Ero sivun ”Blanka Kastilialainen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 22:
 
==Sijaishallitsija==
Testamentissaan Ludvig VIII uskoi sijaishallituksen valtaistuimen perijanperijän alaikäisyyden ajaksi kuningatar Blankalle, sillä [[Ludvig IX (Ranska)|poika]] oli vasta 12-vuotias. Samoin hänelle tuli yksin vastuu pariskunnan lukuisista lapsista. Poliittinen tilanne vaikutti hankalalta ja vaikealta. Kovalla työllä rakennetty Kapetingi-dynastian asema näytti murenevan vasallien voimakastahtoisuuden edessä Ludvig IX Pyhän alaikäisyyden aikana. Blanka otti kuitenkin kantaakseen yksin koko vastuun ja taakan ja hajotti paronien liittouman vuonna 1226 ja torjui Englannin kuninkaan hyökkäyksen vuonna 1230. Hänen energisyytensä ja päättäväisyytensä kesti kaikki vaarat.
 
Valtionhoitajuuden aikana liikkui myös paljon huhuja, joiden tarkoituksena oli vahingoittaa kuningattaren mainetta. Champagnen kreivi Thibaud IV oli lausunut runollisen vasallilupauksen kuningattarelle ja tämä toimi pohjana huhuille, samoin laskettiin liikkeelle huhuja paavin legaatin Romano Bonaventuran, sant' Angelon kardinaalin pidentyneen vierailun syistä, joiden kerrottiin liittyvän kuningattareen.
 
Blanka oli ilmeisesti perinyt parhaat ominaisuutensa isoäidiltään Aliénor Akvitanialaiselta, sillä ajan myötä vasallit kunnioittivat joko hänen sotaisia valmistelutaitojaan tai selkeätä diplomatiaansa. Voidaan hyvin sanoa, että Ludvig IX Pyhä oli äidilleen velkaa kuningaskuntansa, sillä hänen asiostaanansiostaan uusi kuningas sai toimivan valtakunnan ja vahvan monarkian. Ludvigin tultua täysi-ikäiseksi ja hallitsijaksi vuonna 1236, oli Blankalla kuitenkin häneen vielä melkoisesti vaikutusvaltaa. Vuonna 1248 Blankasta tuli uudelleen sijaishallitsija ja valtionhoitaja kun Kudvig Pyhä lähti ristiretkelle, jonne lähtöä leskikuningatar oli voimakkaasti vastustanut. Sijaishallitsija säilytti valtakunnan toiminnassa ja rauhantilassa kuninkaan poissaolon aikana.
 
Pitkän elämäntyön tehneen kuningatar Blankan voimat kuitenkin vähenivät ja hän sairastui ollessaan Melunin kaupungissa marraskuussa 1252. Hänet kuljetettiin Pariisiin, jossa hän kuitenkin muutaman päivän kuluttua kuoli. Hänet haudattiin Maubuissoniin.