Ero sivun ”Garm (lehti)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typo
Rivi 3:
Garm perustettiin osittain paikkaamaan aukkoa, jonka [[Fyren]]in lakkauttaminen oli jättänyt Suomen ruotsinkieliseen pilalehdistöön.<ref name="Uino1" /> Lehdestä ilmestyi ensin joulunumero vuonna 1923 ja säännöllinen ilmestyminen käynnistyi seuraavan vuoden alusta.<ref name="fennica">[https://fennica.linneanet.fi/vwebv/holdingsInfo?searchId=1838&recCount=10&recPointer=4&bibId=211005 Garm] Fennica-tietokanta. Viitattu 18.9.2014.</ref> Garmin edustama ruotsinkielinen konservatiivisuus ilmeni voimakkaana huolena ruotsinkielen asemasta Suomessa ja oikeistolaisen sisäpolitiikan tukemisena. Lehti arvosteli myös sosialistien hallitusvaltaa [[Ruotsi]]ssa. Kieltolain vastaisessa linjassaan Garm meni niin pitkälle, että julkaisi kieltolakiaikana vuosittain erikoisnumeron nimellä ''Förbudshumbugens Jubileum'' (”Kieltolakihumpuukin vuosijuhla”). Garm ei kuitenkaan ollut yhtä poliittisesti painottunut kuin samaan aikaan ilmestynyt toinen ruotsinkielinen pilalehti [[Blinkfyren]]. Garmin pääpaino oli kirjallisuudessa ja taiteissa, ja lehteä elannokseen julkaissut Rein onnistui hankkimaan sille taiteellisesti lahjakkaita avustajia. Garmin on sanottu olleen kirjailijoiden ja taiteilijoiden keskuudessa suositumpi kuin mikään muu suomalainen pilalehti. Omalla nimellään Garmiin kirjoittivat muun muassa [[Georg Procopé]], [[Bertel Gripenberg]], [[Ragnar Ekelund]], [[Adolf Paul]], [[Bruno Nylander]], [[Jacob Tegengren]], [[Axel Berndtson]], [[Hans Berndtson]], [[Arvid Mörne]], [[Yrjö Hirn]], [[Tito Colliander]], [[Jarl Hemmer]] sekä sotavuosista alkaen myös [[Harald Hornborg]], [[Eirik Hornborg]], [[Elmer Diktonius]], [[Bertel Jung]], [[Gunnar Mårtenson]], [[Alma Söderhjelm]], [[Hugo E. Pipping]], [[Marta Hirn]] ja [[Rolf Lagerborg]].<ref name="Uino1" />
 
Garmiin piirsi 30 vuoden aikana yli 200 piirtäjää, joukossa suuri osa Suomen johtavista pilapiirtäjistä. Tunnetuimpia olivat muun muassa [[Signe Hammarsten-Jansson]], [[Tove Jansson]], [[Topi Vikstedt]], [[Gösta Thilén]], [[Carolus Lindberg]], [[Germund Paaer]], [[Oscar Furuhjelm]], [[Sven Nyström]], [[Alvar Cawén]], [[Rudolf Koivu]], [[Antti Favén]], [[Alexander Tawitz]], [[Marcus Collin]], [[Holger Sumelius]], [[Eric Vasström]], [[Erik Bergman]] ja [[Henrik Tikkanen]].<ref name="Uino1" /> Johtaviin piirtäjiin kuulunut Signe-Hammarsten Hammarsten-Jansson suunnitteli lehden maskottina käytetyn mulkosilmäisen Garm-koiran. Hänen tyttärensä Tove Jansson sai ensimmäisen piirroksensa julkaistua Garmissa vuonna 1929 vain 15-vuotiaana, ja piirsi myöhemmin lehdelle noin sata kansikuvaa, joista monien aiheena oli [[Natsi-Saksa]]n ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] terävä kritiikki. Tove Janssonin Garmiin tekemissä piirroksissa esiintyi myös ensimmäinen versio [[Muumi]]sta, Snork-niminen hahmo, josta tuli yksi lehden vakituisista hahmoista.<ref>[http://www.taidemuseo.fi/suomi/meilahti/lisat/1toveseinaa.html Tove Jansson: Tietoa tiiviistä] Taidemuseo Meilahti. Viitattu 18.9.2014.</ref><ref>[http://www.virka.fi/fi/galleria/verkkonayttelyt/taiteilija-tove-jansson-helsinki/sota-helsinki Sota-Helsinki Sota-Helsinki] Virka Galleria. Viitattu 18.9.2014.</ref> Garm julkaisi lisäksi valikoituja piirroksia johtavista ulkomaisista pilalehdistä, kuten [[Punch]]ista, [[Simplicissimus|Simplicissimuksesta]] ja [[Life]]sta.<ref name="Uino1" />
 
Garm menestyi hyvin aikana, jolloin monet muut pilalehdet joutuivat supistamaan ilmestymistään.<ref name="Uino1" /> Lehti ilmestyi kahdesti kuussa aina vuoden 1937 loppuun ja sen jälkeen kerran kuukaudessa lopun ilmestymisensä ajan, myös läpi sotavuosien.<ref name="fennica" /> Garmin menestystä auttoi se, että sitä myytiin myös Ruotsissa.<ref name="Uino1" /> Sotavuosina Garm alkoi muuttua epäpoliittisen ajanvietelehden suuntaan ja pilapiirrosten määrä lehdessä väheni, mutta politiikka palasi lehden sivuille sodan päätyttyä. Suomenruotsalaiset kulttuuripiirit tukivat ja rahoittivat lehteä innokkaasti, mutta Henry Reinin kuoltua vuoden 1953 lopulla hänelle ei löytynyt enää jatkajaa, joten Garm lakkasi tuolloin ilmestymästä.<ref>Uino 1991, s. 346.</ref>