Ero sivun ”Syrjäytyminen” versioiden välillä

'''Syrjäytyminen''' ja '''sosiaalinen syrjäyttäminen''' (engl. ''social exclusion'') viittaavat prosessiin, joka tuottaa koulutukseen, työmarkkina-asemaan, elintasoon, terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja elinympäristöön liittyvää yhteiskunnallista huono-osaisuutta.<ref>{{Verkkoviite |Osoite=http://www.stat.fi/til/tjt/2009/02/tjt_2009_02_2011-01-26_kat_005_fi.html |Nimeke=5. Pienituloisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen mittareista |Sivusto=Tilastokeskuksen sivusto |Ajankohta=26.1.2011}}</ref>.

Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää suomenkielisessä sosiaalitutkimuksessa, mutta sitä käytetään usein kuvaamaan yksilön, kotitalouden tai jonkin ihmisryhmän joutumista taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin, joista on huonot mahdollisuudet vapautua.<ref>{{Verkkoviite |Osoite=http://www.stat.fi/til/tjt/2009/02/tjt_2009_02_2011-01-26_kat_005_fi.html |Nimeke=5. Pienituloisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen mittareista |Sivusto=Tilastokeskuksen sivusto |Ajankohta=26.1.2011}}</ref>. Sosiaalisesti ongelmallisilla olosuhteilla voidaan viitata esimerkiksi yhteiskunnan tai sen yksittäisten jäsenten taholta tulevan arvostuksen puutteeseen eli niin sanottuun sosiaaliseen leimautumiseen.

Sosiaalisella syrjäyttämisellä eli ekskluusiolla tarkoitetaan yksilöiden tai ihmisryhmien sosiaalis-taloudellista ulossulkemista tai marginalisointia eli reunalle työntämistä, minkä seurauksena he eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti yhteiskunnan kulloinkin tavanomaisina pidettyihin toimintoihin.{{Lähde?}} WHO:n mukaan sosiaalinen syrjäyttäminen johtuu yhteiskunnan epätasaisista taloudellisista, poliittisista, sosiaalisista ja kulttuurisista voimasuhteista, jotka johtavat resurssien ja oikeuksien epätasaiseen jakautumiseen.<ref>Understanding and Tackling Social Exclusion. Final Report to the WHO Commission on Social Determinants of Health. Social Exclusion Knowledge Network Final Report February 2008. http://www.who.int/social_determinants/knowledge_networks/final_reports/sekn_final%20report_042008.pdf</ref>.

Syrjäytynyt ihminen saattaa menettää luottamuksen yhteiskuntaan ja sen edustajiin. Taloudellisesti syrjäytyneillä onkin muuta väestöä huomattavasti heikompi usko demokraattisen päätöksentekojärjestelmän toimivuuteen.<ref>Mikko Heikkilä: Taloudellisen syrjäytymisen vaikutus poliittiseen osallistumiseen. Tampereen yliopisto, Poliitiikan tutkimuksen laitos. Pro gradu 18.4.2007. Sivu 59</ref>. Syrjäytyminen saattaa aiheuttaa yksilölle myös toivottomuutta, katkeruutta, motivaation laskua, itsetunnon heikkenemistä tai muunlaista henkistä pahoinvointia. Myös halu vastuun kantamiseen ja itsestään huolehtimiseen voi heiketä.

Sellaisia alle 30-vuotiaita, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa eikä työ- tai opiskelupaikkaa on nykyään lähes puolta vähemmän kuin 1990-luvun alussa.<ref name=mh>[http://www.tiede.fi/blog/category/skeptikon-paivakirja Ajatuksia presidentin työryhmästä], tiedetoimittaja MARKO HAMILO 16.9.2012</ref><ref name=hukassa>[http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret?], Pekka Myrskylä, Eva-analyysi 19, 1.2.2012, sivut 2, 6, kuvio 4.</ref> Pitkäaikaistyöttömiä on nyt kuitenkin 20 kertaa enemmän kun vuonna 1990.<ref>Oiva Lönnberg: Työnvälitystilastoa on laadittu jo sata vuotta. http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/aikakausi/tak/2007/04/Lonnberg.pdf</ref><ref>Työttömien määrä kasvoi elokuussa. Yle uutiset 25.9.2012. http://yle.fi/uutiset/tyottomien_maara_kasvoi_elokuussa/6307965</ref>.