Ero sivun ”Suhdannevaihtelu” versioiden välillä

 

==Suhdannevaihtelun hallinta==

 

[[Taloustiede|Taloustieteen]] näkökulmasta suhdannevaihtelu on hankala ilmiö, koska se edellyttää toimien vaikutusten arviointia kaikilla talouden sektoreilla. 1930-luvulta aina 1970-luvulle asti ajateltiin yleisesti, että [[keynesiläisyys|keynesiläinen]] talousteoria tarjoaa selkeän perustan talouspolitiikalle. 1970-luvulla muut [[makrotaloustiede|makrotaloustieteen]] edustajat alkoivat kasvavassa määrin kritisoida keynesiläistä teoriaa johtuen muun muassa öljyn hinnan äkillisen nousun aiheuttamasta stagflaatiosta (taantuman ja voimakkaan inflaation samanaikaisuus taloudessa). Näistä kriitikoista joita myöhemmin alettiin kutsua ns. monetaristeiksi, tunnetuimpia ovat [[monetarismi|monetaristeja]] edustanut [[Milton Friedman]] sekä [[mikrotaloustiede|mikrotaloudellisia]] perusteita ja rationaalisia odotuksia korostanut [[Robert Lucas Jr]]. Nykyään makrotaloustieteen valtavirta on yhdistelmä sekä uusklassista että keynesiläistä taloustiedettä. Tämä tarkoittaa sitä, että lyhyellä aikavälillä korostetaan talouden elvyttämisen ja suhdanteiden tasoittamisen tärkeyttä, joka tapahtuu valtion menoja ja investointeja lisäämällä tai verotusta alentamalla, kun taas pitkällä aikavälillä (yli viisi vuotta) painopiste on talouskasvun edistämisessä muun muassa panostamalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja alentamalla työn verotusta sekä edistämällä yritystoiminnan edellytyksiä (byrokratian vähentäminen).