Ero sivun ”Emergenssi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Linkki Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
|||
Rivi 56:
Soveltamalla emergenssiä eli yhdistämällä lukuisia alatason elementtejä suuremmaksi kokonaisuudeksi on ratkottu muun muassa ohjelmointiongelmia. Monesti ohjelmien toiminta on ollut hyvin vaikea ymmärtää, vaikka ne ovat ratkaiseet alkuperäisen ohjelmointiongelman.
Suomalainen musiikkitieteilijä [[Markus Lång]] on tähdentänyt prosessuaalisten syiden merkitystä emergenteille ilmiöille ja esittänyt '''prosessuaalisen joukon''' käsitteen:
<blockquote>Ajatellaan ensin jotain mielivaltaisten aineellisten olioiden joukkoa, jolla ei ole paljonkaan kausaalista mielekkyyttä: oikean peukaloni kynsi, Kyösti Kallion patsas ja Jupiterin kuu Io. Nämä muodostavat ilmeisen mielivaltaisen, määrittelyyn perustuvan joukon ''S''<sub>1</sub>, ja sellaisia voitaisiin luoda loputon määrä. Jos sen sijaan määrittelemme joukon, jonka jäseniä ovat esimerkiksi keltainen ja punainen lasilevy sekä valkoisen valon lähde, tämä on selvästi kiinnostavampi kokooma, ja tietyissä oloissa tämä joukko ''S''<sub>2</sub> saa aikaan oranssin lasialan. Tavallinen joukon määrittely esittää vain luettelona joukon alkiot ''S'' = {''a''<sub>1</sub>, ''a''<sub>2</sub>, ..., ''a''<sub>n</sub>}, mutta '''prosessuaalisen joukon''' ''S''<sub>P</sub> määritelmä määrittää myös alkioiden keskinäiset suhteet: ''S''<sub>P</sub> = {''a''<sub>1</sub> × ''a''<sub>2</sub> × ... × ''a''<sub>n</sub>}. Niinpä emergentit ilmiöt voidaan kuvata prosessuaalisten joukkojen avulla, ja nämä joukot ovat '''multiplikatiivisia''', eivät additiivisia: jos yhdenkin jäsenen arvo on nolla, on kokonaisuus nolla.<ref>Lång 2004: 24.</ref></blockquote>
| |||