarfur/firstsudcivilwar.html Sudan's First Civil Conflict: 1955-1972] Diane Singerman</ref>

 

 

Toukokuussa 1969 ryhmä eversti [[Gaafar Nimeiry]]n johtamia sosialistiupseereja kaappasi vallan ja julisti maan sosialistiseksi islamismin sijaan ja hahmotteli etelälle annettavan autonomian. Juntan kommunistijäsenet yrittivät syrjäyttää Nimeiryn, joka käynnisti kommunistien puhdistukset ja etäännytti myös tukijansa Neuvostoliiton. Menetettyään kommunistien tuen ja islamistien suhtauduttua häneen vihamielisesti, Nimeiry haki tukea etelästä. Nimeiry solmi myös rauhan Etiopian ja Ugandan kanssa, ja maat suostuivat lopettamaan tukensa toistensa sissiliikkeille. Nimeiry teki 1972 [[Addis Abeba]]ssa sopimuksen etelän kapinaliikkeen kanssa, ja myönsi etelälle autonomian.<ref>[http://www.sudantribune.com/Veteran-southern-leader-tells-NCP,29903 Veteran southern leader tells NCP to learn from failed 1972 peace] Sudan Tribune</ref>