Ero sivun ”Kurpfalz” versioiden välillä

'''Kurpfalz''' [ˈkuːʁpfalts] on entinen [[ruhtinaskunta]] ja alue [[Baden-Württemberg]]in osavaltion pohjoisosassa Lounais-[[Saksa]]ssa.

 

 

== Historia ==

Vuonna 1156 keisari [[Fredrik I Barbarossa]] nimitti velipuolensa [[Konrad von Staufen]]in Reinin pfalzkreiviksi. Pfalzkreivit olivat alun perin keisarillisia viranhaltijoita, jotka hallitsivat ''Pfalzia'' eli linnaa, jossa keisari piti ajoittain hovia, ja siihen liittyviä läänityksiä. Ajan mittaan Reinin pfalzkreivikunnasta kehittyi suurempi territorio ja yksi pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluvista valtioista.

 

Vuodesta 1214 alkaen [[Wittelsbach]]in suku hallitsi Reinin pfalzkreivikuntaa. Pavian sopimuksessa Wittelsbachin suvun hallitsema alue jaettiin 1329 suvun pfalzilaisen ja baijerilaisen linjan välillä. Sopimuksessa sovittiin, että oikeus osallistua kuninkaan vaaleihin (saks. ''Kur'') vaihtelisi näiden kahden linjan välillä, mutta kun 1356 vaaliruhtinaiden määrä virallistettiin, titteli siirtyi yksinomaan Reinin pfalzikreiveille. Vaaliruhtinaan arvon ansiosta he kuuluivat nyt Saksan vaikutusvaltaisimpiin hallitsijoihin. Heidän hallitsemaa aluetta alettiin kutsua Pfalzin vaaliruhtinaskunnaksi eli Kurpfalziksi.

 

Aluksi pfalzkreiveillä ei ollut pysyvää [[residenssi]]ä, vaan he hallitsivat keskiaikaisten saksalaisruhtinaiden tapaan matkustaen alueellaan paikasta toiseen. Kun tästä käytännöstä alettiin luopua 1300-luvulla, [[Heidelberg]]in linnasta tuli vaaliruhtinaiden residenssi.

 

1500-luvulla Kurpfalzin ruhtinassuku kääntyi ensin [[Luterilaisuus|luterilaiseen]], myöhemmin [[Kalvinismi|kalvinistiseen]] uskoon. [[Kolmikymmenvuotinen sota|Kolmikymmenvuotisen sodan]] aikoihin vaaliruhtinas [[Fredrik V (Pfalz)|Fredrik V]] johti [[evankelinen unioni|evankelista unionia]] ja antoi kruunata itsensä vuonna 1619 [[Böömi]]n kuninkaaksi. Jo vuotta myöhemmin katolisen keisarin joukot löivät hänet [[Valkeavuoren taistelu]]ssa ja [[Katolinen liiga (Saksa)|katolinen liiga]] miehitti Kurpfalzin. Kun kolmikymmenvuotinen sota loppui [[Westfalenin rauha]]an vuonna 1648, vaaliruhtinaat saivat Kurpfalzin takaisin, joskin he menettivät paljon poliittisesta vallastaan.

 

Vuonna 1685 vaaliruhtinas [[Kaarle II (Pfalz)|Kaarle II]]:n kuoltua vailla perillisiä vaaliruhtinaan arvo siirtyi Wittelsbachin suvun eräälle katoliselle sivuhaaralle. [[Ranska]]n kuninkaan [[Ludvig XIV (Ranska)|Ludvig XIV]] esittämät perintövaatimukset johtivat [[Yhdeksänvuotinen sota|yhdeksänvuotiseen sotaan]] eli Augsburgin liigan sotaan (1688-1697), jonka yhteydessä ranskalaiset tuhosivat suuria osia Kurpfalzista (ns. toinen [[Pfalzin hävitys]]). Sodan jälkeen vaaliruhtinas [[Karl III Filip (Pfalz)|Karl III Filip]] päätti vuonna 1720 siirtää Kurpfalzin pääkapungin tuhoutuneesta Heidelbergistä [[Mannheim]]iin, minne hän rakennutti komean uuden [[barokki]]linnan. Vuonna 1777 Baijerin vaaliruhtinaat, jotka myös kuuluivat Wittelsbachin sukuun, kuolivat sukupuuttoon ja Kurpfalzin hallitsija [[Kaarle Teodor (Baijeri)|Kaarle Teodor]] peri Baijerin, hallitsi nyt kumpaakin ruhtinaskuntaa [[personaaliunioni]]ssa ja siirsi residenssinsä [[München]]iin.

 

[[Ranskan vallankumous]]ta seuraavissa sodissa ranskalaiset valloittivat Kurpfalzin Reinin länsipuoliset osat. Vuonna 1803 sitten Kurpfalzin vaaliruhtinaskunta lakkautettiin kokonaan. Kurpfalzin reinin itäpuolisista osista tuli osa [[Baden]]in suurherttuakuntaa, mistä johtuu, että ne kuuluvat nykyäänkin [[Baden-Württemberg]]in osavaltioon. Joen länsipuolella sijaitsevat osat siirtyivät 1815 [[Wienin kongressi]]ssa Baijerin alaisiksi, nykyään ne ovat osa [[Rheinland-Pfalz]]in osavaltiota. Kurpfalzin historia omana valtionaan loppui siis tähän, mutta nimi on pysynyt tähän päivään asti käytössä epävirallisena nimityksenä Mannheimin ja Heidelbergin seudusta.

 

[[Luokka:Baden-Württemberg]]