Ero sivun ”Aurinkokunnan tulevaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lisätty lähteitä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 22:
== Auringon kirkastuminen ==
Aurinko tulee ajan mittaan hitaasti kirkkaammaksi ja kuumemmaksi, jolloin Maan pintalämpötila nousee. Miljardin vuoden kuluttua auringon kirkkaus on kasvanut 10 prosenttia nykyisestä.<ref name="oursun" /> Tällöin Maan pintalämpötila saavuttaa rajan, jossa [[karkaava kasvihuoneilmiö]] käynnistyy, jolloin Maa muuttuu elinkelvottomaksi. Maan meret höyrystyvät ja vesihöyry hajoaa [[Vety|vedyksi]] ja [[Happi|hapeksi]]. Vetyatomit karkaavat avaruuteen happiatomien jäädessä ilmakehään. Ilmanpaine ja pintalämpötila kohoavat samoihin lukemiin kuin Venuksella.
Marsissa ikirouta sulaa ja olosuhteet ovat ehkä tietyn ajan otolliset elämälle. Samoin joissakin [[Jupiterin kuut|Jupiterin]] ja [[Saturnuksen kuut|Saturnuksen]] kuissa pintalämpötila saattaa nousta lukemiin, joissa jonkinlainen elämä pystyisi selviytymään.
Rivi 35:
Kun vety loppuu Auringon sisäosista, tähden ytimestä ulospäin kohdistuva säteilypaine ei enää pysty vastustamaan ulompien kerrosten painoa, mikä saa aikaan luhistumisen. Tämä kasvattaa ytimen lämpötilaa niin korkeaksi, että [[Heliumleimahdus|heliumin fuusio]] käynnistyy. Aurinko laajenee [[Punainen jättiläinen|punaiseksi jättiläiseksi]], jolloin sen [[luminositeetti]] ja läpimitta kasvavat huomattavasti nykyisestä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Zeilik, Michael A.; Gregory, Stephen A. | Nimeke = Introductory Astronomy & Astrophysics (4th ed.)
| Vuosi = 1998 | Luku = | Sivu = 320–321 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Saunders College Publishing | Tunniste = ISBN 0-03-006228-4 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 20.10.2014 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="oursun">{{Verkkoviite | osoite = http://adsabs.harvard.edu/doi/10.1086/173407 | nimeke = Our Sun. III. Present and Future. | tekijä = Sackmann, I.-Juliana; Boothroyd, Arnold I.; Kraemer, Kathleen E. | tiedostomuoto = | selite = | julkaisu = Astrophysical Journal v.418, s.457-468 | ajankohta = 1993 | julkaisupaikka = | julkaisija = | viitattu = 22.10.2014 | kieli = {{en}} }}</ref>
Koska Aurinko muuttaa ainettaan säteilyksi, sen massa pienenee ajan myötä, jolloin kaikki planeetat siirtyvät pikkuhiljaa siitä kauemmaksi. Tutkijoiden kesken on epäselvyyttä siitä, kuinka suureksi Aurinko laajenee. Sisemmät planeetat Merkurius ja ehkä myös Venus jäävät laajenevan Auringon sisään ja höyrystyvät. Joidenkin arvioiden mukaan myös Maa joutuu nielaistuksi, kun taas vaihtoehtoisen näkemyksen mukaan se välttyy tältä massan menetyksen takia.
| |||