Ero sivun ”Friedrich Hölderlin” versioiden välillä

| syntymäpaikka = [[Lauffen am Neckar]]

| kuolinpaikka = [[Tübingen]]

| ammatit = [[teologiaTeologia|teologi]]

| äidinkieli = [[saksanSaksan kieli|saksa]]

| tyylilajit = [[klassismi]], [[romantiikka]]

'''Johann Christian Friedrich Hölderlin''' ([[20. maaliskuuta]] [[1770]] [[Lauffen am Neckar]], [[Württemberg|Württembergin herttuakunta]] – [[7. kesäkuuta]] [[1843]] [[Tübingen]], [[Württemberg|Württembergin kuningaskunta]]) oli [[saksalaisetSaksalaiset|saksalainen]] [[runoilija]] ja [[filosofi]]. Hänen teoksensa sijoittuvat [[klassismi]]n ja [[romantiikkaRomantiikka|romantiikan]] välille.<ref>Hölderlin, Friedrich. Hakusana teoksessa {{Kirjaviite | Nimeke=Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 4, Hob–Kak | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1977 | Tunniste=ISBN 951-0-07243-5}}</ref>

Friedrich Hölderlin oli vuosina 1788–1793 [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel]]in ja [[Friedrich von Schelling|Schellingin]]n opiskelutoveri [[Tübinger Stift]]issä, jossa hän opiskeli [[teologia]]a. Hölderlin oli nuoruudessaan innostunut [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksesta]] ja perusti opiskelutovereidensa kanssa poliittisen [[salaseura]]n. Vuonna 1794 Hölderlin kuunteli [[Johann Gottlieb Fichte]]n luentoja [[Jenan yliopisto]]ssa.<ref>Kirkkopelto, Esa: ”Kronologia”Kronologia. Teoksessa Hölderlin 2001.</ref>

Hölderlinin valmistuttua Tübingenin pappisseminaarista hänen taloudellinen asemansa oli epävakaa, mikä pakotti hänet työskentelemään kotiopettajana välttääkseen [[pastori]]n uran. Frankfurtissa vietettyinä vuosina 1796–1798 Hölderlinillä oli romanssi Suzette Gontardin kanssa, jota hän nimitti teoksissaan ”Diotimaksi”. Hölderlinin kirjeromaani ''Hyperion'' ilmestyi kahdessa osassa vuosina 1797 ja 1799.<ref name=kirkkopelto>Kirkkopelto, Esa: ”Johdanto”Johdanto. Teoksessa Hölderlin 2001.</ref>

Vuosina 1801–1802 Hölderlin oleskeli kotiopettajana [[Bordeaux]]'ssa [[Ranska|Etelä-Ranskassa]]. Välimeren maiseman ja ilmaston näkemisellä oli keskeinen merkitys sille, kuinka hän kiinnostui [[antiikin kulttuuri]]sta. Hölderlinin runouden tyylissä on väitetty tapahtuneen selkeä muutos Ranskan matkan jälkeen. Vuonna 1804 ilmestyneitä käännöksiä Sofokleen ''[[Kuningas Oidipus]]'' ja ''[[Antigone]]'' -tragedioista pidettiin aikanaan osoituksena sekä Hölderlinin huonosta [[Klassillinen filologia|klassillisen filologian]] tuntemuksesta että tämän [[Mielenterveys|mielisairaudesta]]. Myöhemmin käännöksistä on kiinnostuttu uudelleen niiden kokeellisuuden vuoksi.<ref name="kirkkopelto" />

