Ero sivun ”Appropriaatio (taiteessa)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
+m +l |
lis historiasta, c, +1k |
||
Rivi 1:
[[
'''Appropriaatio''' tarkoittaa jonkin asian haltuunottoa. Irmeli Hautamäki otsikoi aihetta koskevan kappaleen kirjassaan ''Avantgarden alkuperä'' "Appropriaatio eli omaksi ottamisen taide". <ref>Irmeli Hautamäki, ''Avantgarden alkuperä'', Modernin estetiikka Baudelairesta Warholiin, Gaudeamus 2003, s. 130.</ref>
[[Kuvataide|Kuvataiteissa]] sana appropriaatio viittaa usein lainattujen elementtien käyttöön uuden teoksen luomisessa. Lainatut elementit saattavat olla [[Kuva|kuvia]], muotoja tai tyylejä [[taidehistoria]]sta tai [[populaarikulttuuri]]sta, tai materiaaleja ja tekniikoita taiteen ulkopuolisista [[Konteksti|konteksteista]].
1980-luvulta alkaen sana on myös viitannut erityisesti toisen taiteilijan teoksen lainaamiseen uuden työn luomiseksi. Uusi työ ei varsinaisesti muutu alkuperäisestä sinänsä, vaan uusi teos käyttää alkuperäistä uuden teoksen luomiseksi.
== Historia ==
[[Tiedosto:Duchamp_Fountaine.jpg|thumb|250px|Marcel Duchamp, ''Suihkulähde'', 1917..]]
Appropriaation harjoittamisen voi jäljittää [[Pablo Picasso]]n ja [[Georges Braque]]n [[kubismi|kubistisiin]] konstruktioihin ja [[Kollaasi|kollaaseihin]], joita he tekivät vuodesta 1912 alkaen, joissa oli todellisia esineitä, kuten sanomalehtiä esittämässä itseään. Appropriaatiota kehitti edelleen ranskalainen [[Marcel Duchamp]] [[readymade]]-teoksissaan vuodesta 1913 alkaen. Niistä huomattavin oli ''[[Suihkulähde (taideteos)|Suihkulähde]]'', miesten vessan [[pisoaari]], jonka taiteilija [[Signeeraus|signeerasi]] ja esitti jalustalla. Myöhemmin appropriaatiota käyttivät paljon [[surrealismi|surrealistit]] kollaaseissa ja esineissä, kuten [[Salvador Dali]]n ''Hummeripuhelimessa'' (1936). 1950-luvun lopulta [[Jasper Johns]], [[Robert Rauschenberg]] ja [[pop-taide]] käyttivät laajasti appropriaatiota. Termiä on käytetty erityisesti tiettyjen amerikkalaisten taiteilijoiden, kuten [[Sherrie Levine]]n, ja [[neo-neo]] ryhmän taiteilijoiden, erityisesti [[Jeff Koons]]in yhteydessä. Sherrie Levine kopioi toisten taiteilijoiden, kuten [[Claude Monet]]´n ja [[Kazimir Malevitš]]in teoksia ja esitti niitä ominaan. Hän pyrki luomaan uuden tilanteen ja uuden merkityksen tai merkitysten asetelman tutulle kuvalle.
Appropriaatiotaide herättää kysymyksiä [[Alkuperäisyys|alkuperäisyydestä]], [[Autenttisuus (taide)|autenttisuudesta]] ja [[Tekijä (tekijänoikeus)|tekijyydestä]], ja kuuluu pitkään [[Modernismi|modernistisen]] taiteen traditioon, jossa asettaa kyseenalaiseksi itse taiteen luonteen tai määritelmän. Appropriaatiotaiteilijoita innosti [[Walter Benjamin]]in essee [[Taideteos mekaanisen reproduktion aikakaudella]] (1936) ja heitä tuki amerikkalainen taidekriitikko [[Rosalind Krauss]] kirjassaan ''Avantgarden alkuperä ja muita modernisisia myyttejä''. (1985). Taiteilijat ovat käyttäneet appropriaatiota laajasti 1980-luvulta alkaen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Wilson, Simon ja Lack, Jessica | Nimeke = The Tate Guide to Modern Art Terms | Vuosi = 2008 | Luku = | Sivu = 20,21 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tate Publishing | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = {{en}}}}</ref>
Vaikka taideteosten kopioinnilla on pitkä historia [[imitaatio]]n harjoittamisessa, 1900-luvun lopulla syntyi uusi, erilainen asenne lainaamista kohtaan. Kun [[Rubens]] ja [[Jean Auguste Dominique Ingres|Ingres]] puhuivat vanhemman taiteen jäljittelyn puolesta jotta päästäisiin [[Alkuperäisyys|omintakeisiin]] teoksiin, appropriaatiossa lainaamisesta tulee tavoite sinänsä. Esimerkiksi valokuvaaja [[Sherrie Levine]] on tehnyt avoimesti toisintoja [[Edward Weston]]in ja [[Walker Evans]]in valokuvista 1930-luvulta. Myös [[Jeff Koons]], [[Carlo Maria Mariani]], [[David Salle]] ja [[Julian Schnabel]] ovat ilmaisseet kiinnostustaan appropriaatiota kohtaan. <ref>Paul Duro & Michael Greenhalgh, ''Essential Art History'', Bloomsbury 1992, s.38.</ref>
== Appropriaatiota käyttäneitä taiteilijoita ==
Ghada Amer,
Rivi 85 ⟶ 91:
Thomas Gillett
==
{{Viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
*{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2012/01/01/arts/design/richard-prince-lawsuit-focuses-on-limits-of-appropriation.html?_r=1&ref=design | Nimeke = Apropos Appropriation | Tekijä = Randy Kennedy | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = The New York Times | Ajankohta = 28.12.2011 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = The New York Times Company | Viitattu = 3.1.2012 | Kieli = {{en}}}}
== Katso myös ==
* [[Alkuperäisyys]]
* [[Pastissi]]
| |||