Erona Jenan varhaisromantiikan runoilijoihin, muun muassa [[Novalis|Novalikseen]] ja [[Friedrich Schlegel]]iin, Hölderlin pyrki runoudessaan klassismille tyypilliseen yhtenäiseen muotoon.<ref>Henrich, Dieter: ''Between Kant and Hegel: Lectures on German Idealism.'' Edited by David S. Pacini. Harvard University Press, Cambridge and London 2003. {{en}}</ref> Lisäksi kun romantiikan kirjallisuudelle oli usein luonteenomaista heräävä kiinnostus kansankieliseen kirjallisuuteen sekä keskiaikaan, Hölderlinin monien teosten teemana oli [[antiikin Kreikka]]. Esimerkiksi ''Leipä ja viini'' on muodoltaan puhdas [[elegia]], jossa surraan jumalien poistumista nykymaailmasta. Nykyaika asetetaan vastakkain antiikin maailman kanssa, jossa jumalat vielä vaikuttivat elävinä.<ref>Heidegger, Martin: ''Wozu”Wozu Dichter?''” Teoksessa ''Holzwege.'' Hrsg. von Friedrich-Wilhelm von Herrmann. Vittorio Klostermann, Frankfurt a.M.: Vittorio Klostermann, 2003 (1946). ISBN 3-465-03238-1.</ref>

Vaikka Hölderliniä ei yleensä luokitella varsinaisiin varhaisromantiikan runoilijoihin, hänen filosofista kantaansa on kuitenkin pidetty romantiikalle tyypillisenä. Hölderlin ei ollut julkaiseva ammattifilosofi, mutta hän vaikutti merkittävästi [[saksalainenSaksalainen idealismi|saksalaisen idealismin]] muodostumiseen.

Postuumisti julkaistussa ''Urtheil und Seyn'' -katkelmassaan Hölderlin arvosteli [[Johann Gottlieb Fichte]]ä, joka lähti [[Idealismi|idealistisessa]] filosofiassaan liikkeelle puhtaasta tajunnasta, jolla ei ole objektia. Hölderlinin mukaan sen sijaan tällainen tajunnan tila ei ole ajateltavissa. Fichten lause ”Minä olen Minä”, jonka pitäisi ilmaista tajunnan identtisyyttä itsensä kanssa, on Hölderlinin mukaan virheellinen, koska jo väitelauseen (''Urteil'') muoto edellyttää alkujakoa (''Ur-teil''<ref>Hölderlinin argumentti perustuu osaltaan saksan sanaan väitelause (''Urteil''), joka rakentuu sanoista ''Ur'', alku-, ja ''teilen'', jakaa.</ref>) kahtia subjektiin ja predikaattiin. Tämän vuoksi Hölderlin etsi filosofian lähtökohdaksi absoluuttista olemista, joka ei voi kuitenkaan olla mikään tietty tajunnan sisältö. Kyseessä on silti edellytys, joka filosofian on välttämättä tehtävä.

Hölderlin oli vakuuttunut siitä, että filosofia ei voi esittää tätä puhdasta olemista, ykseyttä, väitelauseen muodossa. Tämä filosofian rajoittuneisuus on peruste sille, että Hölderlin hylkäsi filosofian ja omistautui runoudelle, jonka hän uskoi kykenevän artikuloimaan ihmisenä olemisen ehdot filosofiaa paremmin. <ref>Dierkes, Hans: ''Philosophie der Romantik.'' Teoksessa ''Romantik-Handbuch.'' Herausgegeben von Helmut Schanze. Stuttgart: Kröner, Stuttgart 2003. {{de}}<br>Oittinen, Vesa: ''Jenan”Jenan romantikkojen filosofia. – Uusia tulkintoja, uusia kysymyksiä.''” Teoksessa Hökkä 2001.<br>Larmore, Charles: ''Hölderlin”Hölderlin and Novalis.''” Teoksessa ''The Cambridge Companion to German Idealism.'' Cambridge: Cambridge University Press, Cambridge 2000. {{en}}</ref>

=== Koottujen teosten laitoksia ===

* ''Sämtliche Werke''. Historisch-kritische Ausgabe, begonnen durch Norbert von Hellingrath, fortgeführt durch Friedrich Seebass und Ludwig v. Pigenot, Berlin 1923 und& 1943.

=== Suomennettuja teoksia ===

* {{Kirjaviite | Nimeke=Teokset | Selite=Kootut runot ja teoreettisen fragmentit. Suomennos: Johan L. Pii | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=niin&näin | Vuosi=2012 | Tunniste=ISBN 978-952-5503-71-5}}